Lukaisin muutama päivä sitten Egmontin julkaiseman albumin jolla on houkutteleva nimi: Batman - parhaat tarinat. Ehkä arvaattekin mitä teosta tarkoitan.
Luin myös kirjan alussa olevan Les Danielsin puheen ja perustelut valituille tarinoille. Joillakin oli ihan pätevät syyt olla mukana kootuissa "parhaissa" mutta enimmäkseen tarinat ovat keskinkertaisia tai sitten muuten vain kummallisia.
"Jokerin viisikantainen kosto" oli ihan mukiinmenevä loppua lukuunottamatta.
Camoon! Ei ole MITÄÄN sen latteampaa kuin se että tyyppi yhtäkkiä kaatuu rähmälleen kesken matsin!
Ja se Steve Englehartin stoori sekä 24/7 ovat originallin Batmanin syntytarinan lisäksi hyviä. Täytyy vielä mainita että nauroin melodramaattiselle tarinalle "Robin kuolee aamunkoitossa" mutta ei se vielä tee tarinasta mieleistäni. Tarinan kohokohta oli se kun....
Batman ja Robin lähtevät tutkimuskeskuksesta rauhallisin mielin kääntäen psykologille ja tämän avustajalle selkänsä. Batmanin käsi lepää Robinin harteilla. Psykologi aloittaa apulaiselleen tarkoitetun lauseensa (en muista ihan sanatarkalleen mutta suunnilleen näin se meni): "Niin, Batman on ehdottomasti mieleltään harvinaisen terve, paljon terveempi kuin useimmat meistä..."
Loput tarinoista ovat melko mitäänsanomattomia. Kissanainen hyviksenä-tarina ja se junastoori jäivät jotenkin ärsyttämään.
Tietenkin koko opuksessa on kyse enimmäkseen mielipidekysymyksistä mutta itse en panisi mitään noista TOP 10 Batman-parhaisiin. Ja jos ideana oli esittää Batmanin kaikki eri vuosikymmenet niin kyllähän se alpparissa periaatteessa ihan toimii mutta sekin yritys jää vaisuksi.