Kirjoittaja Aihe: Egmontin Pulp-linja  (Luettu 89631 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ernotam

  • Tex Willer-suurkuluttaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 356
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #150 : 17.06.2011 klo 21:03:48 »
Joku toinen varmasti pitää kovasti.

No ensimmäinen 'joku' löytyy täältä. Tosin ostin vain Texin (yllätys...), muita en vielä edes huomannut. Oliko niitä?

Pidin kovasti tästä Tex- suuralbumin uudelleen julkaisusta. Kuvitus toimi jostain syystä mielestäni paremmin pienessä ruutukoossa kuin suuralbumina.  Syytä en osaa perustella, ehkäpä tykkään siitä että silmä hahmottaa koko sivun/aukeaman nopeammin?

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 015
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #151 : 17.06.2011 klo 21:17:30 »
No ensimmäinen 'joku' löytyy täältä. Tosin ostin vain Texin (yllätys...), muita en vielä edes huomannut. Oliko niitä?

A history of violence käännöksellä Väkivaltainen tausta.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 194
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #152 : 20.06.2011 klo 14:40:13 »
Tänään saapui pulp-paketti Turun Sarjakuvakauppaan.

Monet eivät, minusta käsittämättömästi, pidä Locken hermostuneen vimmaisesta viivasta makuasia.

Selailun perusteella saattaa olla että minä kuulun niihin, jotka eivät pidä... Noh, katsotaan kun ehdin kotiin lukemaan.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #153 : 20.06.2011 klo 16:17:09 »
Tänään saapui pulp-paketti Turun Sarjakuvakauppaan.

Selailun perusteella saattaa olla että minä kuulun niihin, jotka eivät pidä... Noh, katsotaan kun ehdin kotiin lukemaan.

Oli kyllä kuppainen kokonaisuus, niin tarina kuin piirroskin. Ostin joskus englanninkielisenä, enkä todellakaan näe, miksi tämä on vaivauduttu kääntämään.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 194
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #154 : 21.06.2011 klo 00:09:35 »
Nytpä täytyy olla eri mieltä Ossin kanssa. Minusta tuo pokkari oli oikeinkin hyvä, juuri sellaista materiaalia mitä toivoisin jatkossakin lukevani Pulp-pokkareista. Piirtäjä ei noussut suosikiksi mutta kyllä piirroskin kohtuullisesti tarinaan sopi. Jokunen ruutu siellä kyllä jäi niin luonnosmaisiksi että piti arvailla mitä niissä tapahtuu.

Katsoin lukemisen jälkeen uusiksi Cronenbergin leffan, ja sanoisin, että se on kyllä vielä paljon kovempi kuin sarjakuva. Tarinaa on kirjoitettu rankasti uusiksi mutta kerrankin perustellusti. Suoraan elokuvaksi siirrettynä sarjakuvan tarina olisi luultavasti ollut varsin epäuskottava.

Sarjakuvalle 3-4 tähteä, elokuvalle täydet 5.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #155 : 21.06.2011 klo 07:07:25 »
Katsoin lukemisen jälkeen uusiksi Cronenbergin leffan, ja sanoisin, että se on kyllä vielä paljon kovempi kuin sarjakuva. Tarinaa on kirjoitettu rankasti uusiksi mutta kerrankin perustellusti. Suoraan elokuvaksi siirrettynä sarjakuvan tarina olisi luultavasti ollut varsin epäuskottava.

Sarjakuvalle 3-4 tähteä, elokuvalle täydet 5.

Siitä olen samaa mieltä, että elokuva oli parempi kuin sarjakuva mutta ei sekään mikään helmi ollut. Lopussa William Hurt on varmaan saanut eri käsikirjoituksen kuin muut. Muuten asiallisen vakava elokuva muuttuu komediaksi.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 5 232
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #156 : 21.06.2011 klo 10:51:26 »
Yhdyn Väkivaltaisen taustan plaraamisen pohjalta siihen, että piirrosjälki ei miellytä. Vaikutelma saattaa muuttua kun sarjiksen lukee, mutta minulla on pinossa jo ennestään paljon muuta luettavaa, mistä tiedän varmasti pitäväni. Vielä enemmän vierastan tarinan raakuutta. Tekee pahaa katsoa ihmisten kidutusta, mitä huomasin selatessa. Siksi minulla tämä jää ostamatta.

Kertomus voi hyvinkin olla jännittävä. Veikkaan, että se ei ole niin vaisu kuin Matkalla kadotukseen. Kirjoittaja John Wagner on tekijämies, mm. Judge Dreddin luoja. Kai sarjiksessa on jotakin, kun kulttiohjaaja teki siitä kulttileffan (jota en ole nähnyt).

Tässä linkki Egmontin blogin mainokseen pokkarista. Siellä on elokuvan trailerikin.

Sinänsä laadukkaan Texin jätän väliin, koska siinä ei tunnu olevan erityistä ja koska en kerää Texejä.

Minun makuuni Pulpien ainoa täysosuma toistaiseksi on ollut Robin Hood. Se on joillekuille liian lapsellista ja vanhanaikaista. Hyvä että linjassa tarjotaan monenlaista.

Prattin korkkareita saisi yrittää Pulpeihin uudestaan.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 194
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #157 : 21.06.2011 klo 14:03:13 »
Siitä olen samaa mieltä, että elokuva oli parempi kuin sarjakuva mutta ei sekään mikään helmi ollut. Lopussa William Hurt on varmaan saanut eri käsikirjoituksen kuin muut. Muuten asiallisen vakava elokuva muuttuu komediaksi.

Mulla ei ollut tuollaisia ongelmia Hurtin (joka sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden) kanssa. Tiivis ja toimiva elokuva alusta loppuun.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 015
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #158 : 21.06.2011 klo 17:13:56 »
Siitä olen samaa mieltä, että elokuva oli parempi kuin sarjakuva mutta ei sekään mikään helmi ollut.

siinäs olette.
Itse rankkaan yhä sarjakuvan elokuvan yli.
Jokaisella omat näkemyksensä rappiotaiteesta, mikään niistä vaan ei vaikuta riisin hintaan kiinassa.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #159 : 23.06.2011 klo 22:40:36 »
En ole yllättävää kyllä lukenut koskaan History of Violence:ia, vaikka selannut olen, mutta minusta leffa oli idioottimainen, epäuskottava, epälooginen, epäomaperäinen ja muutenkin kehno tekele. Ja loppua kohden koko touhu muuttuu ihan pelleilyksi. Uskon sarjakuvan olevan parempi, koska en ole vielä kohdannut sarjakuvaa, josta tehty elokuva olisi ollut parempi. 
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Dennis

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 752
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #160 : 26.06.2011 klo 12:44:33 »
Itse en hirvesti pitänyt David C:n leffasta, vaikka olen digannut ukon aiemmista leffoista. Leffa oli pitkästyttävä.

Sitten sarjakuvaan, en pitänyt Sampsan tavoin piirrosjäljestä, en ole tälläisen piirrosjäljen ystävä, vaan lähinnä diggaan perint. sarjakuvatyylistä. Joten hyllyyn jäi!
Je suis alle kuuden euron pizza!

Asko AA

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 677
  • "I Lost My Heart In A Drive-In Movie"
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #161 : 26.06.2011 klo 22:01:23 »
Minä olen Curtvilen ja vähän Petterinkin linjoilla.

Sarjakuvan tarina ja karhean dynaaminen piirrostaide teki minuun heti alussa hyvin vahvan vaikutuksen, vaikka ronskisti analysoidun väkivallan pahimmat itsetarkoitukselliset sadistisuudet eivät koskaan ihastuta.

Cronenbergin elokuva oli minusta erinomaisesti ja purevasti leikattu ydinosa sarjakuvaromaanista, mutta sen jälkiosa uupui selvästi pikkukaupungin goottilaisen draaman päälle.
Asko A. Alanen
Sarjakuvatoimittaja
Sarjakuvaneuvos
Akolinna, Tampereen Tammela

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #162 : 27.06.2011 klo 22:16:26 »
Hetkinen, nyt minä jo unohdin, mitä mieltä Curtvile olikaan Väkivaltaisesta taustasta ja sen elokuvatulkinnasta... Kunpa olisi jokin keino saada hänet toistamaan mielipiteensä vielä kerran...

Ai niin, kerron vain oman, eriävän mielipiteeni!

Sarjakuvan ja elokuvan loppuosat ovat niin erilaiset, että niitä ei oikein voi arvottaa samoilla kriteereillä. Elokuvan ensin nähneenä olin suorastaan yllättynyt, kun sarjakuvassa päähenkilön taustaa ryhdyttiin käymään läpi takaumien kautta. Alun mysteeri olikin ollut pelkkää pohjustusta, ja hahmon tausta nimenomaan haluttiinkin paljastaa lukijoille. Juoni tempasi mukaansa, ja kostoiskun suunnittelu nosti jännitystä tehokkaasti.

(Tähän väliin kritiikkini Locken piirroksesta: Enimmäkseen se palveli asiaansa, mutta luonnosmaiseen tyyliin nähden Joeylla ja Richiellä ei ollut riittävän selvästi toisistaan erottuvia piirteitä. Jälkeenpäin näen selvästi, mitkä erot hiuksissa ja nenissä oli tarkoitus olla, mutta ne oli aivan liian helppo hukata -- esim. sivun 133 viimeinen ruutu.)

Loppupään makaabereihin kidutusmenoihin päästyäni ihmetytti, että eikö tällainen juuri olisi ollut sellaista materiaalia, jota Cronenbergin olisi voinut odottaa kuvaavan valkokankaalla. Eikä juonessa ollut mitään ilmeisesti vialla. Ihan johdonmukaisesti ja taidokkaasti kehitelty, ja silti elokuvassa kaikki kiinnostava juonellinen aines oli alkupuolen jälkeen jätetty pois.

Mutta sitten palasin miettimään, mitä tarina oikeastaan kertoi Tom McKennasta. [spoiler]Hän oli oikeasti hyvä poika, joka varttui ikävillä kulmilla ja ajautui hankaluuksiin ei-niin-hyvän kaverinsa takia. Nyt hän on kuitenkin päässyt pakoon, ja elää rauhallista, hyvää elämää. Ei hän ansaitse saada osakseen väkivaltaa, mutta koska hänellä on väkivaltainen tausta, hän osaa jakaa väkivaltaa niille, jotka sen oikeasti ansaitsevat.

Tarvinneeko edes sanoa, että minulla ei ole mitään moraalisesti yksioikoisia sankareita vastaan, mutta tältä tarinalta kaipasin jotain vähemmän yksioikoista. Ehkä Wagnerin ja Locken tarkoitus ei ollut esittää Tomin väkivallantekoja suoranaisesti jaloina, mutta minun on vaikea lukea viimeiselle sivulle mitään muuta merkitystä kuin "loppu hyvin, kaikki hyvin". Missä on Tri. Manhattan sanomassa "mikään ei ikinä pääty"?

Tietenkin on niitä, jotka oikeasti pelkäävät ihmisen pystyvän niin perusteellisesti tukahduttamaan väkivaltaiset taipumuksensa, että meitä pitää opettavaisten tarinoiden kautta muistuttaa siitä, että väkivaltaa voi käyttää myös oikeiden asioiden puolesta oikeissa tilanteissa, kuten Tomin voi perustellusti väittää tekevän Wagnerin ja Locken esittämässä tarinassa.

Mutta se, että Tom/Joey ajautuu väkivallan tekoihin olosuhteiden takia, eikä niinkään luontaisten väkivaltaisten taipumustensa takia, merkitsee, ettei sarjakuva oikeastaan ota kantaa ihmisen väkivaltaisuuteen yleisesti. Emme me ole historiallisesti vain jotenkin ajautuneet väkivaltaan. Siispä vääntö sarjakuvan nimen käännöksestäkin on turhaa: siinä ei pidäkään olla monimerkityksellisyyttä, koska sarjakuva käsittelee vain Tomin väkivaltaista taustaa yksilönä, erikoistapauksena.

Elokuva sen sijaan jättää Tomin ambivalentiksi, ja siksi kiinnostavammaksi hahmoksi. Hänen väkivaltaista taustaansa ei selitetä pois takaumilla. Elokuvan Richie ei ole vain hänen kaverinsa, joka vetää hänet mukaan väkivaltaisuuksiin, edustaen siten epäsuotuisia olosuhteita, joiden uhri Tom on, vaan hänen veljensä, hänen vertaansa ja lihaansa, versio hänestä itsestään -- hänen doppelgängerinsa. Tomin kamppailu Richietä vastaan on hänen kamppailunsa omaa luontaista väkivaltaisuuttaan vastaan, ja siksi hänen voittonsa siitä väkivallan kautta on ironinen, epäilyttävä, ja temaattisesti vaikuttavampi kuin sarjakuvavastineensa.
[/spoiler]
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 015
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #163 : 27.06.2011 klo 22:50:34 »
... Kunpa olisi jokin keino saada hänet toistamaan mielipiteensä vielä kerran...

Ai niin, kerron vain oman, eriävän mielipiteeni!

toimii kuin häkä. Minä nappaan ettet pety.


Periaatteessa spoilerissa oleva tulkintasi on, kuten aina itse kullekin, ihan oikea. Oma tulkintani sarjakuvan lopusta on kuitenkin, yllätys yllätys, erilainen.

Tom McKenna on minusta sarjakuvassa monisyisempi kuin elokuvassa, ei biologiansa, perheensä ja kasvatuksensa tulos vaan juuri nimen mukaan: hänellä on väkivallan kyllästämä menneisyys joissa ei ole mitään jaloa.
[spoiler]Hänen omat toimensa ovat synnyttäneet väkivaltaa joka leviää myös niihin jotka eivät sitä "ansaitse" kuten Tomin perhe.
Tomhan käyttää mm. isoäitiään joka juuri varoittelee Tomia "ethän sinä? Sinähän olet fiksu poika"  Stevien  tapauksen kohdalla myöhemmin perusteena(/tekosyynä) heittääkseen keikan, mutta kaikille teoilla on seuraumukset.
Elokuvan perhesidos oli minusta menemistä missä aita on matalin.

Minusta kun elokuvan Tom McKenna on vielä yksioikoisempi ja suoraviivaisempi, perussankari. Sarjakuvan Tom McKenna on erehtyväinen ja tekojen motivaatio ei ole "oikeutettu" vaan McKenna toimii retroaktiivisesti.
Hänen ainoa väkivallantekonsa jolla oikeutusta on alun ryöstäjien hyökkäykseen reagointi. kaikki muu on tarkkaan ottaen Tom McKennan itseaiheuttamaa itselleen ja lähipiirilleen.
Tätä minusta elokuva ei välittänyt samassa määrin.
[/spoiler]

hitto nyt täytyy lukea History of violence uudestaan, taas.
Minä kun luin lopun temaattisena paluuna luvun kaksi alkuun. Kierre kulkee.

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Vs: Egmontin Pulp-linja
« Vastaus #164 : 28.06.2011 klo 00:52:22 »
Oma tulkintani sarjakuvan lopusta on kuitenkin, yllätys yllätys, erilainen.

Valitettavasti myöskin heikommin perusteltavissa.

[spoiler]
Tomhan käyttää mm. isoäitiään joka juuri varoittelee Tomia "ethän sinä? Sinähän olet fiksu poika"  Stevien  tapauksen kohdalla myöhemmin perusteena(/tekosyynä) heittääkseen keikan, mutta kaikille teoilla on seuraumukset.

Teksti ei vain millään tavalla tue tulkintaa, että kyseessä olisi "tekosyy", että Tomin/Joeyn todelliset motiivit olisivat kyseenalaiset. Tekstissä esitetään toistuvasti päinvastaista: että väkivaltaiset impulssit olivat peräisin Richieltä, ja Joey seurasi Richietä, koska väkivaltaakin enemmän hän pelkäsi sitä, että hänen lähimmäisilleen kävisi huonosti.

Lainaus
Nähdessäni Richien ase kourassa, villi katse silmissään, aloin pelätä, että hänkin kokisi verisen lopun.

Ja veisi minut mukanaan...

Lainaus
Se oli tietysti täysin mieletöntä. Kuolisimme kummatkin.

Halusin hylätä suunnitelman. Meinasin kertoa Richielle ainakin sata kertaa. Mutta en voinut.

Tiesin että hän jatkaisi ilman minuakin. En voinut pettää häntä.

Kun katsotaan tarkasti hyökkäystä Vittoriaan, nähdään että Joey ampuu ainoastaan, kun hän tai Richie on uhattuna -- Locken suurpiirteinen kuvitus tosin vaikeuttaa luentaa, varsinkin kun pojilla on kaasunaamarit päällä, mutta toiminnan seuraaminen sekä eteen- että taaksepäin näyttäisi tukevan luentaani.
Richie ampuu vartijat ulkona, aseettoman miehen sisällä sekä Manzin, ja yrittää ampua Torrinoa ulkona. Joey vain reagoi.

Minusta kun elokuvan Tom McKenna on vielä yksioikoisempi ja suoraviivaisempi, perussankari. Sarjakuvan Tom McKenna on erehtyväinen ja tekojen motivaatio ei ole "oikeutettu" vaan McKenna toimii retroaktiivisesti.

Kukapa meistä pystyisikään toimimaan retroaktiivisesti... Tom/Joey ei ole proaktiivinen, se on totta -- hän ei tee aloitteita, eikä ennakoi tulevia seurauksia, ainakaan kovin pitkälle. Hän toimii hetkessä, niissä olosuhteissa, joihin hän on joutunut, ja hän toimii tavalla, jonka uskoo olevansa läheistensä parhaaksi. Häntä voi hyvällä syyllä kutsua tyhmäksi, pelokkaaksi ja heikoksi, mutta lähentelee hurskastelua sanoa, että hänen teoissaan ei ole mitään jaloa.

Elokuvan Tomin rikollisen menneisyyden motiiveista ei sen sijaan kerrota juuri mitään. Me emme tiedä, millainen ihminen hän oli, ennen kuin joutui hankaluuksiin, ja joutui pakenemaan. Emme tiedä, miksi hän teki sitä, mitä teki. Joudumme ottamaan huomioon sen mahdollisuuden, että hän, kuten sarjakuvan Richie, tunsi vastustamatonta vetoa väkivaltaan. Ja joudumme pohtimaan, onko sellaisen miehen mahdollista oikeasti muuttua.

Minä kun luin lopun temaattisena paluuna luvun kaksi alkuun. Kierre kulkee.

Luenta riippuu siitä, kuinka merkittävänä pitää sitä, että symmetria ensimmäisen ja kolmannen luvun lopun välillä rikotaan. Ensimmäisen luvun lopussa Tom ja Edie keskustelevat:

Lainaus
Kaikki on ohi, Tom. Kaikki on ohi.

Lainaus
Siinäpä se.

Mikään ei ole ohi.

Siksi yritin huijata heitä. Ei se ole pelkästään Torrino. Asetuin todella pahoja tyyppejä vastaan.

He eivät unohda eivätkä anna anteeksi.

En voi enää piilotella kaiken tämän jälkeen. He tietävät, missä olen. Tämä ei päättynyt tähän - kenenkään meidän osalta...

Kolmannen luvun lopussa sen sijaan Tom vain sanoo:

Lainaus
Manzi on kuollut, Edie. Se on ohi.

Lainaus
Kaikki on ohi.

Minusta symmetrian rikkoutuminen on merkittävä, ja kolmannen luvun oleellinen sisältö on se, että Tom katkaisee kierteen, johon hän on joutunut pelkällä väkivaltaan reagoinnilla. Hän ryhtyy vihdoin proaktiiviseksi -- hän järjestää yhteenoton Manzin kanssa ja varautuu väkivaltaan. Hoideltuaan viimeisetkin vihollisensa hän voi sanoa sen, mikä ei aiemmin ollut totta: Kaikki on ohi.

Ja Richien tukehduttaminen symboloi tätä: Richie on kahden vuosikymmenen takaisten tekojen elävä kummitus, jonka Tom vihdoin saattaa lepoon.

Mutta suotakoon, että lopun voi lukea toisinkin, sillä oikeastihan mikään ei ikinä pääty. Mutta mitä sarjakuva silloin sanoo tämän kierteen luonteesta? Ettei siihen vain pidä mennä mukaan, vaikka muut sen aloittaisivatkin? Kuin äidin banaali moite: "Jos kaikki kaverisi hyppäisivät alas kalliolta, niin hyppäisitkö sinäkin?"

Elokuva ei kiellä tuon kierteen olemassaoloa, ei kiellä sitä, että teoilla on seurauksensa, mutta se ei myöskään väitä, että väkivallan lähde on jokin ulkoinen asia, jonka voimme välttää pysymällä kurissa ja nuhteessa.
[/spoiler]
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)