Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 412307 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Luettua
« Vastaus #870 : 10.01.2011 klo 14:54:15 »
Luinpa minäkin tuon Abandon the Oldin vähän aikaa sitten, ja hyvä oli. Ensimmäinen Tatsumini (joo, on sitä Drifting Lifea kehuttu mutta tiiliskivi aiheesta "sarjakuvatekijä seikkailee" tuntemattomalta tekijältä ei kuitenkaan ole mitenkään maailman houkuttelevin teos...mutta kaipa se pitää sitten lukea).
En kyllä minäkään kuvitellut miehen olevan aina sama, ennemmin sellainen jokamies-tyyppi josta kaikki tarvittava tieto oli siinä kussakin tarinassa.

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Vs: Luettua
« Vastaus #871 : 10.01.2011 klo 15:38:26 »
Luin (muunmuassa, muut nyt ei muistu mieleen) The Losers vol. 1 & 2 viimeinkin. Olihan se ihan kiintoisa agenttiäksöni ja melkoisen "epäkorrekti"kin sellaiseksi jenkkisarjikseksi. Kiintoisaa kyllä katsoa jossain vaiheessa The Losers elokuva ja verrata sarjikseen etenkin notta onko Aishan hahmotuksessa paljonkin vesitystä...

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #872 : 10.01.2011 klo 15:46:21 »
Luin (muunmuassa, muut nyt ei muistu mieleen) The Losers vol. 1 & 2 viimeinkin. Olihan se ihan kiintoisa agenttiäksöni ja melkoisen "epäkorrekti"kin sellaiseksi jenkkisarjikseksi. Kiintoisaa kyllä katsoa jossain vaiheessa The Losers elokuva ja verrata sarjikseen etenkin notta onko Aishan hahmotuksessa paljonkin vesitystä...

on. Petyt. Mutta ne jotka on 1:1 sarjakuvasta toimii nätisti.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Luettua
« Vastaus #873 : 10.01.2011 klo 17:22:24 »
(joo, on sitä Drifting Lifea kehuttu mutta tiiliskivi aiheesta "sarjakuvatekijä seikkailee" tuntemattomalta tekijältä ei kuitenkaan ole mitenkään maailman houkuttelevin teos...mutta kaipa se pitää sitten lukea).

Samaa se minäkin ajattelin, mutta ekaksi Tatsumiksi sopi lopulta hyvin. Turhaan epäilin.

Se tuosta jäi mainitsematta, että kirjasta löytyy monia mielenkiintoisia asioita modernin ja menneen Japanin yhteentörmäyksestä. Toki yhä järjestettyjä avioliittoja Japanissa kai on, näin olen käsittänyt, mutta tämä törmää albumin esittämään valtion uudenaikaistumisprosessiin osaavasti ainakin nykylukijan näkökulmasta. Kun tarinat kuitenkin on tehty nelisenkymmentä vuotta sitten, käsissä on jännä dokumentti sarjakuvan muodossa!

Sanjo

  • Jäsen
  • Viestejä: 312
  • hölömö
Vs: Luettua
« Vastaus #874 : 18.01.2011 klo 09:18:41 »
Tuli luettua Grandville Mon Amour ja se piti otteessaan, on mukava että Talbotilta lähtee yhä kunnon materiaalia.

Kari Leppäsen Planet of Demons lyhyt kokoelma tuli luettua ja nimikkotarina oli ihan niin ässä kuin sen aina muistikin, omituista oli vain nähdä se väreissä. Muut stoorit ei nyt ollut erityisen hyviä tai huonoja, sitä on tottunut mieheltä parempiin Mustiksen sivuilla.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #875 : 31.01.2011 klo 15:11:43 »
High Roads

tässä mainosteksti pitää paikkansa: recommended for (im)mature audiences everywhere!
toinen maailmansota on melkein lopussa mutta pulphenki elää vankasti ja kieli poskessa, mutta niin kuin se tulee tehdä - ammattitaidosta tinkimättä ja ylähuuli jäykkänä ilman silmäniskua lukijalle.
Tosikko huomannee heti ettei ole hänelle tarkoitettu, jos ei jäisistä natsikatedraaleista niin brittiexpatriootticowboynäyttelijästä joka on Aatun kaksoisolento.
ja kääpiö.
Tai sitten amerikkalaisprostituoitu joka oli Hitlerin rakastajatar. Ja muistaa mainita siitä. Toistuvasti.
Myös epäonnistunut kamikazepilotti ja puhtoistakin partiolaisempi pepsodenthymyinen jenkkisolttu täydentävät pakan.
Lobdellin teksti iskee tallan pohjaan ja varoiksi tankkaa kulkuneuvon napalmilla oktaanilukujen takaamiseksi.
Leinil Francis Yun kuvitus hivelee silmiä ja on kautta linjan erinomaista(yksi klaffivirhe on, parin ruudun välillä Thompsonin piippuun nakattu natsininjan heittämä shuriken vaihtaa mallia, mutta näitä nyt käy ruotsinkielisissäkin piireissä)
ei elämää suurempaa, eikä missään määrin ikimuistoista sarjakuvaa, mutta jos etsii hauskaa ja viihdyttävää sarjakuvaa jonka parissa aika menee kuin siivin(ilmatorjunnasta huolimatta) kannattaa lukaista High roads.


hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Luettua
« Vastaus #876 : 31.01.2011 klo 22:40:18 »
Ööh, kuuluukohan tää nyt tänne...

Arttu-animaatiosarjan kotisivuilla on tee-se-itse-sarjakuvatyökalu...joka tottakai houkuttaa mm. erään nettifoorumin ihmisiä, joilla on liikaa aikaa.

Nauroin.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #877 : 31.01.2011 klo 23:30:46 »
Perhana minulla on ikävä tuota sarjaa. Ja hitto soikoon tuo sivu murentaa lapsuuteni raunioiksi! Hmm. Pitäisiköhän Kvaakkiinkin tuoda tommoinen ketju? Toisaalta, tuon tyyppiset ketjut eivät tunnu täällä hirveästi suosiolla paistavan...
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Luettua
« Vastaus #878 : 01.02.2011 klo 14:35:41 »
No, osa noista jutuista on Lolcat-tasoa joihin ei kai olla niin myönteisesti täällä suhtauduttu, mutta olisi tietysti kiinnostava nähdä millaista jälkeä Suomen sarjakuvaeliitti saisi aikaan tuon työkalun rajallisilla mahdollisuuksilla...

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Luettua
« Vastaus #879 : 09.02.2011 klo 10:09:13 »
Jiro Taniguchin A Distant Neighborhoodin ensimmäinen osa luettu, kiitos Oulun kaupunginkirjaston. Kaksiosainen sarja kertoo keski-ikäisestä miehestä, joka vielä selittämättömällä tavalla joutuu (pääsee?) elämään aiempaa elämäänsä 14-vuotiaana kuitenkin muistaen tapahtumat varttumisensa varrelta. Kaikki ei kuitenkaan enää kuljekaan samaa rataa, joten päähenkilö päättää sen myötä selvittää erään tapahtuman.

Perustunnelmaltaan sarjakuva on nostalginen. Tämä on hyvin aikaan saatu efekti, sillä se välittyy jopa minulle, parikymppiselle suomalaiselle lukijalle. Nostalgiaa luodaan kertomalla tapahtumista, joiden päähenkilö tietää tulevaisuudessa tapahtuvaksi. Esimerkiksi Tokion olympialaiset on tällainen, monien muiden ohella. Haikeudesta huolimatta Taniguchi on saanut mukaan myös muutamia humoristisempia välähdyksiäkin, eivätkä nekään riko kaavaa. Jotain samaa kaipuutta menneeseen niissäkin kohtauksissa on. Miltä maistuisikaan ensimmäinen tupakka kun tietää jo pitävänsä tupakanpoltosta?

Distant Neighborhoodia lukiessa tuli haikea olo, se ei pelkästään välittynyt vaan myös tarttui lukijaan. Huomasin miettiväni, mitä kaikkia muistoja onkaan ehtinyt tarttua menneestä elämästä mukaan ja pohdin myös, mitä kaikkea onkaan jo unohtunut. Tämä on ehdottomasti sarjakuva, joka pitäisi lukea uudestaan parinkymmenen vuoden päästä. Sitten kun elämänkokemustakin on taas enemmän.

Toi Paco Rocan albumin Ryppyjä mieleen.

mlietzen

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Vs: Luettua
« Vastaus #880 : 09.02.2011 klo 10:42:30 »


Yoshihiro Tatsumin pulp-seikkailu Black Blizzard vuodelta 1956, vähän erikoisempi varhaistekele aiemmin englanniksi julkaistujen juttujen jälkeen. Piirrostaidot ovat parikymppisellä Tatsumilla vielä haussa ja tarinassakin on enemmän klisheitä kuin sävyjä, mutta eipä haittaa, koko ajan mennään kaasu pohjassa. Kaasu pohjassa myös piirretty, kolmessa viikossa lopussa olevan haastattelun mukaan. Tekijän hurja into paikkaa pahimmat puutteet. Mukavaa höttöä.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #881 : 12.02.2011 klo 12:51:04 »
Yöllä tuli paahdettua paitsi Shadoweyes myös Radical Publishingin Aladdin Legacy of the Lost albumi


Ian Edgingtonin käsis ei olekaan Disneytä, ei edes pirates of caribbean disneytä, vaan alkuteoksesta ammentava lähi-itään sijoittuva seikkailullinen kauhufantasia.
Stjepan Stevicin ja Patrick Reillyn digimaalausjälki nostaa varmasti muutaman lukijan barrikadeille ja on osalle taas varmasti ihastuneita "aah" huudahduksia aikaansaava.
Henkilökuvaus ei ole tarinan vahvinta alaa, mutta eeppisyyttä tavoittelevassa toiminnassa rullataan ihan ok-tasolla.
Jos arvio kuulostaa tylyltä niin siitä ei ole kyse, tämän kohdalla on sentään luettu alkuteos, mitä ei voi esimerkiksi Disneyn animaatiosta sanoa parhaalla tahdollakaan.

Klassisten tarinoiden ja digitaiteen ystäville.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Vs: Luettua
« Vastaus #882 : 14.02.2011 klo 21:44:07 »
IDW:n Classic G.I.Joe -kokoelmia olen lukenut nyt neljä. Vielä en päässyt siihen saakka, mistä suomijulkaisu alkoi vuonna 1988, se tulee vasta viidennessä kokoelmassa.
Täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten olen suorastaan nauttinut näistä. Kaksi ensimmäistä kokoelmaa kun tilasin vain nostalgian vuoksi ja olisin ollut tyytyväinen, jos olisin jaksanut lukea edes ensimmäisen tarinan ja loput vain nopsaan selaillut. Toisin kävi.
Ei tämä toki mitään mullistavaa kerrontaa tai taidetta ole, mutta siitä huolimatta toimivaa. Hama pääsee kymmenennen numeron (ensimmäisen kokoelman) jälkeen vauhtiin ja tarinasta tulee tiivis jatkokertomus, jossa edetään tapahtumasta toiseen uskomattomalla tahdilla, niin että välillä jopa unohdetaan, että tarina ei ole missään välissä katkennut. Esimerkiksi Cobra Commanderin vangitseminen (jota edelsi jonkin verran tapahtumia) johti Cobran joukkojen onnistuneeseen pelastusoperaatioon, jonka jälkeen Commanderilla olikin jo valmis suunnitelma sotilaspoikien tuhoamiseksi ja kunniakkaan paluun Springfieldiin jälkeen lähdettiinkin rynnistämään sirkusrekoilla kohti uusia massiivisia taisteluja. Jos ei olisi itse lukenut, ei välttämättä uskoisi, että kaikki tapahtui samana päivänä.
Vaikka sarjassa näkyy se, että hommaa tehdään lelumyyntiä vauhdittamaan - minkä vuoksi välillä oudoissakin tilanteissa mukaan änkee lisää uusia vihulaisia ja sankareita, kuten erinomaisia taistelukojeita - on Hama onnistunut kirjoittamaan sarjasta mukavan aivot narikkaan -seikkailun. Sellaisen hyvän tuulen toimintapläjäyksen.

Harmi, kun nyt joutuu odottelemaan pari viikkoa ennen kuin saa jatkoa neloskokoelmalle ja voi vihdoin lukea, mitä ne Cobran juonittelijat oikein juonivat G.I.Joen päänmenoksi.

Joen rinnalla olen lukenut myös Y the Last mania, joka on toiminut mukavana vastapainona aivottomalle toiminnalle. Viimeiset kaksi kokoelmaa on vielä lukematta. Toistaiseksi Vaughan on onnistunut pitämään jännityksen yllä ja paljastanut salaisuuksien verhoa juuri sopivasti. Jää nähtäväksi lunastaako loppu odotukset vaiko ei.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Luettua
« Vastaus #883 : 15.02.2011 klo 08:18:45 »
Moto Hagio: A Drunken Dream and other stories

Ai että muuten oli hyvä kokoelma.  ...  opuksen sisältämästä haastattelusta käy ilmi mm. sellainen seikka, että vaikka Moto on kahminut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana vaikka mitä sarjakuvapalkintoja, niin vanhempansa ovat koko ajan olleet sitä mieltä, että "sarjakuvat on paskaa, hankkisit ittelles kunnon töitä."       

Luin nyt minäkin kokoelman. Sinänsä mukavaa, että tekijän uran läpi saadaan katsaus kun mukana on tarinoita kolmelta vuosikymmeneltä, mutta minua ne ensimmäiset kolme tarinaa vuodelta 1977 eivät sytyttäneet. Jokainen niistä tuntui tylsältä. Tämä tietysti laskee hieman kokoelman arvoa silmissäni, mutta toisaalta tämä on senkaltainen teos, ettei sitä lukematta kannata jättää. Loput tarinoista olivatkin hyviä. Parasta antia olivat vuonna 1985 valmistuneet Hanshin : Half-God sekä Angel Mimic. Uudempi, vuoden 2008 tarina Iguana Girl tulee sitten heti perässä. Kaikissa noissa käsiteltiin aiheita, joihin en ole liiemmin sarjakuvissa törmännyt. Angel Mimicissä se näkyy ehkä huonoimmin, mutta sielläkin sitä oli. Kaikkien mainittujen kohdalla olisi mielenkiintoista osata verrata, kuinka muut mangakat ovat käsitelleet äidin ja lapsen suhdetta sekä aborttia. Lisäksi homma avautuisi enemmän, jos tuntisi yhteiskunnallista keskustelua kulloisenkin ajan Japanista, mutta hyvä näinkin.

Haastattelu on myös yksi syy lukea kokoelma. Moto Hagio vaikuttaa varsin hilpeältä naiselta.

Mon of Olay

  • Fakta-police
  • Jäsen
  • Viestejä: 897
Vs: Luettua
« Vastaus #884 : 15.02.2011 klo 09:53:16 »
Uudempi, vuoden 2008 tarina Iguana Girl tulee sitten heti perässä.

Häh, Iguana Girlhan on vuodelta 1991. Ja omasta mielestäni kokoelman ainoa tylsä juttu, niin ne maut vaihtelevat.