Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?

[Timo Ronkainen]

Manaran suomalaisen lähiötragedian kotirouvat... uh.

Timo

[Tero Mäntylä]

Tuota, ei Asemassa ole läheskään noin vaikea julkaista. Lähinnä meillä on krooninen pula julkaisukelpoisesta matskusta, on ollut jo vuosikausia. Sitä ei vain ole, ei taida olla koko Suomessa uusilta tekijöiltä kuin se muutama teos vuodessa.

Arvon kustantajat, kertokaa olenko väärässä, kun minulle on jostain jäänyt mielikuva, että niillä ihan aloittevilla tekijöillä olisi huomattavasti matalampi kynnys lähestyä kustantajia, kuin sellaisilla jotka voisivat olla jo lähellä sitä julkaisukelposta matskua. Siis tyyliin kuvitellaan, että se ihan eka "niinku A, mutta parempi" olisi maailman parasta sarjakuvaa ikinä. Sitten taas niillä, jotka ovat jossain vaiheessa tiedostaneet, että heidän tekemänsä on kuraa, ei enää tule mielenkään lähestyä kustantajia. Mutta jotka ovat siinä vaiheessa, että heille voisi oikeasti olla hyötyä palautteesta joka tulee muualta kuin siltä vertaisryhmältä, joka helposti jää keskinäiseksi kehuskeluksi.

Ps. Vaikka Kaltsun Manaralle käsikirjoittaa teos olisikin huikea, se ei taida juurikaan kertoa mitään olennaista suomalaisen sarjakuvan tilasta tällä hetkellä.

[[kivi]]

Hassua mielestäni on, että kun katselee täällä galleriaa, tulee vastaan parempaa jälkeä kuin julkaisuissa.

Uskallan epäillä. Joistakin jutuista tulee kyllä mieleen, että "tuonkin vois hyvin julkaista" mutta yleensä Kvaakin galleriassa ne työt jotka voivat ylittää julkaisukynnyksen, on jo jossain julkaistukin.

Toisaalta, ajatuksesi ei ole vieras eikä harvinainen. Kun mielessään antaa teoksille "aloittelijan tasoitusta" ja ne ovatkin vakavissaan tehtyjä, syntyy helposti mittakaavavirhe.

Sanotaan nyt vielä kerran että nettipalsta on nettipalsta ja omakustanne on omakustanne, eivätkä ne muutu museoksi ja kaupalliseksi kustannustoiminnaksi sillä että toistellaan kuinka hyviä vaihtoehtoja ne ovat. Establisoitunut ja etabloitunut näkyvyys sisältää itsessään oman Catch-22 arvoleimansa joka kautta työt joko kelpuutetaan tai ei, ja ainoa tapa tulla ulkopuolelta sisään on tuoda oma yleisö mukana, tehdä niin hyvin että muuttuu kiinnostavaksi ilman minkään sisäpiirin apua.

Hans sanoi jo aiemmin, että hyvä sarjakuva ei jää Suomessa kustantamatta. Ei varmasti jääkään. Itsekin olen kokenut sen, että kun ne omat työt alkavat olla julkaisuvalmista kamaa, tulee julkaisijoita ihan itse ehdottelemaan yhteistyötä. Edellyttäen tietysti että joku valmius julkaisumaailmaan siirtymiseen on olemassa - kustantamojen kalliisti palkatut selvänäkijätkään eivät aina osaa tulla hakemaan kotoa.

[myyry]

Osuuskunta on hyvä keino, jos haluaa laskuttaa silloin tällöin, mutta ei halua yrittäjäksi. TaiKin kuukauden kurssi
http://taydennyskoulutus.taik.fi/taik/koulutukset/5300070.html
on hyvä aloitus jos asia kiinnostaa.
BoD on toki helppo tapa saada oma kirja muiden ulottuville, mutta jos viivakoodin tekee itse, painattaa julkaisun halvassa painossa (Virossa) ja laittaa tuotteen Kirjavälitykseen niin siinähän se sama homma on tehty itse. Plus x määrä kirjoja varastossa, toisin kuin BoD-tapauksessa. Sarjainfossa voisi olla (jos ei ole ollut) yksinkertaiset ohjeet Kuinka teen piirustuksistani sarjakuvalehden ABC.
Jos haluaa skarpata käsikirjoitusta niin Sarjakuvakeskuksen kursseille.
Joku sanoi itselleen julkaisukynnyksen asettamisesta. Itse olen sitä mieltä, tekijöiden kannattaa julkaista ja tehdä niitä räpellyksiäkin esille, vaikka itse ajattelisi työn olevan keskinkertaista tai ei niin hyvää kuin muilla. Liian moni sensuroi ja itsekritisoi jo etukäteen töitään, ja jättää itsekriittisenä työt pöytälaatikkoon. Julkaisemalla ja piirtämällä (todennäköisesti) kehittyy.

[[kivi]]

Osuuskunta on hyvä keino, jos haluaa laskuttaa silloin tällöin, mutta ei halua yrittäjäksi.

...

Itse olen sitä mieltä, tekijöiden kannattaa julkaista ja tehdä niitä räpellyksiäkin esille, vaikka itse ajattelisi työn olevan keskinkertaista tai ei niin hyvää kuin muilla. Liian moni sensuroi ja itsekritisoi jo etukäteen töitään, ja jättää itsekriittisenä työt pöytälaatikkoon. Julkaisemalla ja piirtämällä (todennäköisesti) kehittyy.

Osuuskunta on yritysmuoto siinä missä muutkin. Haluatteko te nyt siis sarjakuvianne julki vai haluatteko te ryhtyä kustantajiksi - se on kaksi eri asiaa. Tietysti jos hahmotetaan osuuskunta-aate yhteisöllisenä puuhana, mikä hommaan kuuluu, niin osuuskunta on varmasti mainio tapa tehdä kimpassa omakustanteita. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei siinä alkuvaiheessa vielä kannata kauheati miettiä veroja ja muita, kun ekoja pienkustanteita tehdään, on musta vähän takaperoista aloittaa luomalla yritys ja sitten keksimällä sille toimintaa.

Aurahan täällä kyseli osuuskunnasta, eikö niin? Aura, sä et tarvitse osuuskuntaa, joku oikea kustantaja varmasti ottaa julkaistavakseen kaiken mitä ikinä saat piirrettyä kun vaan kerrot niille mitä olis työn alla. Maailma on muuttunut, sulle on markkinat, ala vaan kerätä studiota ympärillesi ja tee niitä sarjakuvia.

Ja mitä kaiken julkaisuun tulee; ehdottomasti samaa mieltä: kaikki ulos vaan saman tien eikä mitään jälkimurehtimisia. Julkaisematonta matskua kertyy ihan kyllin sellaisestakin materiaalista joka ei löydä kanavaansa tai joka päätyy kierrätettäväksi ja tehtäväksi paremmin jossain toisessa muodossa. Pienkustantaminen ja näkyvyys on kivaa, ja kun sitä tekee tarpeeksi, on jossain vaiheessa mahdollista että työstään alkaa saada palkkaakin.

Mutta siis nimenomaan noin päin: ensin tehdään, sitten saadaan yleisö.

[Aura]

Arvon kustantajat, kertokaa olenko väärässä, kun minulle on jostain jäänyt mielikuva, että niillä ihan aloittevilla tekijöillä olisi huomattavasti matalampi kynnys lähestyä kustantajia, kuin sellaisilla jotka voisivat olla jo lähellä sitä julkaisukelposta matskua.

Minulla on sama mielikuva. Maailma on täynnä innokkaita 13-vuotiaita, jotka kyselevät foorumeilla miten pääsee piirtämään omaa sarjakuvaa kustantajalle ja ovat innoissaan tarjoamassa töitään julkaistavaksi. Myöhemmin käsitykset vaadittavista taidoista ovat hieman realistisempia, ja moni tajuaa että omassakin tekemisessä on paljon paranneltavaa. (Paitsi ne jotka jäävät "dA-asteelle" eli kaikki negatiivinen palaute on "fleimaamista".)

Ja mitä nyt tiedän niin aika monilla on suomalaisistakin kustantajista sellainen kuva että on ihan turha tarjota mitään jos ei tee ns. taidetta.

Aurahan täällä kyseli osuuskunnasta, eikö niin? Aura, sä et tarvitse osuuskuntaa, joku oikea kustantaja varmasti ottaa julkaistavakseen kaiken mitä ikinä saat piirrettyä kun vaan kerrot niille mitä olis työn alla. Maailma on muuttunut, sulle on markkinat, ala vaan kerätä studiota ympärillesi ja tee niitä sarjakuvia.

Tiedäppä tuosta, pseudomangalla menee huonosti ja mulla ei ole mitään tarjottavaa. Osuuskuntaan kyllä ajattelin liittyä, jos tulee sellaisia tilanteita eteen ettei verokortti käy. Ajattelin tuossa lähinnä mangapiirtäjiä yleensä, mangan suosion takia täällä kasvaa runsaasti innokkaita piirtäjiä, joilla voisi olla hyvinkin tuoreita juttuja jos kasvavat ulos valtavirtamangakliseistä. Suurin osa on tosin täysin raakileita ja moni ei ole pahemmin kosketuksissa muuhun sarjisväkeen.

Sitä en kyllä tiedä onko mangapiirtäjissä ketään joka yrittäisi vakavissaan sarjakuvauralle. Ne lahjakkaimmatkin taitavat pitää sarjakuvaa enemmän harrastuksena, ja sarjikset saavat jäädä kun elämä vie muihin kiireisiin. Kuka nappaisi innokkaat piirtäjät siipiensä suojaan ja antaisi neuvoja? Ja viekö se heti TokyoPopin tielle? (En haluaisi mollata kustantajaa, mutta sen verran ikäviä juttuja sieltä on kuulunut että miettisin kahdesti kannattaako sellaiseen rumbaan lähteä mukaan. Suomessa se kyllä tuntuisi pienemmältä riskiltä, vaikka meilläkin on uhkana näitä olettamia.)

[Tero Mäntylä]

Tiedäppä tuosta, pseudomangalla menee huonosti ja mulla ei ole mitään tarjottavaa. Osuuskuntaan kyllä ajattelin liittyä, jos tulee sellaisia tilanteita eteen ettei verokortti käy. Ajattelin tuossa lähinnä mangapiirtäjiä yleensä, mangan suosion takia täällä kasvaa runsaasti innokkaita piirtäjiä, joilla voisi olla hyvinkin tuoreita juttuja jos kasvavat ulos valtavirtamangakliseistä. Suurin osa on tosin täysin raakileita ja moni ei ole pahemmin kosketuksissa muuhun sarjisväkeen.

Osuuskunta kuulostaa vain järkevämmältä esimerkiksi kuvitustöiden takia. Suomimangalla kuitenkin on edelleen esimerkiksi lehti. Tosin nämä kuviot on varmaan sinulle tutumpia, kun muistaakseni viime lehdessäkin ihmisten töitä kommentoit. Kaukanahan se kaupallisesta julkaisusta on, mutta kuitenkin olemassa oleva yhteisö. Joka varmaan myös on se, mikä se erittäin paljon aiheetonta kritiikki ja samalla aiheellinen kritiikki menee koriin "ei ne ymmärrä."

[Aura]

Suomimangalla kuitenkin on edelleen esimerkiksi lehti. Tosin nämä kuviot on varmaan sinulle tutumpia, kun muistaakseni viime lehdessäkin ihmisten töitä kommentoit. Kaukanahan se kaupallisesta julkaisusta on, mutta kuitenkin olemassa oleva yhteisö.

Finnmanga on olemassa, kyllä, mutta todennäköisesti koko lehteä ei enää olisi olemassa jos sen tekijät eivät haluaisi pitää sitä hyvää hyvyyttään yllä. Lehti ilmestyy harvoin ja se katosi lehtipistejakelusta koska ostajia ei ollut tarpeeksi, mutta siitä ei luovuta ja hyvä niin. Pienten piirien omakustannetoimintaa siis, pienen yhtiön siipien alla. En osaa sanoa mistä päästä sitä kannattaisi yrittää jos haluaa sarjakuvansa säännölliseen julkaisuun tai albumin ulos. Omakustanteena kai.

[Tero Mäntylä]

Finnmanga on olemassa, kyllä, mutta todennäköisesti koko lehteä ei enää olisi olemassa jos sen tekijät eivät haluaisi pitää sitä hyvää hyvyyttään yllä. Lehti ilmestyy harvoin ja se katosi lehtipistejakelusta koska ostajia ei ollut tarpeeksi, mutta siitä ei luovuta ja hyvä niin. Pienten piirien omakustannetoimintaa siis, pienen yhtiön siipien alla. En osaa sanoa mistä päästä sitä kannattaisi yrittää jos haluaa sarjakuvansa säännölliseen julkaisuun tai albumin ulos. Omakustanteena kai.

Otin lähinnä esille, koska se on kai se yhteisö, josta suomimangayhteisön ehkä kannattaisi lähteä liikkeelle. Finnmanga on siinä mielessä mielenkiintoinen, että ensimmäisen coniin tarkoitetun harrastajalehden myynnin perusteella se nousi liian nopeasti ja sen jälkeen palasi "oikeammalle" tasolle. En tiedä levikistä tai tilaajamääristä, mutta ei sekään nykyisellään tarvitsisi mitään yritystä pyörimiseen. Tuntuu myös ettei se laskun jälkeen ole oikein löytänyt pienempiä julkaisukanavia. Sen verran se on kadonnut julkisuudesta.

Minusta mielummin albumi kuin mikään säännöllinen julkaisu, mutta oikeiden tahojen kanssa keskustellessa varmaan selviäisi onko kiinnostusta ja missä muodossa. Tyyliin tehdä selitys siitä millaista julkaisua haluat ja tehdä näytteitä ja koittaa päästä sillä keskusteluun. Jos ketään ei kiinnosta, niin sitten takaisin omakustanne tasolle. Sinä kun voit mainita, että sinulla on jo valmiiksi yleisöäkin lehdissä julkaistuista sarjakuvista ja sitä kautta nimeä.

 

[Tero Mäntylä]

Jatketaan Finnmanga keskustelua sille varatussa ketjussa. Ellei kyse ole yleisemmin sen suhteesta muuhun suomalaiseen sarjakuvaan.

[Aura]

Joo, totta, voisi olla parempi jättää se tuohon. Ajattelin vain että se liittyy aiheeseen sillä huomatavan suuri osa Suomen uusista kyvyistä kasvaa mangarintamalla, ja heille ei ole noita julkaisukanavia muuta kuin Anime (ainakin aiemmin), Japan Pop ja Finnmanga. Mutta koko ongelma taitaa kiinnostaa enemmän mangaporukoita, suomimanga ei tule ensimmäisenä mieleen kun puhutaan suomalaisesta sarjakuvasta.

edit: Ai niin, onhan tuossa vielä sekin yksityiskohta että mangaharrastukseen kuuluu myös mangapiirtämisen harrastaminen, suuri osa tekijöistä ei ehkä suhtaudu koko asiaan minään uravalintana. Vakavissaan julkaisuun yrittävätkin tekijät saatetaan nähdä vain mangaharrastajina eikä niinkään sarjakuvantekijöinä.

[Tero Mäntylä]

Joo, totta, voisi olla parempi jättää se tuohon.

Itse asiassa ajattelin itse vielä todeta sen verran, että tämä suomimangan tekijät on taas yksi saareke lisää, joka ei välttämättä edes tahdo olla hirveästi tekemisissä muun sarjakuvatoiminnan kanssa. Jos kaupallinen vs taide osapuolien sotaan aika ajoin juututaan, niin molempien suhtautuminen suomimangan piirtäjiin taitaa taas olla luokkaa: no ne kopio sitä mangaa. Vastaavasti kun "vakavalle" mangaharrastelijalle suomimanga on taas jotain pseudomangaa niin sen ryhmän saama palaute ulkopuolelta on varmaan usein enemmän asiatonta. Ne muutamat siitä joukosta, jotka haluaisivat tehdä sarjakuvaa vakavammin eivät välttämättä halua kuulla mitään kritiikkiä sen pienen ryhmän ulkopuolelta.

Jos olisin pessimisti ja haluaisin nähdä maailman kovasti synkkänä, voisin tästä tehdä sen johtopäätöksen, että suomen sarjakuvan tila on se, että meillä on vähintään kolme ryhmää, jotka eivät haluaisi olla missään tekemisissä keskenään.

[Aura]

Jos kaupallinen vs taide osapuolien sotaan aika ajoin juututaan, niin molempien suhtautuminen suomimangan piirtäjiin taitaa taas olla luokkaa: no ne kopio sitä mangaa. Vastaavasti kun "vakavalle" mangaharrastelijalle suomimanga on taas jotain pseudomangaa niin sen ryhmän saama palaute ulkopuolelta on varmaan usein enemmän asiatonta.

Tuota jankkasin itse ja suututin kaikki. Pieni vähemmistö on ollut se äänekkäin, mutta loppuja ei välttämättä vain kiinnosta vaikka eivät pseudoa haukkuisikaan. En itse enää usko että pseudomangalle on markkinoita tai mahdollisuuksia. Toivoisin että olisi, enkä sen ojassa kuolevan oman lehmän takia, vaan myös siksi että haluaisin sitä itse lukea. Manga on poteroitunut erilleen muusta sarjakuvakentästä vielä tehokkaammin kuin "taide" ja "viihde", ja aidon mangan seasta vielä eritellään huolellisesti pois kaikki epäaito, joka ei mangaharrastajien foorumeille kuulu.

Mutta onko se ihmekään kun ei oteta vakavasti, pseudopiirtäjät kun eivät ole vielä ammattitasoa - eikä heistä tulekaan kun markkinoita ei ole. (edit: Suurin osa ei ole ammattitasoa) Mangapiirtäjien määrään nähden Suomessa julkaistaan todella vähän suomalaista mangaa.

Jos olisin pessimisti ja haluaisin nähdä maailman kovasti synkkänä, voisin tästä tehdä sen johtopäätöksen, että suomen sarjakuvan tila on se, että meillä on vähintään kolme ryhmää, jotka eivät haluaisi olla missään tekemisissä keskenään.

No, ei voi ainakaan sanoa että suomalaisissa sarjispiireissä olisi hirveän hyvä henki, ainakaan nettikeskustelujen perusteella... Pätee myös mangapiireihin.

[VesaK]

No, ei voi ainakaan sanoa että suomalaisissa sarjispiireissä olisi hirveän hyvä henki, ainakaan nettikeskustelujen perusteella... Pätee myös mangapiireihin.

Höpöhöpö, mehän ollaan kaikki lutuisia hanipupu mussukoita. Ei me oikeesti paitsi kvaakissa joskus.

Ne on eri tyypit jotka sarjakuvia tekee kuin ne jotka niitä kustantaa. Sitten ovat höpölöpö lässyttäjät vielä erikseen. Sekä ne jotka sarjakuvia lukee saati ostaa. Viimeksimainittuja pitää saada lisää! Lisää!

[Petteri Oja]

Kvaakin perusteella kun rupeaa arvioimaan sarjakuvakenttää niin synkäksi vetää. Vielä synkemmäksi kuin olisi syytä.

Ainakin Turun sarjistapaamisissa on istunut sulassa sovussa samassa pöydässä taidesarjakuvakustantajaa, Finnmangan päätoimittajaa, supersankarisarjakuvan harrastajia ja bedefiilejä. Varmaan Helsingissäkin.