Vielä pari pointtia tuohon kokoon, vaikka tuntuukin että osa keskustelijoista on jo väsynyt aiheeseen.
Tex Willerin toimitus teki pari vuotta sitten päätöksen, josta johtuen olemme saaneet nauttia isommista normi- ja maxi-texeistä (sama koko kuin italiassa); käsittääkseni kukaan ei ole asiasta valittanut, ja ainakin omasta mielestäni lukemisen nautinto on tämän myötä huimasti lisääntynyt.
Isommassa koossa kuvitus pääsee paremmin oikeuksiinsa ja myös tekstiä on helmpompi lukea.
Pulp-koon suurentaminen Maxi-Texiä vastaavaksi tuskin hintaan paljon vaikuttaisi (vertaa Maxin ja Pulpin hintoja). Kauppiaan kannalta voi tiestysti olla positiivista, että Pulp vie vähemmän hyllytitilaa.
Mutta: minusta se suurin asia on siinä, että pienellä koolla suljetaan pois iso joukko ihmisiä, jotka mahdollisesti haluaisivat sarjakuvaa lukea: heikkonäköiset, ikääntyvät/ikääntyneet, sellaiset vammaiset ihmiset joilla on hahmottamisen ongelmia. Tätäkö halutaan? Oletteko kuulleet sellaisista asioista kuin inklusiivinen tai esteetön yhteiskunta? Miksi niitä esteitä pitää ehdoin tahdoin rakentaa?
Kyllä minullakin vielä lapsena (siis alle 30v, vaikka olinkin varhaiskypsä) oli hyvä näkö; mutta varhaista keski-ikää (45v) lähestyessäni, huomasin, että tarvitsen silmälasit. Sama odottaa keskimäärin samaan aikaan kyllä kaikkia muitakin.
Niin että keneltä se olisi pois jos Ukkostuulta julkaistaisiin samassa koossa kuin Maxi-Texejä? Ja toisaalta vaakakupissa olisi ne positiiviset asiat mitä se tarjoaisi?
(Jos mulla olis valta, niin kengänkuva persauksiin sille kutaleelle joka moisen Pulp-formaatin keksi!)
