Sarjakuvafestarit lähestyvät! Oletko valmis?

[Hanna]

Pitkähköt letit, rillit ja olkalaukku (kellään muulla ei varmaankaan ole mitään näistä ominaisuuksista ). Jos tunnistaa, saa tervehtiä muttei vetää letistä.

Niin joo, kuva löytyy tuolta kotisivultani.

[kalmisto]

Kalmisto. Ota paperia ja kynää mukaan.
Tarjoan oluen signeeratusta taideteoksesta.  

Joo, jee! Sain kyl palkan jostai helvetin syystä jo nyt, mut voin mä olutpalkalla piirtää

[Timo Ronkainen]

Työhommiksi meni, joten hyvästi festarit. Paska juttu.  

Timo

[tolppis]

OK. En tiedä pitäisikö tälle olla oma osionsa mutta...festarien jälkitunnelmia...

Noh, aloitetaan siitä "miitingistä"...kuten sanottua tuollafestarihankinnat puolella: minen tunnistanut ketään teistä. Yririn epätoivoisesti muistella teidän kuvianne - turhaan. Siinä sitä sitten istuin ja hörpin kahvia ja ihmettelin että hitto, tämähän on taas tätä.

Jotenkin sain tehtyä tuttavuutta parin ihmisen kanssa - nimiähän en enää muista kuinka ollakaan. Toinen oli joku taiteilijanimi(?) Kristian jotakin ja yksi oli vihreätukkainen nainen ja...

Sitten olinkin jo Semifinalissa ja - sitten kaikki alkaa mennä yhä hämärämmäksi. Iina Savonlinnasta, Joku ihan hauska kaveri joka oli huoltiksella(?) töissä, ja vielä joku mustiin(oho!) pukeutunut kaiffari. Juttelimme ainakin - hiuksista??? Muistan myös Peitsamon pimeät biisit ja sen että sain taas pahanlaatuisen "blank brain"-antisosiaalisuuskohtauksen.

Tämä päivä onkin mennyt yhym...parannellessa? Kävin Lise Myhreä kuuntelemassa ja luulin tunnistavani pari ihmistäkin (Punisherpaitainen piirtäjä ja se "Kristian"-jotakin ja ehkä Iina from Savonlinnakin maybe?). Hmmm...

Sitten sainkin tarpeekseni koska olin aikas väsynyt. Poistuin takavasemmalle.

Löytänyt edes sitä ainoaa puuttuvaa Ken Parkeria Makedoniasta, pahus vie.

Jos joku tunnistaa itsensä hieman epämääräisestä tuntomerkkiselvityksestäni niin saa kommentoida vapaasti.

Kiitos vaan hyvästä seurasta vaikka olin suurimman osan ajasta jotenkin hämilläni ollessani taiteilijoiden joukossa maallikkona  

Juu, ja LUULEN tunnistaneeni ainakin Petri Hiltusen (no joo, helppoa sinänsä) Ilveksessä ja ehkä, vain ehkä siellä käväisi myös Peter Snejberg...

Kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen vaikkakin hieman absurdin oloinen viikonloppu. Te olette melkoisia karaktäärejä.

PS: Ja joku performanssikin siellä Semifinalissa oli...Twilight Zone...tididididii...hehheh...

Taidanpa lähteä tästä kotiin kun pitäisi huomenna mennä töihinkin. Viikon alkuja kaikille!

[Jarmo]

Möh. On vähän festivaalinjälkeinen olotila. Aivo tukossa ja hikiset nivukset.

Molemmissa tapaamisissa (LA ja SU) tuli käytyä ja kaikenlaisten ihmisten baaripöydissä norkoiltua. Monen monta taiteilijaa tunnistin, mutta vielä monempia jäi tunnistamatta.

Kalmisto sai kokea, ettei kaljapalkalla piirtäminen ehkä sittenkään ole kovin hauskaa.

Sarjakuvia jäi matkaan kassillinen ja rahaa meni lompakollinen.

Ennen ostosten lukemista voin jo jakaa kunniamaininnat.

Paras sarjakuva on Kaltsun "Puhutaan Seksistä", lehti löytyy uudesta Möröstä, jota ei saa mistään. Olen lukenut sen jo 10 kertaa ja vieläkin naurattaa.

Paras julkaisu on Jari Vaaran Neutroni Kasvattamo 2
Sitäkään ei kai saa mistään.
 
Nyt menen lukemaan sarjiksia ja syömään pitsaa.
Luultavasti tuhrin kalliit lehdet.

[tertsi]

Kvaakin aktiiveja oli näemmä päässyt Sarjis-kilpailun albumiin ja palkinnoille. Onnea vaan Koivusaarelle ja Hollelle ja muillekin!
 Nämä kaksi nimeä vain pistivät silmään selaillessani albumia.

Päätin, että nyt mäkin kyllä osallistun vuoden 2005 kilpailuun.

Mitähän piirtäis?  

[Kitty Vane]

Omat festarian jälekeiset tunnlemat pyörivät lähinnä kipeiden jalkojen ympärillä. Kaksi päivää Info-tiskin takana seisomista ottaa jalkojen päälle.
Mutta kivaa oli.

Eileniltainen Kvaak-miitinki Ilveksessä oli hauska tapahtuma, vaikka en nyt kaikkien nimiä muistakkaan enää. Oli silti kiva nähdä millaisia ihmisiä nimimerkkien takana piilee ja piirrellä kuvia pikku lappusille mukavassa seurassa.

Tänään tapasin Jeff Smithin, joka on yllättävän pieni ja vikkelä mies. Erittäin leppoisa myös. Hankin kaverille synttärilahjaksi Lise Mhyren nimmarin, kun jäi eilen itse bileet väliin festareiden takia. Mhyre oli myös lyhyempi kun kuvittelin.

Ja nyt on vuorossa lepäämistä ja ruokaa.

[Wilpuri]

Ainoa Kvaakkaaja, jonka tunnistin paikalla, oli Otto. Koska Otto on iso ja pelottava mies en mennyt juttelemaan... ja Otolla oli siinä jokin juttu kesken.

Muista paikalla olijoista tunnistin P.A Mannisen, Lise Myhren (jolta en jaksanut edes pyytää nimmaria, vaikka jono oli lyhyt...  ), Jii Roikosen ja mahdollisesti Adan taiteilijan (Muhonen?).

Ilta menikin sitten R & A elokuvien parissa.

Jeff Smith tuli missattua, mutta kakkaa tapahtuu. Sain sentään ostettua uusimman Luupään.

[TeroH]

Messut on ohi, ja tuttuun tapaan kuuntelin paljon ja puhuin vähän. Ja kun en tunne käytännössä ketään kvaakilaisista, niin vaikea sanoa vielä näinkö ketään. Luulisin kuitenkin nähneeni, koska vietin paikalla kohtalaisesti aikaa. (Omat tuntomerkkini olivat 195 cm, vaaleat hiukset, musta paita, mustat housut, vaalea takki ja vaalea reppu selässä, jos joku pystyy tunnistamaan tällaisesta ylimalkaisesta kuvauksesta.)

Jeff Smith tuli missattua, mutta kakkaa tapahtuu. Sain sentään ostettua uusimman Luupään.

Tänä vuonna olin kyllä hämmästynyt siitä, ettei mitään tuntunut joutuvan jonottamaan. Nimmaria jonotin kait Myhreltä pisimpään, jotain 5-10 minuuttia. Esimerkiksi Smithin nimmarijonossa Kiasmassa perjantaina oli (käsittääkseni) kokonaiset kaksi ihmistä...

[bgt]

Kalmisto sai kokea, ettei kaljapalkalla piirtäminen ehkä sittenkään ole kovin hauskaa.

  Kalmisto sai kokea baarikritiikin kourat sydäntänsä pusertamassa.

Lautanaina kuudelta oli ihan kiva porukka, jossa tosiaan täällä kirjoitetut sanat saivat äänensävyä itseensä vastaisuudessa luettaessa.

Sunnuntaina kolmelta irckaajien osin samoin, mutta vähäisemmässä määrin.

Toivottavasti kalmisto toipuu kohtalon kovista kolhuistaan pikaisehkosti ja saa sen kollaboratiiviteoksen skannattua ja tänne tungettua.

[Veli Loponen]

Kvaakkilaisista taisi Reima ja Vitikainen olla ainoat, joiden kanssa juttelin pidempään. Enemmän keskityin tällä kertaa seuraamaan lavaohjelmaa ja kävelemään ympäriinsä ihmetellen.
Leo taisi olla ainoa kvaakkilainen, jonka luultavasti tunnistin näöltä. Ja Kataiston tietty kans (mutta sitä ei lasketa...).
Oli kyllä mukavat vestarit. Eikä ollut edes kauheaa tunkua, ainakaan mun aikana. Ja siihen pääsaliinkin oli saatu sopivasti väljyyttä (siinä Egmontin yms. edessä oli jopa paljon tilaa, mutta siinä oli kai huomioitu nimmaroinnit). Ja baarin ulkoistaminen toi varmaan kanssa tilaa...

[Petteri Oja]

Hianot festarit, vaikka Kvaak-tapaaminen valitettavasti jäikin muiden kiireiden takia väliin! Rahaa meni paljon mutta ei ollenkaan turhuuksiin.

[vesa saarinen]

Aivan ihastuttava reissu, kaikin puolin.

Rahaa paloi hirvittäviä summia, ja rahankäytön holtittomuus korostui erikseen heti kotiin palattuani, kun pöydällä maannut luottokorttilasku pomppasi silmille. Vaan ei silti harmita, ei lainkaan.

Lauantaina ensin aamulla Vicaria kuuntelemassa, sittemmin kiertelyä ja katselua, paljon tuttavia ja erilaisia ihmisiä laidasta laitaan. Kvaakkituttuja, työtuttavia, vaikka mitä. Kansanedustajistoakin yhden kappaleen verran.

Asema sai ison läjän rahojani (prosentuaalisesti ihan ylivertaisen osuuden), ihan syystäkin. Laikkuja, kemikirjaa, Lewis Trondheimin omaelämäkerrallinen eepos.

Muina ostoksina mainittakoon läjä omakustanteita (joista suosikikseni ehti jo tässä ajassa nouda aivan ihana Kaisa Lekan "I Am Not These Feet". Muina mm. Jyrki Nissistä ja Marko Kalliokoskea). Nemi-albumit ja Vänrikki Stool -Korkeajännityksenkin hankin. Ja muuta mukavaa.

Niin, suuren idolini Petri Hiltusen western-leffa myös DVD:llä pääsi hankintojeni listalle.

Lauantain iltana Ilveksessä oli aivan hulvatonta. Paikalla oli kvaakkilaisia iso läjä; piirreltiin ja juteltiin. Minä olin ihan hirmuisen innoissani ja en voinut melkein silmiäni uskoa, kun suuresti arvostamani Ville Ranta istui samassa pöydässä piirtämässä upeaa piirrospäiväkirjaansa. (Löytyy http://www.villeranta.com/ -osoitteesta). Jollakin tavalla kai ympäri mennään, kun Mika Lietzen kirjoittaa ensimmäisessä Laikussa kokemuksistaan suomalaisen sarjakuvaskenen parissa; fiilikseni olivat vähän samanmoiset, kun rohkenin Lietzenille - toiselle sankarilleni - muutaman sanan ilmaista.

Ja sitten oli vielä se kolmas, mainituista karvaisin Kaltsu, jonka albumin ostin Kvaak-kehujen perusteella ja myöhemmin tekijäänkin tutustuin. Aivan upeaa sarjakuvaa (plussaa festarien huvittavimmasta ja todenmukaisimmasta kaksisivuisesta!) ja ihastuttavaa seuraa. <3

Olutta lauantain illassa, kvaakkimaisia keskusteluja, tosiaan. Setä kalmiston paperille piirtelemässä oli monia täältäkin; oli bgt:tä, poroa, Kaltsua, Rautkorpea. Väkeä kovasti, ansiosta kehuttua Kitty Vanea myöten. Pienellä porukalla seuraavaan baariin, josta jossain vaiheessa päästiin nukkumaankin.

Sunnuntaina oleskelua ja elämään opettelua. Lise Myhre oli livenä hirmuisen söpö, paljon silmänruokaa muutenkin festarit tarjoisivat tämmöiselle möllikkäälle. Toinen, pienempi kvaakkimiitti (irkkimäisempi #kvaak.fi -porukka; tervetulloo). Hiltusen hilpeä sarjakuvasatu. Lisää ostoksia ja hankintoja ja Kitty Vanelta saatu piirros kortin taakse, kiitos paljon!

Hyvän reissun jälkeen oli hienoa palata kotiin, mutta tunsipa sitä taas, että sitä on valinnut jossakin määrin oikeanmoisia viiteryhmiä näin oman elämänsä iloksi. Oli kivvaa!

[Hege]

Rahaa meni ja sarjakuvia tuli.
Aktia salissa oli kuuma, välillä tuntui että se lyhythihainenkin oli liikaa, en ymmärrä ihmisiä jotka kykenivät liikkumaan siellä nahkatakeissa, kun itse seison siellä selkä märkänä ja pyyhin hikeä otsaltani. Tosin sarjakuvilla täytetyn repun raahaamisella on voinut olla vaikutusta tilaani. Täysin tukossa paikka ei tainnut Lauantaina olla missään vaiheessa.
Tänä vuonna ennätin jopa vain istuksia ja kuunnella eri haastatteluita, sillä aikani ei kulunut nimmareita jonotellessa. Lewis Trondheimin signeeraustilaisuudessa Suomalaisessa kirjakaupassa olin jonon toisena ja samalla viimeisenä henkilönä  , samaisessa paikassa Hagelbergin hauskan haastattelun (aiheena mm. raapepaperin raapimisen Freudilaiset piirteet) kuuntelijoista 99% koostui Vicarin nimikirjoituksen jonottajista, Hagelbergin kohdalla jono oli 3 henkeä pitkä. Pynnösen nimmaria hakemassa ei sitten sillä hetkellä muita ollutkaan kuin minä. Olla sarjakuvatähti suomessa ei tarkoita supernovaa.
Siinä missä Hagelbergin piirrostapa muistutti raapimista, siis lyhyitä vetoja, ei Trondheimin kynä paljoa pysähdellyt. Mainitessani piirtämisen näyttävän helpolta oli vastaus: ”Tämä on minun työtäni”. Suositteli samaan pyrkiville jatkuvaa piirtämistä, muistikirja mukaan ja aina kun näkee jotain mielenkiintoista niin kynä liikkeelle. Ville Ranta näyttää noudattavan tätä ohjenuoraa, osittain harmitti keskeyttää piirrostuokio kaupankäynnin takia.
Kvaakkilaisten tapaaminen jäi osaltani aika lyhyeksi, mutta oli mukava tavata kaikkia läsnä olleita. Tunnelma oli samanlainen kuin Kvaakissa eli lämmin, mitä nyt piruilua oli hieman enemmän havaittavissa  .
Ensi vuonna uudestaan.

[bgt]

Tunnelma oli samanlainen kuin Kvaakissa eli lämmin, mitä nyt piruilua oli hieman enemmän havaittavissa  .

Se on hyvää harjoitusta aina sille varalle, että pääsee käsikirjoittamaan Hämähäkkimiestä.

Livenä moista uskaltaa paremmin, kun pystyy tosiaan äänensävyillä ja muilla osoittamaan kuinka tosissaan on. Kirjoitettunahan vinoilu näyttää monasti vakavammalta kuin mitä on tarkoitettu.