Pauli Kallion sarjakuvat

[tmielone]

Nähtävästi Krampeista keskustelu on harmillisesti typistynyt ilmoituksiin arvosteluista mutta kaipa sekin on parempi kuin ei mitään. Jatketaan siis samalla linjalla. Arvio uusimmasta kokoelmasta löytyy nyt etusivulta.

[Lurker]

Nähtävästi Krampeista keskustelu on harmillisesti typistynyt ilmoituksiin arvosteluista mutta kaipa sekin on parempi kuin ei mitään. Jatketaan siis samalla linjalla. Arvio uusimmasta kokoelmasta löytyy nyt etusivulta.

Hyvä arvostelu, ja erinomainen huomio sarjakuvan ja tekijöittensä keski-ikäistymisestä.

[VesaK]

Luen kramppisarjaa aina vaan ihan mielelläni, vaikka usein "kantaaottavuus" eli viikon (takainen) puheenaihe koko jakson aiheena ei erityisesti kiinnosta. Saati se löytääkö  partapotso divarista jonkun merkittävän keräilylevyn vai nouseeko joku potkupalloseura E-sarjaan.

Sitten taas niissä jaksoissa joissa hahmoissa tapahtuu kehitystä tms. muutoksia, kiinnostus kohoaa merkittävästi. Henkilöt syttyvät elämään - tai kuolemaan, kuolinjakso oli koruttomassa surumielisyydessään kaunis kuten Mämmilässäkin vastaavat.

[tmielone]

Hienoa huomata, että arvostelun vanavedessä syntyi hieman keskusteluakin.
Minusta Krampit pelittää edelleen ihan hyvin mutta pitäisi varmaankin lukaista uudelleen vanhoja juttuja, jotta voisi ottaa kantaa Jukan kommenttiin sarjan haalistumisesta.

Luen kramppisarjaa aina vaan ihan mielelläni, vaikka usein "kantaaottavuus" eli viikon (takainen) puheenaihe koko jakson aiheena ei erityisesti kiinnosta. Saati se löytääkö  partapotso divarista jonkun merkittävän keräilylevyn vai nouseeko joku potkupalloseura E-sarjaan.

Minusta nuo divariosiot ovat viihdyttäviä, mutta syynä lienee oma historiani divareiden kanta-asiakkaana. Tarjoaa paljon samaistumisen kohteita.
Kantaaottavat pätkät eivät yleensä kestä aikaa yhtä hyvin kuin ihmissuhdeosiot, sillä myöhemmin ei enää muista tai tiedä mihin tapahtumiin niissä oikein viitataan. Ihmissuhdekiemurat ovat ajattomia.

Sitten taas niissä jaksoissa joissa hahmoissa tapahtuu kehitystä tms. muutoksia, kiinnostus kohoaa merkittävästi. Henkilöt syttyvät elämään - tai kuolemaan, kuolinjakso oli koruttomassa surumielisyydessään kaunis kuten Mämmilässäkin vastaavat.

Tästä samaa mieltä. Kuolinjakso oli todella hyvin kirjoitettu; tunne välittyi muttei siinä sorruttu kliseiden kierrättämiseen. Arkinen kuvaus kuolemasta mutta sellaisiahan ne kuolemat yleensä ovat.

Hyvä arvostelu, ja erinomainen huomio sarjakuvan ja tekijöittensä keski-ikäistymisestä.

Kiitti! Positiivista palautetta on mukava saada. 

[Lurker]

Maalaispunkin päiväkirjasta ompi ilmestynyt täydennetty laitos.

Suomipunkin kulttuurihistoriaa.

[VesaK]

Krampit näkyvät enää vain SK:n tilaajille.

Eivätkä kohta enää heillekään. SK lopettaa Kramppien julkaisun.

[VesaK]

Loppuuko sarja taas kokonaan, vai ottaako joku muu sen?

Jatko on avoinna, tiedustelut käynnissä. Seura olisi hyvä jatkopaikka tai sitten Apu. Haku on päällä. SK julkaisi kaikkiaan 497 jaksoa Kramppeja, mielenkiinnolla odotan mitä tulee tilalle vai tuleeko mitään. Sen sijaan Helmi ja Heikki ei todellakaan ole poistumassa. 

[Malla]

Nyt on Kallion Noin seitsemän taidetta arvioitu Kvaakissa.

Uutena foorumilaisena saan ehkä anteeksi kun kommentoin kolmen vuoden takaista albumia jonka nyt vasta löysin ja luin. Olen muutenkin tykännyt Kallion kirjoittamista sarjakuvista tosi paljon, mutta Noin seitsemän taidetta oli jotenkin erityisen hieno teos! On huikeaa kun samoissa kansissa on usean (hyvän!) piirtäjän jälkeä, ja yhtenevä teema tekee albumista erittäin toimivan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Ihan mieletön kuvaus taiteen olemuksesta ja ihan mielettömän hyvää sarjakuvaa!

Sitä tosin ihmettelin että miksei piirtäjät ole laittaneet ekaan, tai johonkin, ruutuun omaa nimeään. Tai sitten mun silmät harittaa enkä huomaa nimmareita. Täytyy palata sisällysluetteloon katsomaan kuka on kukin jos ei jäljestä tunnista.

[tmielone]

Uutena foorumilaisena saan ehkä anteeksi kun kommentoin kolmen vuoden takaista albumia jonka nyt vasta löysin ja luin. Olen muutenkin tykännyt Kallion kirjoittamista sarjakuvista tosi paljon, mutta Noin seitsemän taidetta oli jotenkin erityisen hieno teos! On huikeaa kun samoissa kansissa on usean (hyvän!) piirtäjän jälkeä, ja yhtenevä teema tekee albumista erittäin toimivan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Ihan mieletön kuvaus taiteen olemuksesta ja ihan mielettömän hyvää sarjakuvaa!

Sitä tosin ihmettelin että miksei piirtäjät ole laittaneet ekaan, tai johonkin, ruutuun omaa nimeään. Tai sitten mun silmät harittaa enkä huomaa nimmareita. Täytyy palata sisällysluetteloon katsomaan kuka on kukin jos ei jäljestä tunnista.

Totta kai saa kommentoida myös vanhempia sarjiksia. Itsekin tuosta kirjasta pidin. Kalliolla on se etu, että tarinoiden kuvittaja ovat aina huippuja.

Tervetuloa foorumille!

[tmielone]

Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun Lyhenevä kesä on edennyt jo kolmanteen kokoelmaansa, joka on viimein arvioitu myös Kvaakissa.

[tmielone]

Pauli Kallion tuorein mestariteos, Mutta suurin on rakkaus, on arvioitu Kvaakissa.

Muokkaus: Artikkeli on nykyään täällä.

[Lurker]

Ja nyt myös Hesarissa: Pauli Kallion käsikirjoittama sarjakuva-antologia kertoo kaunopuheisesti monenlaisesta rakkaudesta – saattaapa mukana vilahtaa himokin

Parhaissa sarjakuvissaan Kallio on aina ammentanut omasta elämästään, mutta ottanut sen verran taiteellisia vapauksia, ettei ole sitoutunut tunnustukselliseen tarkkuuteen vaan etäännyttänyt usein pohdiskelevat juttunsa yleispäteviksi.

[tmielone]

Viimeisin Kramppi-kokoelma on arvioitu Kvaakissa.

Ennätin jo huolestua, että tähän Krampit jäävät, niin eikös ne ilmestyneet Ilta-Sanomien sivuille. Odottamaton, mutta mieluisa, käänne 

Muokkaus: Artikkeli on nykyään täällä.

[Reima Mäkinen]

Olen tässä yrittänyt tsemppiä kotimaisten kanssa, kun monena vuonna se on tapahtunut jälkijättöisesti jos ollenkaan. Yritetään tehdä SarjakuvaTV:lle juttuakin. En tiedä saadaanko Paulin kirjaa mukaan, mutta se on kyllä paksuin.
Alkuun olin sitä mieltä että konsepti ei oikein toimi koska mukaan mahtuneet näytteet ovat kaikki kovin lyhyitä ja suurimmasta osasta on jo julkaistu eriliset kokoelmansa. Mutta kyllähän se hyvän kuvan antaa Kallion tuotannosta. Joskus 10 vuotta sitten ilmestyi Kurpitsalta muuten hieman vastaava (ilman piirtäjäesittelyitä) novellisarjakuvista.

Aikaa ja päättäväisyyttä kirjan lukeminen kysyy. Itse kävin ensin läpi mielestäni mielenkiintoisiimman osuuden, eli tekijöiden muistelukset, mutta sain sitten lopulta myös melkein kaikki sarjat luettua. Paulin tuotantoon, tai kotimaiseen sarjakuvaan yleisemminkin, tutustumiseen tätä voi suositella lämpimästi.

[Marika Oksa]

Lukaisin joulunpyhien aikana Pauli Kallion tänä vuonna ilmestyneen Mutta suurin on rakkaus -kirjan, jossa on 11 eri piirtäjien taiteilemaa tarinaa. Oma TOP3 siinä järjestyksessä, kuin ne ovat kirjassa:

- Maria Björklundin Ota tyyny mukaan! Björklundin tyyli ja värit sopivat urbaanin tarinan henkeen.
- Aino Louhi: Sen sydämen voi heittää roskiin. Hieno aikamatka 70-luvun tunnelmaan.
- Emmi Nieminen: Me oltiin vain väsyneitä. Oranssinkeltainen taustaväri tuntui alkuun oudolta, mutta sopii oikeastaan aika hyvin raadolliseen tarinaan.

Kirjan kertomukset ovat lyhyitä. Tykkäsin niiden realistisen oloisesta näkemyksestä rakkauteen, tarjolla ei siis ole mitään yltiöromanttista hömppää. Elämää suurempia oivalluksia tästä kirjasta ei tullut, mutta mukavan katsauksen kotimaisten tekijöiden kynänjälkeen kirjan sivuilta sai. Alun tekijäesittelyt ovat hyvä lisä kirjaan.