Niin mutta onko lapsuutesi Batman nyt siis paskaa ja snuffia vain koska nostalgisoit sitä tässä? Eli onko nostalgiasi tässä jotenkin oikeutetumpaa kuin muilla? Nostalgia on henkilökohtainen juttu ja ihmiset kokevat sitä eri asioista. Ei 60-luvun Batman tai Batman&Robin ole paskaa kaikkien mielestä, vain sinun eikä sen takia kannata tyrmätä niiden toisissa nostattamaa nostalgiaa. Nostalgia on yleensä erittäin subjektiivinen hyvä kokemus eikä sitä kannata leimata huonoksi. Sarjakuva tai elokuva voi mielestäsi olla huono, mutta se ei herätä sinussa yhtään nostalgiaa eikä siten merkitse sinulle mitään.
Mutta kun en koe nostalgiaa Batmanin vuoksi. Juuri siksi että koko saaga pilattiin kahdella elokuvalla. Mikä ei toki poista sitä tosiasiaa, että Batman Returns on edelleen hyvä elokuva. Mutta tähän ei liity mitään nostalgiaa, vaan pystyn täysin objektiivisesti arvioimaan elokuvia, ja asioita, oli ne sitten vanhoja tai uusia. Koen uuden usein parempana kuin vanhan, vaikka poikkeuksia on, koska haluan kehitystä, mutta haluan kehitystä niillä samoilla arvoilla jotka koen hyväksi. Pitäkää minua vaikka sitten tunteettomana ihmisenä, mutta en vain ymmärrä miksi pitää haikalla vanhojen asioiden perään, etenkin jos ne olivat huonoja, kun uudet asiat tarjoavat uusia näkökulnmia vanhoihin asioihin, kuten esimerkiksi Nolanin Batmanit.
Pidän silti Batman Returnsia parhaana Batman elokuvana, koska olen esteetikko, ja se johtuu puhtaasti esteettisistä syistä. Toki estetiikallakin voi puolustaa huonoja asioita, mutta ero on siinä, että jos nyt vaikka otetaan esimerkkinä nuo snuffileffat, niin mielummin perustelen asiaa jolloin kierolla pimeyden estetiikalla, koska kauneus on katsojan silmissä, kuin nostalgialla, koska nostalgia puolustaa myös niiden pahuutta puolustamalla asioita joita ne edustivat, oli sitten todellisia tai eivät. Estetiikka taas puolustaa vain kauneutta, ja omaa estetiikantajua. En sano etteikö sekin voisi olla väärin, mutta joskus on valittava kahdesta pahasta se vähiten paha.
Ja toisaalta, tässä ei ole kyse nostalgian pahuudesta, vaan siitä että milloin se on oikeutettua. Jos pystyt arvostelemaan elokuvaa myös objektiivisesti tai nimeämään jotain mistä subjektiivisista syistä pidät, tai edes kuvaamaan tunnetta mitä se aiheuttaa parilla lauseella. Jos jokainen Kvaakissa kirjoittaisi vain arvosteluihinkin että "Nostalgia" olisi meillä aika huonoja arvosteluja. Ensinnäkin, kaikki eivät pysty käsittämään nostalgiaa. Toiseksi, siitä ei voi oikein keskustella objektiivisesti. Kolmanneksi, siitä ei voi keskustella ollenkaan. Neljänneksi, se ei minusta anna arvoa teokselle, toisin kuin perustelut, olkoon ne sitten subjektiivisia. Siis kauttaaltaan minulle tulee nostalgia argumentista lähinnä mieleen joku Hitler argumentti tyyliin että "Saksalaiset ovat pahoja, koska natsit/Hitler". Ei kukaan voi mitenkään kiistää sitä, ymmärtää sitä tai edes puoltaa sitä, koska samantyyppisen johtopäätöksen voi tehdä mistä tahansa. Jotkuthan perustelevat uusiakin asioita nostalgialla. Ja sitäpaitsi nostalgia argumentti pitäisi käyttää vastaa viimeisenä, jos sitä yleensä ottaen pitäisi käyttää. Itselle pitää antaa mahdollisuus perustella miksi rakastaa jotain asiaa. Mutta joo, minä uskon, että rakkaus on tietyssä määrin pyytetöntä, eikä vaadi perusteluja, mutta ei kokonaan. Sitäpaitsi vihakin voi olla pyytetöntä.
Mutta minusta on väärin, että kun puhutaan nostalgiasta, oletetaan että kaikki tuntevat sitä. Se on pahempaa, kuin se että sanoo nostalgiaa pahaksi, koska siinä selkeästi pidetään nostalgiaa tuntemattomia ihmisiä jotenkin vääristyneinä. Pahaksi sanominen kun on mielestäni sama kuin sanoisi jotain asiaa jotain asiaa yliluonnolliseksi, koska en usko pahuuteen. (lukekaa tästä lisää muualta Kvaakissa jossa olen kertonut tästä filosofiastani), ja se on siten vitsikkäämpi ilmaisu kuin se että käytännössä väittää toisella olevan jotain vikaa mikä on olemassa ja sitä ei voi hallita. Eikä siihen ole lääkettä. Lisäksi en okein ymmärrä, että miksi kaikkien ihmisten pitäisi kokea nostalgiaa, koska elän siinä näkemyksessä että ihmiset ovat yksilöitä, ja minusta tuo on hyvin solipsistinen oletus. En myöskään oikein ymmärrä miksi ihmisten pitäisi aina reagoida nostalgia argumenttiin malliin "Jaahas. No se selittääkin kaiken." vaikka minusta se herättää enemmän kysymyksiä, vähemmän ymmärrystä ja se ei selitä oikeastaan yhtään mitään, kun taas jos sanon että "Minä en tunne tätä kohtaan nostalgiaa." on jotenkin väärin olla tuntematta tai että on väärin olla sitä ikäluokkaa joka tuntee.
En usko että nostalgikot aina tekevät tätä tahalleen, mutta minusta he käyttäytyvät usein aika kusipäisesti muita kohtaan. Enkä sano, etteikö tuo snuffi argumentti ei olisi yhtälailla kusipäämäisyyttä, mutta se olikin provo, ja osoitus siitä että miten voi myös olla kusipää. Nostalgikot ovat turhan herkkiä pitämänsä asian suhteen, ja siksi käyttäytyvät noin. Kai. Tai niin olen sen ymmärtänyt. Tai ehkä minä kompensoin pahaa oloani siitä että en tunne nostalgiaa huonoihin tai hyviin asioihin. Päättäkää itse. Ette te kuitenkaan minua ja pointtiani ymmärrä.
Ps.
En minä ole koskaan haukkunut 60-luvun Batmaniä. Minusta se oli hauska. Ja siinä on ajalleen toimivia ratkaisuja, mutta ei minulle toimivia ratkaisuja. Tai siis, kyllä minä niistä pidän, mutta en samalla tavalla kuin Batman Returnsistä. Tämä on maku kysymys ei nostalgia kysymys, vaikka sekin on subjektiivista. Ainoastaan Darth Mika kokee nostalgiaa Batman & Robinia kohtaan, mutta hän heittää siitä avoimesti vitsiä, mikä on mielestäni tosi arvostettava piirre ihmisessä. Lisäksi hän mitä ilmeisemmin tiedostaa että Googlessa löytyy varmaan miljoonia negatiivisia arvosteluja ja kommentteja elokuvasta. Eli minusta pitää olla kuitenkin jotain suhteellisuuden tajua, vaikka kokeekin nostalgiaa aidosti "huonoihin" asioihin.
