Breshneviläinen näkemys?
Mutta onko tosiaan niin, että sen, mitä sarjakuvia saamme luettavaksemme määrittää ensijaisesti kauppojen hyllytila ja vasta viimeiseksi - jos ollenkaan - se mitä ihmiset haluavat lukea?
tervetuloa todellisuuteen.
Tex Willer oli pitkään saattoohoidossa huonon myynnin takia, sarjakuvan laatu ei ole kriteeri, sarjakuvan myynti on ainoa kriteeri.
Se mikä myy sitä on.
Jos edellinen numero myi 15 kpl sitä otetaan 15 kpl, jos 2kpl sitä otetaan 2 kpl tai vähemmän.
Hyllyyn ei oteta mitään minkä ei odoteta myyvän tai josta on aiempi kokemus, aivan sama montako lukijaa olisi.
Se on kapitalistinen ei breshneviläinen tai edes andropovilainen näkemys
Pulpkoko on sama kuin pokkarikoko 180x124. eli sama hylly kuin vaikkapa
Loistopokkareille käy.
Sarjakuvan ja kirjan erikoisliikkeissa asia on tietenkin eri. Mutta niisskäin tärkein tekijä on myynti, ei laatu.
Jos sonta myy, sitä on.
Ja useimmille sarjakuville tulee niskalaukaus jo ennen kauppaketjuja. Egmontin päätös edes yrittää laajentaa valikoimaa on enemmän kuin monen muun.
Erittäin moni hyvä sarjakuva ei tule julkaistuksi koska ennen tuloaan hyllyille, ihan minkä kokoisena vaan millä tahansa kansilla, on ensin painokulut, käännös, taitto, toimittaminen.
tämä kaikki suhteutetaan myyntiodotuksiin.
Useimmiten riski ei kannata, tappiota ei tarkoituksella ruveta tekemään.
Siksi itse olen tyytyväinen Ukkostuulen läsnäoloon keskuudessamme suomeksi.
Aina jaksa tilata kaikkea italiasta kun lukee muualtakin ja soisi että ON sarjakuvakulttuurikin.
Edes jonain päivänä.
