Siis onhan tää Nemi/Lisa Myhre- villitys joku sisäpiirin vitsi, onhan?
Mun on varmasti syytä kommentoida tätä lyhyesti:
Kyllä, omalta osaltani "hei-mä-sain-Nemin-piirtäjän-nimmarin" -hehkutuksessa on vitsiä mukana. Ei kai nyt helkutti aikuinen mies tosissaan voisi noin innostua muutamasta tussikuviosta paperilla? Tai Eki-setä saattaisi, en osaa sanoa varmasti.
Kunhan vain omalla epäselvällä tavallani yritän panna vähän halvalla nimmarifaneja.
No mitenkäs sitten suhtaudun Nemiin? Onko se sitten ihan turha sarja, tai onko sillä mitään eroa muihin strippisarjoihin?
Kyllä on.
Tuukka jo kertoikin perusteluissaan mm. että se tuntuu hieman keskeneräiseltä.
Mutta siinä juuri piilee sen viehätys.
Ei kaiken tarvitse olla aina nättiä ja täydellistä, vaan pieni rosoisuus ja särö saattaa joskus olla sarjan sielu ja ydin.
Itselläni on hieman kummallinen maku kulttuurin suhteen; pidän mm. progemammutti Pink Floydin tuotannosta, mutta myös varsinkin vanhempi punk on ihan kuunneltavaa.
Myöskin sarjakuvissa teknistä taituruutta ja viimeisen päälle tekemistä tärkeämpää on, että sillä on jotakin sanottavaa, se on omaperäinen ja että se ei ole pystyynkuollut, vaan sitä tehdään rakkaudella.
Siihen taas että miksi se on niin suosittu, niin en voi muuta sanoa että aika näyttäköön.
Ilmeisesti markkinavoimat ovat aivopesseet tarpeeksi massoja ostamaan ja "diggaamaan", kuten nuoriso sanoo, Nemiä. Mutta odotellaan nyt rauhassa ja katsellaan joskus vuosien päästä että miltä Nemi silloin näyttää ja kuinka suosittu se silloin on. Hyvät sarjat muistetaan, sellaiset joista puuttuu sisältö pikkuhiljaa unohdetaan. Näin ainakin haluaisin uskoa.
Mielipiteitä on monenlaisia. Luulen että jos olisin vaikka tuonut omia sarjojani sarjisfestareille näytille, niin muutama (humalainen) olisi ehkä niistä pitänyt, suurin osa ei olisi niitä kahtaa kertaa vilkaissut, muutama olisi kantanut minut sidottuna esiintymislavalle, julistanut kaikille että nyt näemme suomalaisen sarjakuvapiirtämisen pohjanoteerauksen ja yllyttänyt paikallaolijoita viskelemään tuota alhaista olentoa mädillä kananmunilla ja hedelmillä.
Ehkä muutama rohkein olisi jopa alkanut esitellä paljasta takamustaan ja samalla huudellut "mene kuule **tun vammanen Amsterdamiin tätä myymään, ei susta oo mihinkään, hähä!"
Lopulta olisin paennut paikalta valtavan röhönaurun ja pilkkahuutojen saattelemana.
(Kuten huomaatte, suhtaudun sarjakuvaväkeen aina asiallisesti ja ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja.)
Mutta eiköhän tämä nyt tästä riittäne. Keskustelut "onko tämä-ja-tämä sarja hyvä vai ei" ovat loppujen lopuksi ajanhukkaa, jokaisella on oma mielipiteensä ja kukin pitäköön juuri siitä mistä tahtoo.
Ei minua kukaan pakottanut matkustamaan Helsinkiin katsomaan Lise Myhreä, vaan ihan itse sen tein.
Lopuksi haluaisin sanoa että mä sain Nemin piirtäjän nim- no joo, olkoon.
