FinnishComicsDA, ryhmällinen suomalaista sarjakuvaa

[matkamies]

Noh, enpä ihmettele jos on CIA joku aamu ovella.

[Hessu]

Laitoin kuvien oheen nimet ihan sen takia, että tekijät saavat tunnustusta. Jos ei halua nimeään kuvansa oheen, voi laittaa minulle notea ja poistan nimen. Oletuksena kuitenkin ajattelisin että useimmat haluavat nimensä esille kuviensa oheen.

[VesaK]

Älkää kiirehtikö, virallinen Natsimuumiokilpa alkaa Facebookissa vielä tällä viikolla. Tulokset julkistetaan Kemin sarjakuvapäivillä toukokuussa. Kuvat julkaistaan vain tekijän luvalla.

[Hessu]

Onko natsimuumioiden hegemonia murtunut? Kas siinä kysymys.

Pohdiskelua mielipidekirjoituksistani ja niistä käydystä keskustelusta.

[Aura]

Ei se voi murtua kun sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Jaa niin mitä ihmettä teen vielä hereillä? Voi olla etten ees sisäistänyt tekstistä kaikkea... On oikeasti turhaa jatkaa tätä vastakkainasettelua. Sarjakuvaskene koostuu yksilöistä, ja Kvaak ei ole yhtä kuin Sarjakuvaseura. Natsimuumioissa on yhtä lailla Aku Ankka- Korkkari- ja pottunokkaharrastajia kuin taidesarjakuvaihmisiäkin. Sitä voi miettiä onko noilla genreillä mitään yhteistä. Moni nuori tekijäkin kuuluu tuohon  natsimuumiokerhoon, jos sen kriteerinä on tehdä "taidesarjakuvaa".

Mutta en väitä etteikö ongelmiakin olisi. Mitään salakerhoa ei kuitenkaan ole, mutta on totta että tietyt ryhmät dissaavat joskus toisia ryhmiä. Ei siitä ole kauaa kun viimeksi kuulin että "manga on skeidaa" ja "taidesarjakuva on skeidaa". Ja milloin mikäkin on skeidaa. Joissain piireissä ei arvosteta lainkaan ns. kaupallista sarjakuvaa tai mangavaikutteita ja jotkut toiset eivät suostu edes selaamaan sarjakuvaa, joka vaikuttaa epäilyttävästi siltä että se saattaisi olla sitä pahamaineista taidesarjakuvaa. Olen saanut urani varrella paljon lokaa niskaan vaikutteiden takia, erityisesti aloittelijana. Tämä kaikki ei silti estä pääsemästä esiin vaikka tekisikin jotain muuta kuin natsimuumioiden hyväksymää taidetta.

Sarjakuvaseuran toimintaa voi toki arvostella, ja Kvaakissa on joskus kinaa ja draamaa, ja aina joku sanoo jotain ilkeää jollekulle. Sarjainfo-ketjussa on muuten ollut jo puhetta siitä onko lehti enää suunnattu kaikille. Innokkaimmissa toimijoissa on paljon taidesarjakuvasuuntautuneita, mutta Sarjainfoon voi tarjota materiaalia käytännössä kuka tahansa, eikä kukaan estä osallistumasta tapahtumien ym juttujen suunnitteluun. Ja tiedän liiankin hyvin että on vaikea marssia porukkaan jonne ei tunne kuuluvansa, mutta jos kukaan "nuorista" ei mene mukaan seuran toimintaan, ei siellä sitten koskaan olekaan muita kuin niitä natsimuumioita. Ja silloin on ihan turha valitella sitä että Sarjakuvaseura on kaavoihin kangistunut.

Mutta nuoret vastaan natsimuumiot on keinotekoinen jako jolla ei ole juuri pohjaa todellisuudessa. Nyt en edes itse tiedä olenko natsimuumio vai en.

Mut jos sarjakuvaskenessä on draamaa, onko olemassa mitään porukkaa jossa sitä ei olisi? :sleepy:

[Emppu]

Mua häiritsi tuossa teidän sosiaalinen media-kokeilussanne se, että se oli yhteisönä tosi huiskin haiskin. Enkä nyt tarkoittanut teknisiä ongelmia, vaan sitä, mitä sillä tahdottiin viestiä. Ensimmäinen reaktio kun oli Kvaak-kopio nuoremmalla vuosikerralla. Miksi ihmiset alunperinkään siirtyisivät täältä sitä käyttämään, vaikka toisinajattelijoita täällä on, etenkin tuollaisen vastakkainasettelun siivittämänä? En minä lähtenyt, vaikka sivuillenne kirjauduinkin ja jopa postasin kommentteja.

Enkä mä nyt tarkoita, etteikö kaksi yhteisöä voi elää rinnatusten, mutta se ei ole vaan kannattavaa toimintaa, jos yhteisöjen funktiot ovat liian samanlaisia (vrt. moniko palvelu on kuollut Facebookin tai Twitterin takia). Teillä on kuitenkin halu juuri tekijäosapuolia kosiskella kuin lukijoita sinänsä, se on tarpeeksi merkittävä ero olla olemassa. Toinen asia sitten on taas se, että miten luoda yhteisö toimimaan näine puitteineen niin, että sitä arvostetaan.

Ja bisnesmielessä vinkki kultalautasella hopealusikoineen nyt sitten; useasti on mainittu, että tarvittaisiin yhteisöä, jossa tekijät saisi palautetta jutuistansa, joita on tekemässä. Keijolla oli joku väkerrelmä, mutta en tiedä, ottiko tuulta siipiensä alle (hävittänyt linkin jonnekin enkä todellakaan jaksa lähtee etsimään). Tässä mielessä tekijäkeskeisiä yhteisöjä, hyviä sellaisia, on aivan järjettömän vähän, koska ne keskittyvät joko blogeihin tai sitten ovat ottamassa vasta ensi askeliaan (Making Comics nyt esmes sellainen). Minäkin tuhlaan aikaani mieluummin Something Awfulin nutipäiden kitinöiden lukemiseen, joista oppii enemmän kuin siitä, että samat rutiinit onnistuu lukemaan jokaisesta opetuskirjasta, blogista, galleriasta, jada, jada. (Se, joka sanoo "Sarjakuvantekowikihän on olemassa", voi lunastaa multa henk. koht. pahan mulkaisun.)

Ja vaikka Kvaakissa on asiansa osaavia tyyppejä, ongelmana tahtoo olla enemmänkin se, miten valtavaksi se tietomäärä on noissa tekemiseen perustuvissa osioissa paisunut. Kyllä arvostan sitä määrää tietoa, mutta se menee hankalaksi, kun löytää kultakimpalepostauksen, muttei sitten jälkeenpäin löydä, ellei lue KAIKKIA uudelleen (nimim. "Kokemusta on tästäkin").

Ja jos joku ei sitä tee, minä sitten saatana teen sen. Mutta olen laiska. Uik, uik.

[Aura]

Ja bisnesmielessä kultakimpalevinkki nyt sitten; useasti on mainittu, että tarvittaisiin yhteisöä, jossa tekijät saisi palautetta jutuistansa, joita on tekemässä. Keijolla oli joku väkerrelmä, mutta en tiedä, ottiko tuulta siipiensä alle (hävittänyt linkin jonnekin enkä todellakaan jaksa lähtee etsimään).

Joo, komppaan, sanoinkin sen jo tässä ketjussa (vaikka kukaan tuskin huomasi, nyyh). Noita yhteisöjä on yritetty pystyttää, mutta aina se kaatuu johonkin. Esim siihen että kaikki haluavat palautetta mutta eivät jaksa antaa sitä muille. Tai piiristä yritetään tehdä suljettu jotta taso säilyisi ja kaikki kommentoijat katoavat. Tai sitten dissataan tyylin takia niin paljon ettei muuhun kiinnitetä huomiota. Keijjonkin aloittama sivu on olemassa, mutta sitä ei käytä enää kukaan kutsutuista. Big surprise.

Jos FCDA saisi pystyyn kritiikkipiirin joka oikeasti jaksaa pyöriä, tekijät saisivat siitä hemmetisti irti.

[Emppu]

Joo, komppaan, sanoinkin sen jo tässä ketjussa (vaikka kukaan tuskin huomasi, nyyh). Noita yhteisöjä on yritetty pystyttää, mutta aina se kaatuu johonkin. Esim siihen että kaikki haluavat palautetta mutta eivät jaksa antaa sitä muille. Tai piiristä yritetään tehdä suljettu jotta taso säilyisi ja kaikki kommentoijat katoavat. Tai sitten dissataan tyylin takia niin paljon ettei muuhun kiinnitetä huomiota. Keijjonkin aloittama sivu on olemassa, mutta sitä ei käytä enää kukaan kutsutuista. Big surprise.

Jos FCDA saisi pystyyn kritiikkipiirin joka oikeasti jaksaa pyöriä, tekijät saisivat siitä hemmetisti irti.

Kritiikkipiiri yksinään on ehkä vähän liian spesifi kantavaksi voimaksi yhteisölle, vaikka joitakin hyödyllisiä viritelmiä olen nähnyt. Sinänsä olisi kiva olla kyllä joku paikka, johon mielellään lisää vaiheessa olevia töitä näytille ja muiden kommentoitavaksi, koska haluaa yhteisön osallistuvan kehitykseen. En nyt tarkoita, että olisin hirveän snobi Kvaakissa pyörivien mielipiteiden suhteen, vaan se, ettei osaa oikein arvostaa niitä paskanjauhauskommentteja, joita tehdään olemassaolonsa takia. Niitä "Tässä sitä tunnelmaa" jadajada, joilla ei ole sisällöllisesti mitään merkitystä kuvaan itseensä kuin pään taputtelua "työ hyvin tehty".
(Myönnän, ettei oma neiti Negatiivisuuskaan ole mikään järin kelpo kommentointitapa, mutta kaikkien onneksi yritän parhaani olla kommentoimatta kuvia.)
Vastaavasti, se on todella vaikea saada kansainvälisellä skaalalla käyttökelpoista, hyvin argumentoitua palautetta työstään netin kautta, saatikka sitten luoda yhteisö tuottamaan tällaista alituiseen. Siinä suhteessa on sairasta nähdä, miten SA:n tyypit jaksavat kirjoittaa vihansa ja raivonsa valtaamina todella selkeästi argumentoitua, analyyttistä ja muiden tekijöiden kuvakulmasta "Älä vittu tee näin"-tyyppistä romaaneja eri tapauksista. Sen kun joku osaisi kääntää positiiviseksi raivoksi, niin olisimme kaikki paratiisissa.

[matkamies]

Jokin keljuttaa näimmä taas...
http://naurunappula.com/869685/suomen-sarjakuvan-natsimuumio-2.png

[Lurker]

En ole itse mukana Sarjakuvaseuran toiminnassa (muuten kuin rivijäsenenä eli Sarjainfon tilaajana), mutta arvostan suuresti sitä, että jotkut tekevät käytännössä täysin palkatonta talkootyötä sarjakuvakulttuurin eteen. Kiitos siitä.

Tämä "vitsailu" naurattaa viesti viestiltä vähemmän.

[Ossi Hiekkala]

En ole itse mukana Sarjakuvaseuran toiminnassa (muuten kuin rivijäsenenä eli Sarjainfon tilaajana), mutta arvostan suuresti sitä, että jotkut tekevät käytännössä täysin palkatonta talkootyötä sarjakuvakulttuurin eteen. Kiitos siitä.

Tämä "vitsailu" naurattaa viesti viestiltä vähemmän.

Näihin voi suhtautua aika leppoisasti ja odottaa, että täysi-ikäisyyden tultua hormonimyrsky laantuu sen verran, että myös ymmärrys ja maltti astuvat mukaan kuvioihin.

[AapoK]

"Olisikohan aika toimia niinkuin aikuiset (joita oletan suurimman osan kvaakkilaisista olevan) ja tarkastella kriittisesti myös omaa toimintaa? Onko se liikaa pyydetty, että natsimuumioiden piirtelyn lisäksi menisitte hieman itseenne?"

Eli tuntea syyllisyyttä vaikkapa siitä, että piirtää sarjakuvia?  Tai mistä tässä enää onkaan kysymys, välillä "maailma kaipaa naurua" ja sitten haukutaan vähän jokainen vastaantulija. Vaikea suhtautua tällaiseen tekstiin, jossa kritiikin kohde on kaikki tai ei yhtään mikään. FCDA on olemassa. Sarjakuvaseura on olemassa. Suomalainen sarjakuvakulttuuri on olemassa. Mikä on ylipäänsä koko jutun ydin?

[Lurker]

Ymmärrän kyllä "isänmurhan", ei siinä mitään, varsinkin jos se tehdään älyä leiskuen ja nuoruuden luovaa intoa puhkuen. Mutta tyhmät ja tyhjät puheet eivät sitä ole...

[katjunen]

Olen nyt suht huolella lueskellut tätä ketjua. Olen Hyvin Ulkopuolinen, mutta uskaltaudun silti kirjoittamaan.

Voin sanoa, että tällaista ränttäystä piisaa sitten vähän skenessä kuin skenessä.
Ongelmaa on yleensä puolin jos toisin, mutta tiivistäisin kahteen:

1) Aiemmilla toimijoilla ei ole halua ottaa käyttöön uusia tapoja toimia  - tai heidän kuvitelmansa toisten "uusista tavoista" eivät vastaa todellisuutta.

2) Uudet toimijat eivät tahdo hyväksyä ja kunnioittaa vanhoja tapoja toimia - tai heidän kuvitelmansa toisten "vanhoista tavoista" eivät vastaa todellisuutta.  

Monesti uudet ja vanhat tavat ovat hämmentävänkin samanlaisia.
Aika usein kyse on vain tarpeesta löytää vastustajia ja suorittaa ns. isänmurha, jonka avulla vahvistetaan omaa ryhmää ja rakennetaan sille yhteistä identiteettiä. Saman pystyy kuitenkin toteuttaa myös synnyttämällä - murha ei ole pakollinen. Vanhempi polvi tietenkin tahtoo suojella hyväksi havaitsemiaan perinteitä tai mukavia urautumia - näin se on aina. Monissa käytännöissä on paljon järkeä ja ne on ihan hyvä opiskella ennen kuin ne laittaa palasiksi ja uudestaan kasaan. Monesti vain niitä on todella vaikea saada pihalle ihmisistä, koska kyse on ns. hiljaisesta tiedosta. (Joku pirulainen meni varastamaan "isänmurhan" sillä välin kun kirjoitin tätä viestiä. Damn u.. )

Jos minulta kysytään (onneksi ei kysytä), niin Suomen sarjakuvaskene on niin pieni, että se on kauttaaltaan yhtä toisinajattelijaa. Jos kuitenkin toisinajattelua kaivataan, olisi syytä määritellä, millaista tämänhetkinen ajattelu on, ja mitkä siinä ovat todellisia ongelmia, jotka estävät sen, että ryhmään tai kentälle sopisi lisää ja uusia tapoja ajatella ja toimia. Näkemykseni mukaan on äärimmäisen harvinaista, että jokin toimintamalli sulkisi jonkin muun toimintamallin kokonaan pois kentältä.  Ne voivat syödä resursseja toisiltaan, mutta ne asiat voidaan määritellä keskustelemalla, kun ongelmat on ensin määritelty.

Tämän yhdeksänsivuisen ketjun sekä Hessun mielipidekirjoitukset luettuani minulla ei _vieläkään_ ole käsitystä siitä, mitä ne varsinaiset, konkreettiset ongelmat tai ei-toivotut toimintamallit tai lisää toivotut toimintamallit ovat. Käyttökelpoisin olisi numeroitu luettelo, mielellään muutaman korjausehdotuksen kera, jotta samalla aukeaa myös se, millainen on se toiminnan suunta, jota halutaan hakea. Silloin luettelon vastaanottaja kykenee esittämään myös omia ehdotuksia.

On aika uskaliasta olettaa, että kaikki ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä johonkin toimintaan ovat sitä ensisijaisesti pelosta. Kannattaa harkita vaihtoehtoa, että he ihan oikeasti ovat tyytyväisiä ja itse on hahmottanut jotakin väärin tai että ei vain jostain syystä löydä paikkaa juuri tässä yhteisössä. Silloin kannattaa hoitaa asia niin, että joku muu hoitaa kommunikaation oman ja toisen yhteisön välillä. Henkilön, joka kokee, että ura on kiinni miellyttämisestä, olisi hyvä ottaa yhteyttä henkilöihin, jotka hän kokee uhkaaviksi ja koettaa keskustella asiasta. Itsestään on aina oikeus puhua. Ihmiset ovat aika anteeksiantavia, kun heitä ystävällisesti lähestyy.

Moni on sanonut että käyty keskustelu on parasta viihdettä, mitä Kvaakissa on ollut pitkään aikaan (tai ikinä, näkemykset vaihtelevat). En itse koe itseäni pellenä. Olen varma, että moni kvaakkilainen pitää minua sellaisena. Ehkä jopa koko Sarjakuvaseuran väki[.

On vaarallista tehdä oletuksia muiden kokemuksista. Niistä kannattaa mieluummin keskustella. Suomessa on muitakin sarjakuvatahoja kuin Sarjakuvaseura (vaikka se onkin toki Suuri ja Kaunis! ), joten minusta on vähän kiusallista, että "hyökkäys" suomalaisen sarjakuvan uudistamiseksi kohdistetaan juuri Sarjakuvaseuraan - aivan kuin se jollakin lailla hallinnoisi suomalaista sarjakuvaa. Olen ollut ymmärtävinäni, että tämä on Hessun perusajatus. Kuitenkin vastapallona on vahvasti tullut kommenttia "Eikä hallitse." Tiedä sitä sitten. Kummasta on enemmän näyttöä. Jos Sarjakuvaseura käskisi jotain, moniko harrastaja tai piirtäjä tottelisi siitä syystä, että käskijä on Sarjakuvaseura? Ja kuka tätä rakennelmaa ylläpitäisi? Millä resursseilla?
  

suomalainen sarjakuva tarvitsee toisinajattelijoita, ja ennen kaikkea uusia ajatuksia. Sarjakuvaseura on urautunut neljässäkymmenessä vuodessa tietynlaisen sarjakuvan, taidesarjakuvan, edistäjäksi ja seura on muutenkin jämähtänyt paikalleen.

- Suhteessa mihin pitäisi ajatella toisin? Mitä ovat nämä "vanhat" ajatukset?
- Millaista on "taidesarjakuva?" Onko tämä jonkinlainen samanlainen käsite kuin "korkeakirjallisuus" (On muuten käsite, josta mm. taiteentutkimuksessa on ajat sitten luovuttu)?  Mikä on taidesarjakuvan ongelma? Eihän nyt ole niin, että "taidesarjakuvaa on kaikki se, mitä 'noi' tekee ja si ihan sellasta muuta 'oikeeta' sarjakuvaa se, mitä 'me' tehdään?"
- Millä muilla tavoin seura on jämähtänyt paikalleen?
- Miksei sen toimintaan siinä tapauksessa voi mennä mukaan potkimaan sitä liikkeelle?  

Yhdistyksen hallituksen tehtävä on mahdollistaa yhdistyksen jäsenien toiminta. Seuran hallitus siis edustaa jäsenistönsä näkemyksiä asioista. Yhdistys ei ole valtiollinen demokratia - kenellä tahansa ei ole sanomista sen toimintaan. On hienoa, jos yhdistys pyrkii edistämään jotakin yhteiskunnallista asiaa,  esimerkiksi kulttuuri- tai urheilupuolella, ja on hyvä, jos se kokee sitä kautta vastuuta edistää kaikkien hyvinvointia, mutta se ei tarkoita, että yhdistyksellä olisi oikeus  muuttaa toimintaansa muutoin kuin yhdistyksen jäsenten toivomaan suuntaan. Yhdistyksessä jäsenistö on kapteeni ja hallitus kapteenin valitsema miehistö, joka vetää köydet, inventoi ruokatarvikkeet, kääntää ruorista ja tekee lastikirjat kapteenin niin käskiessä.

Nyt kun vielä nähtäisiin miksi minä käytin tätä termiä niin oltaisiin jo aika pitkällä sen ihan oman toiminnan kriittisessä tarkastelussa. Vitsikkäintähän on tämä täysi esittämieni väitteiden kieltäminen tai sivuuttaminen. Kirjoituksesta, jonka oli tarkoitus avata keskustelu Sarjakuvaseurasta ja Kvaakista, jota se jonkin verran tekikin, tuli kärjistyksineen jonkinlainen suojakilpi kvaakkilaisten ja sen todellisen kritiikin väliin.

Missä se kritiikki on?
Kritiikki kertoo sen, miksi asia on hyvä tai huono. Se, jos sanotaan vain, että jokin on hyvää tai huonoa, on ainoastaan mielipide, jonka pohjalta asioita ei ole mahdollista korjata. Ihmiset piirtelevät natsimuumioita, koska et puhu konkreettisista asioista. Jos puhut konkreettisista asioista, muut puhuvat niistä myös.

40 vuoden hegemonia on nyt haastettu, toivon mukaan se saa seurankin vähän skarppaamaan.

Miten seuran pitäisi skarpata?

Yritin kirjoittaa tämän tekstin välttäen turhaa kärjistämistä ja provosoimista.

Tämä on hyvä. Kun provosoiminen alkaa, kommunikaatio loppuu.

Eivät hekään ottaneet itsestäänselvyytenä sitä, mitä kolmikymppiset ja vanhemmat heille sanoivat.

Ihih, tulipa äkkiä ihan saatans VANHA olo.  

[matkamies]

No nyt luin tuon aikaisemman hessun postauksen. Pakko sanoa että nauratti. Nöyristelyä? Pelkoa?  Sori vaan mutta aika pitkälle täällä näyttää jokainen tekevän juuri sellaisia sarjakuvia kuin itse haluaa, minäkin.

Ja näin "aikuisena" voin sanoa että on paljon polttavampiakin huolenaiheita raha-asioihin ynnä yleiseen elämään liittyen, että kävisi edes mieelssä jonkin "sarjakuva-instituution" nöyristely, sitä kun ei kenenkään edes tarvii tehdä. Ehkä sitä aikuisumisen myötä alkaa huolehtia myös todellisemmista asioista, kuten vaikka perheensä elättämisestä, että tohtii tehdä sellaisia sarjakuvia kuin haluaa.