Hei. Tuollahan puhutaan Sienkiewiczistä, ängenpä lössiin...
Minusta Daredevil - Love and War on kaikin puolin eheämpi ja onnistuneempi kokonaisuus kuin Elektra Assassin. Elektrassa häiritsee minua visuaalisesti aika paljonkin paksut valkoiset palkit ruutujen välissä, jotka vievät tehoa kuvilta. Siinä ei ole otettu sivutilaa silleen onnistuneesti haltuun. Elektrassa on semmoinen voimakas rohkean kokeilun ja yrittämisen tuntu, ihan hyvällä tapaa, mutta minusta siinä Miller vetää vähän överiksi hulluuden kuvauksessaan. Minä luin albumin vasta muutama vuosi takaperin, ja tiedän että joskus aiemmin se olisi tiputtanut minut ihan eri kaliiberilla tuolilta.
Stray Toastersin Sienkiewiszilta sain hankittua joku vuosi takaperin, ja se on kummitellut mielessäni Sienkiewiczin magnum opuksena, mitä se pitkälti varmaan onkin, mutta siinä kerronnaliset kokeiltu menee jo tosi rankalle tasolle, ja yhdistettynä hankalaan tarinaan, se on aika todella raskas paketti. Mutta visuaalisesti ihan loistelias.
Mutta Voodoo Child on kyllä kypsä ja kaunis sarjis, joskin tarina on ehkä vähän köykäinen, ja sarjiksen takakannessa ja esipuheessa häpeillään tosiasiaa että kyseessä on sarjakuva...
Rojulle lehdottomana lukusosituksena Bendisin kässäämiä ja Alex Maleevin piirtämiä Daredevileja, ne ovat hyvinkin maanläheisiä ja pelaavat Bendisin nokkelalla dialogilla sekä ainakin DD -diggarille yllättävillä juonikuvioilla.
Ja KAbukihan ei oikeastaan supersankarisarjis ole koskaan ollutkaan, mutta kannattaa ehdottomasti tsekata Kabuki: Metamorphosis -albumi ja uusimmat Alchemy-lehdet, niitä olen täällä hehkuttanut aiemminkin, mutta siinä on tuon tradition edustavin uuden sukupolven tyyppi, jonka tavat rakentaa sarjakuvaa ovat sangen omaperäisiä ja ihmeellisiä.
Luin tässä tänään Alan Mooren Writing Comicsin, joka on varmaan yhdelle jos toisellekin sarjakuvan kirjoittajalle ihan ajatuksiaherättävää tekstiä, vaikka se onkin jo joku 15-20 vuotta vanhaa tekstiä alunperin Comics Journalista.