Meillä olisi vissiin Ruotsinkielisiä sarjakuvan mestareita ketjukin mutta ehkä sitten täältä.
Haku ei antanut tuloksia joten pitää heittää muutama sana:
Alena
Kim W Andersson on ruotsalainen sarjakuvantekijä jonka juttu on tehdä romanttista kauhua.
Romantiikka antaa ymmärtää ikkunalaudoilla kuiskivia vampyyreja röyhelöpaidoissa tai harlekiinien kohoilevia povia.
No ei.
Alenan romantiikka on enemmän goottilaista, ei kajalin ja korsettien mukaan vaan sen joka vajoaa ihmismielen sille puolen josta ei mielellään seurassa puhuta.
Nimihahmo on teini-ikäinen tyttö ruotsalaisessa sisäoppilaitoksessa, hiukan yksinäinen ja syrjäytynyt sekä toipumassa tragediasta.
Ja muut teinit ovat kuten me aikuisetkin, pikkumaisia ja raadollisia.
Ja tietenkin: kiimaisia.
Teoksessa on jotain samaa seksuaalisesta heräämisestä yhdistettynä ulkopuolisuuteen ja yksinäisyyteen kuin Stephen Kingin Carriessa, mutta länsinaapurimme vie minusta kuin litran mittaa.
Andersson ei arastele tai sievistele kuvauksessaan ja piirtäjänä on ihan omaa luokkaansa. Kuvakerronta on ensiluokkaista oli kyse sitten aistikkuudesta ja herkkyydestä tai siitä kun hurme alkaa virrata vuolaasti ja läski tummua.
Linja on sulavaa, vaivatonta.
Paitsi että malttaa viimeistellä kuvat, hinkkaamatta hengiltä, niin muistaa myös henkilöt, muutkin kuin päähahmon. Vaikka näissä tiettyä asiaan kuuluvaakin kliseisyyttä on, ne ovat monitahoisempia kuin yleensä.
Motiiveja ei välttämättä hyväksy, mutta ne ymmärtää.
Kaunis, herkkä, raaka ja seksikäskin sarjakuva.
Tämä ja Theon okkulttiset seikkailut ovat niitä miksi ihmisten oikeasti pitäisi muistaa maamme kaksikielisyyden edut.
Kauhun ja kipeiden ihmissuhteiden ystäville.
Pakko lopettaa, Josefin kutsuu.
