Kävin juuri X-Men: DOFP:n katsomassa ja se... eehh... oli ihan ok.
En nyt täysin ymmärtänyt miksi (aina niin luotettava) internet on nostanut leffan samalle alustalle The Avengerin kanssa, kun tämä ei minusta rehellisesti ollut edes paras X-Men - leffa (First Class vie edelleen voiton kirkkaasti).
Paljon aikaa tuhlattiin asioitten selittämiseen ja alustamiseen eikä payoffi suoraan sanottuna tuntunut vaivan arvoiselta. Toimintapuolella ei visuaalisesti X-Men - leffoilla rehellisesti tunnu olevan vanhoilla hahmoilla enää mitään uutta annettavaa. Sen myönnän, että Elohopea oli leffan valopilkku, mutta mikään ei varsinaisesti saanut minua luopumaan salaliittoteoriastani, että hahmon lisäys leffaan (etenkin, kun tällä ei oikeasti ollut mitään merkitystä leffan juonen kannalta, mitä ei jollain toisella hahmolla olisi saavuttanut) oli vain yksi iso keskisormi Joss Whedonille ja Marvelille. Blink oli myös visuaalisesti aika komeaa katseltavaa ja harmittaa, että hahmolla ei ollut EH:n tapaan omaa pientä tähtihetkeään.
Monta kertaa käsikirjoituksessa huokui aivan valtava laiskuus ja potentiaalin hukkaan heitto. Kitty osaa siirtää ihmisiä ajassa vain koska käsiksessä sanotaan niin, Patrick Stewart ja Ian McKellen palasivat ihan vain seisoakseen taustalla kädet puuskassa ja tulevaisuuden Ryhmä-X:n yhteenotto Vahtien kanssa (kaikista eniten odottamani kohtaus) oli rikollisen lyhyt. Jälkimmäisestä puheen ollen: tajuan kyllä, että Vahdeista piti tehdä mahdollisimman voittamattomia, jotta tulevaisuus vaikuttaisi toivottomalta, mutta eikö kenellekkään tullut mieleen käyttää niin tyypillistä taistelutaktiikka sopeutuvaa vihollista vastaan, kuin vaihtaa lennosta taistelijaa jolloin pahiksella on "päällä" väärä vastavoima?
Ärsyttää myös kuinka leffa, jonka tehtävä oli oikoa jatkumovirheet, syylistyi sarjan isoimpiin jatkuvirheisiin. Aiempien leffojen virheet saattoi, jotain kahta kolmea lukuunottamatta, huitoa mielestä (melko kiikkerillä, mutta menevillä) selittelyillä, mutta siinä ei ole mitään järkeä, että Logan ei ole Sapelihampaan kanssa Vietnamissa, kuten Origins - leffassa näytettiin, tai kuinka tämän leffan Stryker on ainakin puolet nuorempi kuin Danny Huston (miksei tätä voitu pyytää uusimaan roolinsa?). Käykö myös ketään muuta James Mangoldia sääliksi? Mies ohjasi kohtuullisen, vaikkakin ehkä vähän rutiinilta maistuvan, Wolverine - leffan ja tällä oli selvästi jokin visio jatko-osien suhteen. Nyt ei pelkästään hänen leffansa lopussa ole jälkituotannossa mukaan liimattu DOFP - härpäke määräämässä mihin pisteeseen hänen tarinoittensa on pakko loppua, mutta hädin tuskin vuoden vanha leffa ei ole edes enää osa virallista canonia.
No voi ihme! Miten tästä tekstistä nyt tulikin näin negatiivisen sävyinen vaikka minä leffasta pidinkin? Äkkiä jotain positiivista... Jokainen roolisuoritus oli aivan ässätasoa! Vanhojen leffojen tutut kasvot mielyttivät edelleen ja Peter Dinklage (olen ollut miehen suuri fani siitä lähtien, kun aloin Game of Thronesia katsoa) oli tervetullut lisäys. Vaikken mikään gorettaja ole, niin tietyllä tapaa ihailtavaa kuinka leffa työnsi sen mikä K-13 - leffalle on sallittuja rajaviivalle. Kuolleita ruumiita kasataan pinoiksi ja hahmoja tapetaan raaoilla tavoilla (jälkimmäinen varmaan pääsi läpi, koska tapettavat eivät olleet kohtalon hetkellä lihaa ja verta). Pidin myös siitä kuinka Mystikko teki itse valintansa lopussa eikä kukaan sankareista (suoranaisesti) pysäyttänyt tätä. Mukaan mahtui myös monia yksittäisiä vahvoja hetkiä ja kohtauksia (joita en ala kummemmin listaamaan), eikä leffa huonoimmillaankaan ollut koskaan samoissa pohjamudissa kuin X3 tai moni muu surullisen kuuluisa sarjisleffa.
Sanoisin, että suurin syy miksi tämä leffa ei tehdyt minuun niin suurta vaikutusta kuin kaikkiin muihin on se, että Marvel Studios on hemmotellut minut pilalle. Marvel on uudelleen luonnut supersankarielokuvien genren aina vain työntämällä eteenpäin sitä minkä sarjiksialukemattomat katsojat ovat valmiita hyväksymään. Sankarit saavat käyttää sarjiksissa tuttuja pukujaan ja jopa kaikkein naurettavimmat konseptit (Zolan nykyinen olomuoto ja pian ilmestyvä Guardians of the Galaxy - elokuva ylipäätään anyone?) uskalletaan herättää eloon. Singer tuntuu edelleen elävän aikaa jolloin supersankarielokuvat olivat yleinen naurunkohde ja hahmojen värikkyys piti piilottaa geneerisiin moottoripyöräjengi - vaatteisiin. Lopputulos ei ole huono elokuva, mutta suuhun jää vanilijan maku, mikä ei haittaisi yhtään jollei suklaan maku olisi edelleen muistissa. Ehkä Apocalypse korjaa tämän asian...
Close, but no cigar.
