Tulipa vietettyä lauantai-illan huumaa sarjakuvia lukemalla.
Luin XIII, osat I ja 2.
Hyvää viihdettähän nuo albumit edustavat. Mielenkiintoinen, jokseenkin kliseinen juoni, mutta albumit on julkaistu 80-luvun puolivälissä, tämäkin voi vaikuttaa asiaan.
Tarina etenee vauhdikkaasti, mikä on virkistävää vaihtelua moneen nykysarjakuvaan, joissa tuijotellaan ja tylsistellään ruutukaupalla.
Vance piirtää ammattimiehen ottein ja huolella eli ruuduissa riittää tutkimista vielä toisellakin lukukerralla, olettaisin.
Panee vain mietityttämään, että kauanko näiitä uusia ja taas uusia arvoituksia ilmaantuu päähenkilön ratkottavaksi. Jossain vaiheessa pitäisi ruveta löytymään myös vastauksia. Mutta kyllä minä ostan ainakin nuo kaksi takakannessa luvattua jaksoa. Ja jopa odotan, että milloinkas ne ilmestyvät kirjakauppaan.
Voihan tämä XIII olla tämmöinen Blueberry-tyyppinen sarja, jossa sankarin eteen kasataan vastuksia toisensa perään ja tämä epäonnistuu aina vaan. Se pitää vain tehdä taidolla ja en näe mitään syytä miksei sellainen juonikuvio tämänkin sarjan kohdalla toimisi. Mutta aika näyttää ja toivottavasti ihmiset ostavat albbua, jotta sarja ei lopahtaisi ennen aikojaan.
