Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 412365 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Luettua
« Vastaus #885 : 15.02.2011 klo 10:16:32 »
Häh, Iguana Girlhan on vuodelta 1991.

Kappas. Niinhän tuo toisaalta selvisi. Kirjassa kuitenkin luki sisällysluettelossa "Iguana no musume © 2008 Moto Hagio" eikä viitattu tuohon vuoteen. Lukee kyllä "Original Japanese edition published in 1977, 1985, 2007, 2008 by Shogakukan Inc." Virheellisesti päättelin siis että alunperinkin tullut tuolloin, olisiko sitten jokin uusintapainos josta tuo vuosi 2008 tulee? Tai puhdas virhe. Joka tapauksessa, kokoelma sisältää siis tarinoilta neljältä vuosikymmeneltä. Tuntuikin kummalta että 1990-luku olisi jäänyt välistä.

Pidin Iguana Girlissä todella paljon ideasta, jossa päähenkilö näkee itsensä iguaanina eikä naisena kuten muut. Samoin äidin ja lapsen suhde miellytti. Juonellisesti kokoelman keskikastia.

mlietzen

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Vs: Luettua
« Vastaus #886 : 15.02.2011 klo 11:40:54 »


Adrian Tomine meni naimisiin ja teki siitä pienen 56-sivuisen kirjasen. Piirros on rennompaa ja pienemmissä ruuduissa kuin tavallisesti, hauskempikin tämä taitaa olla kuin Tominen tarinat yleensä. Ainahan se on hassunhauskaa kun neuroottinen perfektionisti järjestelee häitään. Itseironia lienee kyllä liioiteltua, ainakaan tämä kirjanen ei ole pilalle hiottu vaan juuri sopivasti puolikypsä. Oikein kiva.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #887 : 15.02.2011 klo 14:27:24 »
Adrian Tomine meni naimisiin ja teki siitä pienen 56-sivuisen kirjasen.
Viilaan hieman pilkkua:
Tehtiin lahjaksi häävieraille.
Nyt siitä painettiin alppu myös meidän ei-kutsuttujen iloksi.

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #888 : 21.02.2011 klo 13:06:50 »
Turun ostokset DD-kokoomat by Brubaker & Lark Devil inside and out vol. 2 ja Hell to pay vol. 1 luettu ja osoittautuivat juuri niin hyviksi kuin voikin olettaa tuolta kaksikolta. Ainoastaan Hell to payn pahis oli aivan outo tuttavuus eli tämä miekkonen:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Täytynee heti kun saan rahaa (palkkapäivään viikko...huokaus..aivan auki...) hommata noita lisää, olen niin koukussa. Addicted to DD!

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #889 : 21.02.2011 klo 14:09:37 »
Daredevil on hyvä addiktio tolppis.
Kannattaa paiskata rahnaa /kirjastolainaa Bendis Maleev-settiinkin. Erinomaista luettavaa.
Saa nähdä kuka jatkaa Big guns-sarjassa DDtä eli jokin a-sarjan tekijätiimi perii DDn kesällä jenkeissä.

Itse ahmaisin Odysseian sarjakuvaversion. Teos on tuttu, niin käännettyinä alkuteoksina kuin variaationa eri genreissä ihmissuhteista scifiin ja westerniin.
(Tai vielä pahempaa James Joycen yliarvostettu unilääke, jonka jälkeen on vähällä tuomita Irlannin kansana ja kulttuurina.)
Itseä on kreikkalaisten rehellisyys kerronnassa, ihmisyyden molempien puolten vilpitön esittäminen aina jaksanut ihastuttaa.
Gareth Hindsin sovitus:



on lumoava. Koko teos on kauttaaltaan (~250 sibua)vesiväritetty/laveerattu kuten tuo kansikin.
Täysin käsittämätön taidonnäyte(vaikka Hinds nähtävästi sovittaakin klassikoita urakalla).
Alkuperäisiä runoja ei ole Disneytetty tai otettu hollywood/oppilaitos pikaruoka versiota vaikka runojen raaimmat murhat ja seksi onkin esitetty siististi.
osalle se miten pitäytyy alkuperäisessä ilman ajankohdan ajatusmaailmaa ja ajankohtaa selventäviä alaviitteitä yms ei ole on varmasti kauhistus.
mies ja naiskuva kun ovat yhä samat hyvin pitkälti vielä 2 500 vuotta myöhemmin, oli kyse Penelopen "kosijoista", Odysseuksesta tai Calypsosta.
Teoksen liepeiden "junior library" huvittaa kun epätoivoisen miehen paluu/kostoretki kerää kierroksia.
Mielellään tämän antaa nuorten käsiin silti.

Hindsin toteava kuvakerronta tuo oudon dokumentaarisen sävyn, "tietenkään kyklooppeja jumalia yms ei tarvitse erikseen korostaa", joka toimii tarinan eduksi.
Myöskään alkuperäisen pitkiä dialogeja ja monologeja ei ole leikattu.
monelle tekstifontti(Bernhard Modern) tuottaa juuri siksi kipua ja tuskaa mutta itse pystyin ohittamaan koneladonnan ja keskittymään tarinaan.

Jäi hyvä maku kokonaisuutena.

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #890 : 21.02.2011 klo 15:50:09 »
Näyttää ja kuulostaa kiinnostavalta, tosin hiukan hieraisin aluksi silmiäni että CIARAN Hindsin tekemä. No juu ei sittenkään...  ::)

Mara

  • Jäsen
  • Viestejä: 513
Vs: Luettua
« Vastaus #891 : 26.02.2011 klo 21:10:06 »
Tuli ostettua muutamia sarjakuvia.


Smoke and Guns - Kirsten Baldock & Fábio Moon
Nimensä mukaisesti sisältää paljon tupakkaa ja aseita. Häikäilemätön tupakkaa myyvä nainen Scarlett tekee bisnestä myymällä tupakkaa kaupungissa, jossa tupakkatytöt ovat yhtä järjestäytyneitä ja häikäilemättömiä kuin Los Angelesin katujengit. Toiminnan räväkkyydestä ja elokuvamaisuudesta tulee mieleen tulee Once Upon a Time in Mexico. Kerronta toimii, eivätkä kliseet häiritse. Piirrostyö on erinomaista mustavalkotyöskentelyä (pidän Moonin piirrosjäljestä turhankin paljon).


Power Up - Doug Tennapel
Kopiokonefirmassa työskentelevä perheellinen mies Hugh suunnittelee työaikanaan videopeliä työkaverinsa kanssa. Hän on kuitenkin epävarma, ja sekä työn että perheen kanssa on ongelmia. Kaikki muuttuu, kun hän löytää pelikonsolin, josta hän saa power-uppeja oikeaan elämäänsä, kuten haavoittumattomuuden, tulihenkäyksen ja jopa valtavia kultakolikoita. Kuten arvata saattaa, kaikki menee pieleen ja valtaisa musta loppuvastus Lord Doomus pääsee ulos pelikonsolista. Lämminhenkinen, varsin amerikkalainen tarina (ei tällä kertaa negatiivisessa mielessä).

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Luettua
« Vastaus #892 : 27.02.2011 klo 23:12:41 »
Yoshihiro Tatsumin pulp-seikkailu Black Blizzard vuodelta 1956, vähän erikoisempi varhaistekele aiemmin englanniksi julkaistujen juttujen jälkeen.

Sattui kirjastossa kohdalle, ja tuli otettua mukaan. Nopsasti luettu ja viihdyttävä pläjäys, ei ihmeellinen, mutta ei huonokaan. Helkutin huolellisesti toteutettu alkuperäistä henkeä huokuva painoasu.

Tatsumi kertoo kirjan haastattelussa saaneensa idean jostain pulp-lukemiston novellista, jossa kaksi rangaistusvankia on ketjulla toisiinsa kytkettyinä. Yllättäin ensi sunnuntaina TV:stä tulee Teemalta vanha leffa, jonka perusasetelma on lähes sama:
Kahle (The Defiant Ones/USA 1958). Kahdella Oscarilla palkitussa pakoelokuvassa Tony Curtis ja Sidney Poitier esittävät toisiaan vihaavia mutta yhteen kahlehdittuja ja erirotuisia vankikarkureita. O: Stanley Kramer. Mv.

Ajattelin että leffa pohjautuis johonkin - ehkä juuri Tatsumin mainitsemaan vanhaan pulp-novelliin tai pokkariin, mutta IMDB ei anna mitään alkuteosta. Toinen kässäristi on mustalle listalle joutunut Nedrick Young, joka oli mukana tekemässä Elviksen Jailhouse Rockia.

Lainaus
Joker Jackson and Noah Cullen are two convicts on a chain gang who hate each other. After a truck prison accident, they flee and are pursued by the police. While they're chained, the two are dependent on one another.

Enivei Tatsumin manga on vuodelta 1956 ja tämä leffa 1958. Jossain on siis pulp-lukemiston novelli, joka ehkä innoitti näitä molempia.

Timo

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Luettua
« Vastaus #893 : 15.03.2011 klo 13:11:09 »
Yoshihiro Tatsumi: A Drifting Life. Hienosti kerrottu tarina, hieno historiikki mangan noususta koko kansan lukemistoksi. Olisin lukenut yhdeltä istumalta jos se olisi ollut mahdollista. Jokaisen sarjakuva-alalla työskentelevän pitäisi lukea tämä. Henkilökohtaisesti mua puhutteli se, miten Tatsumi tahtoi keskittyä gekigaan, mutta taloudelliset seikat ja realismi menivät edelle, ja niin sitä junnaa tekemässä sisällötöntä ja tyhmää kaupallista sarjakuvaa.

Tatsumi valottaa myös Osamu Tezukan työskentelytapaa. Tezuka piirsi ensin kämmenet ja jalat, sitten kasvot, ja lopuksi yhdisteli kaiken nopeasti. Ehkä Tezukan koko laaja tuotanto perustuu niin piirroksiltaan kuin kerronnaltaan hämmästyttävään hahmotuskykyyn.

Suomessa ja suomeksi julkaistaan kaikenlaista paskaa omaelämänkerrallisen sarjakuvan nimissä, mutta tätä tuskin ainakaan lähivuosina nähdään. On se niin väärin.

Enivei Tatsumin manga on vuodelta 1956 ja tämä leffa 1958. Jossain on siis pulp-lukemiston novelli, joka ehkä innoitti näitä molempia.
Sattumalta Kahle tuli heti perään tv:stä, kun Drifting Lifen luin. Tatsumi viittaa leffaan, ja ilmeisesti kyseessä on silkka sattuma, että tarina on samankaltainen. Hieno leffa, varsinkin erilainen lopetus.

Memmil

  • Jäsen
  • Viestejä: 121
Vs: Luettua
« Vastaus #894 : 26.03.2011 klo 22:23:42 »
En tiedä onko oikea paikka kysyä, mutta olen jo jonkin aikaa netin syövereistä etsiskellyt kiinnostavia fantasia- ja sci-fi-sarjakuvia. Enkä nyt tarkoita supersankareita.

Siis fantasian puolelta kaipaan jotain Hal Fosterin Prince Valiantin ja Wally Woodin The  Wizard Kingin kaltaista.
Sci-fissä taas Jeff Hawke näyttäis ihan kiinnostavalta. Trfigan Empire, Storm sekä Gil Kanen kuvittama Blackmark olisivat myös kiinnostavia.

Ehdotuksia?
« Viimeksi muokattu: 26.03.2011 klo 22:55:30 kirjoittanut Memmil »

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #895 : 27.03.2011 klo 01:26:05 »
En tiedä onko oikea paikka kysyä, mutta olen jo jonkin aikaa netin syövereistä etsiskellyt kiinnostavia fantasia- ja sci-fi-sarjakuvia. Enkä nyt tarkoita supersankareita.

Siis fantasian puolelta kaipaan jotain Hal Fosterin Prince Valiantin ja Wally Woodin The  Wizard Kingin kaltaista.
Sci-fissä taas Jeff Hawke näyttäis ihan kiinnostavalta. Trfigan Empire, Storm sekä Gil Kanen kuvittama Blackmark olisivat myös kiinnostavia.

Täysin loogisesti sarjakuvan keräilypuolella olevassa Suosituksia?-ketjussa lienee joitain vastauksia (toim.huom. löytyy helpommin jollei kanavoi sisäistä tsekkiään lukihärön voimin ja kirjoita hakuun sujuvasti "zuozitukzia" kuten itse tein...)

Foster on omissa sfääreissään mutta jokin ehdottaa Ritari Ardent-sarjaa ja itse nautin valtavasti David Chauvelin ja Jérôme Lereculeyn Arthur-sarjasta joka käy läpi walesin myytit tunnollisesti. Hyvää Arthuriaanaa ja Myrddin on esitetty oivasti.
Ranskankielettömille on Dalen-kustantamon lontoon murretta haastavaa albbua tarjolla tänään.
Samaa fantasiaa mutta ei on Dufaux-Xavierin Crusade-sarja jossa mennään pyhällä maalla sotien ja mainostan silti Hämärän matkamiehiä ja Kadonneiden nummien valitusta.
Ja kokeile Bois-Mauryn torneja

Kotimaisesta fantasiasta liki mikä Hiltunen tahansa ja Lukkarisen sovittamat Nicholas Grisefothit ovat perussettiä.
Kätyrit seitiltä kannattaa silti tsekata.

Scifistä: Dan Darea kannattaa kokeilla ja vaikka itse vannonkin Garth Ennisin minisarjan nimeen se on osalle hiukan liikaa. Ei väkivallan vuoksi vaan koska on liian fiksu.
Warren Ellisin ja Colleen Doranin huikea Orbiter on hyvää scifiä ja piakoin suomeksikin tulee mainio manga Planetes.
Kotimaisista ei mitenkään yllättäen Petri Hiltunen- Riutta.
Ja joo niin: Turun Sarjakuvakerhon antologia 4: SCIFI.

Tähtivaeltaja-lehti on ansioitunut scifisarjakuvan seuraamisessa ja sieltä löytyy sitten suosituksia enemmänkin.

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Luettua
« Vastaus #896 : 27.03.2011 klo 17:40:46 »
Bois-Mauryn torneja kannattaa toden totta kokeilla. Sehän ei kyllä ole fantasiaa, mutta eipä keskiaikaseikkailu loppujen lopuksi ole niin kovin kaukana fantasiasta. Ranskalainen Hämärän matkamiehet ja kotimainen Nicholas Grisefoth sijoittuvat nekin ihan todellisiin keskiaikaisiin ajankohtiin ja maisemiin, mutta niissä on kuitenkin runsaasti fantasia-ainesta mukana.

Puhtaampaa kotimaista fantasiaa edustaa Hiltusen ohella P. A. Mannisen Ellen Helldor.

Michael Moorcockin romaanien sarjissovitukset ovat parhaimmillaan huippua, mutta niiden kuvituksellinen laatu vaihtelee villisti. P. Craig Russellin 1980-luvulla piirtämät Elricit ja Mike Mignolan kuvittama Corum ovat sitä parempaa lajia.

Moorcock on fantasiakirjallisuuden mahdollisesti jopa kovin tekijä (Fritz Leiberin ohella), joten vaatimattomastikin kuvitetut sarjakuvaversioinnit kyllä menettelevät tarinoidensa puolesta - paitsi ehkä Hawkmoon.

Prinssi Rohkeakaan ei muuten välttämättä ole fantasiaa ihan tiukimman määritelmän mukaan, koska siinä ei tapahdu juuri mitään yliluonnollista. Sarjakuvassa "ihmeille" ja "hirviöille" paljastuu yleensä rationaalinen selitys. Fantastisinta on prinssi Rohkean tapahtumaympäristö, jossa on tarkoituksellisen anakronismin hengessä sekoitettu useita aikatasoja. Eletään noin 400-lukua, mutta mukana on 800-luvun viikinkejä ja 1100-luvun ritarivarusteita.
« Viimeksi muokattu: 27.03.2011 klo 17:52:42 kirjoittanut CryingBlueRain »
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #897 : 27.03.2011 klo 21:49:34 »
Olen lukenut The Walking Deadia nyt kolmen kirjan edestä ja täytyy sanoa että ensimmäinen Imagen sarja joka yllätti positiivisesti. Tosin vasta kolmas albumi onnistui olemaan sarjan kovan ennakkomaineen veroinen.   
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #898 : 27.03.2011 klo 22:00:44 »
Nii juu ja Valkoinen tiikeri 4 tuli luetuksi myös. Taattua tavaraa, mutta huh kuinka paljonn tekstiä paikoitellen. Onhan se toki hyvä että taustoitetaan historiapuolikin kunnolla, mutta....
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #899 : 06.04.2011 klo 21:22:45 »
Suositellaan mm. VesaK:lle joka lukisi mielellään Teräsmiestä, mutta ei siedä nykygrafiikkaa.

Riippuu nyky"grafiikasta". Kyllähän minä esmes Cookea siedän hyvinkin.

Viimeksi on tullut luettua Hellblazer-kollektio "India", ihan jees. Jälkimmäinen osio jossa Constantine palaa punk-juurilleen on vielä parempi. T. Jerrmankin tykkäsi, ks. uusin Tähtivaeltaja.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama