Myydyimmät kotimaiset sarjakuvakirjat

[Curtvile]

Itse sen ruudulta lukeneena täytyy myös hämmästellä.
Osittain ns just eikä melkein ja sitten taas osasta kääntää kotimaiselle sen Whiskey Tango Foxtrot ilmauksen.

Ettäkö neljäsosa Kuvittajien jäsenistä tekisi sarjakuvia - noin sata vissiin? Ja ammatikseen?
Olen tässä selvityksessä nyt vasta sivulla 36. Mitähän vielä tulee...
Onko sarjakuvan tekijä kirjailija vai kuvittaja? Molempia vissiin, jos itse tekee kaiken. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kuvastolta ja sanastolta.

Nämä ne isoimmat.
Nähtävästi sarjakuvantekijä on kaunokirjailija.
Joka saa myös kuvittaja puolen tulostuksen.
Ja meillä on parempi ulkomaan kontakti/ verkosto julkaisuun?

Tämä selvä.

Muistetaan että kaunokirjallisuuden puolella vuoden keskiansio on ilman apurahoja 3000€ vuodessa ja keskiansio apurahojen kanssa 10 900€ vuodessa.( Eli joko 250/kk tai sitten 908€/kk)

Se miksi näiden tekijöiden etujärjestöjen tulisi ottaa kantaa on varsinkin tuon selvityksen tulonsaanti/ rojalti käsitys. Siitä saa herkästi kuvan ettei ongelmia ole.
Siteeraan pari minusta ongelmallisesti tulkittavaa jälleen:

Eri Euroopan maissa lasketaan rojalti eri tavoin, mutta suomalainen tavanomainen rojaltiprosentti 20–25 paperikirjasta on Euroopan korkeimpia; vain Ruotsin 28–33 prosenttia on selkeästi korkeampi(fiktiokirjailijat, European Writers’ Council 2024). Säännellyn hinnan maissa paperikirjan rojaltiprosentti on tyypillisesti 8–10 arvonlisäverottomasta vähittäismyyntihinnasta.

Miten tämä hetkeä myöhemmin selitetään kansanedustajille yms on

Rojaltien yhteismäärä on selvityksen tekijän arvion mukaan 45–60 miljoonaa euroa vuodessa, jotka jakautuvat arviolta 40 000 teoksen tekijöille. Luku sisältää myös kuolinpesille sekä käännöskirjoista ulkomaille maksetut palkkiot sekä kuvittajien palkkiot, mutta ei kääntäjien. Nämä erät pois lukien voidaan arvioida suomalaisten elävien kirjailijoiden rojaltitulon olevan kokoluokkaa 32–45 miljoonaa euroa vuodessa.

Isoin ongelma on matematiikka.
Mainitaanhan tuossa että se 32 miljoonaa jaetaan 40 000lla. Eli siis olisi 800€ mutta kun lukijalle ei teroiteta ettei se ole 800€/vuosi kaikille.
Osa saa reilusti yli 800€ valtaosalle ei mene 10€ rikki.

Törmännyt tähän ennenkin tyyliin " mutta siitä maksettiin 1900€! Miten hienoa!" Niin kun selittää että on 9-10 kuukauden työn palkka...

[Reima Mäkinen]

Toisesta ketjusta:

Tuoreessa Voima-lehdessä lyhyt haastattelu Zum Teufelin ja Turun Sarjakuvakaupan Petteri Ojasta.

Olipas madonluvut kotimaisen sarjakuvan julkaisemiselle! Haastattelussa oli "hieman" eri sävy kuin Arctic Conin paneelissa. Petterikin nosti alvimuutoksen viimeisenä kriittisenä muutoksena homman kannattavuudelle.

Haastattelun luettuani tuli mieleen että meillähän on taas uusi mantra. Ollut jo hyvän aikaa. Edellisethän olivat kasarin ja ysärin "strippisarjakuvia ei kannata tehdä kun levitysyhtiö vie palkkiorahoista leijonan osan" ja sitä seurannut "suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin". Mistä ja koska lähti tämä "suomalainen sarjakuva on korkeatasoista"? Ilmeisesti jostain lehtijutusta sekin. Harvemmin vaan asiaa tarkemmin avataan, että miten niin taso on kova tai mitkä ovat tason mittarit? Mihin kotimaista sarjakuvaa verrataan? Onko ulkomainen sarjakuva heikkotasoisempaa kuin suomalainen, vai onko päässyt syntymään sellainen poikkeuksellinen tilanne, että KAIKKI suomessa julkaistava sarjakuva on korkeatasoista? Hieman ristiriitaistahan se on jos tuote on korkeatasoinen eikä se silti kuitenkaan yhtään kiinnosta ostajia tai kulttuurin vaalijoita laajemmin. Ilmeisesti jokin tuommoinen, haastatteluissa helposti hihasta ravistettava "totuus" pitää alalla aina olla.

[Curtvile]

Riippuu siitä miten isolla pensselillä maalaa ja onko suojausta tehty lainkaan.

Molemmat lukeneena / kokeneena tästä olen eri mieltä:

Haastattelussa oli "hieman" eri sävy kuin Arctic Conin paneelissa.

Minusta linjaus oli ihan sama.
En tietenkään varmaksi tiedä, en ole Petteri Oja, mutta minä en sen mitä miestä tunnen huomannut eri sävyä.

Mantroja ja totuuksia on jota kuinkin yhtä paljon kuin niiden lausujia.
En näe suurempia salaliittoja tai hyvä veli/sisko sopimuksia. Yleinen diskurssi elää ja noudattaa sitä mitä sanotaan. Se muuttuu merkittävästi käydäänkö sitä Sarjainfossa, Kvaakissa, Facebookin sivuilla, Animefoorumilla, Ruudinsavun sivuilla vai missä.
Ja mistä lähtökohdasta.
Petteri on julkaissut paitsi kotimaista myös käännettyä ulkomaista ja sarjakuva myyjänä omannee käsityksen mitä heidän kauttaan myy ja mikä ei.

Laatu on subjektiivinen määre. Meillä on kotimaista sarjakuvaa jota yleisesti kehutaan ja osa myy Suomen mittakaavassa vähintään kohtuullisen hyvin, joista keskustelua vältän ja en rahallisesti tue jos voin välttää.
Näen siihen vähän syytä.
Sen sijaan pyrin kehumaan ja nk hypettämään niitä joita arvostan ja joiden minusta pitäisi saada sitä mammonaa ja mainetta.
Niin koti-kuin ulkomaisissa.

Minusta vika ei ole laadussa vaan rakenteissa.
Siinä Leikolan selvityksessä käyttää omaa asteikkoa kustantajien koossa ja sen perusteella jollen pahasti väärin muista tai tulkitse ovat Sanomaa ja Egmonttia lukuunottamatta kaikki sarjakuvien osalta pienkustantajia.

[Petteri Oja]

Toisesta ketjusta:Olipas madonluvut kotimaisen sarjakuvan julkaisemiselle! Haastattelussa oli "hieman" eri sävy kuin Arctic Conin paneelissa.

Jaa? En muista mitä tarkalleen puhuin paneelissa, mutta luullakseni ihan samoja asioita, toki vähän eri painotuksilla.

Mitä tulee suomalaisen sarjakuvan laadukkuuteen, niin yksi hyvä esimerkki on Ranskan, yhden maailman suurimmista sarjakuvamaista, suhtautuminen siihen. Ranskassa on tällä vuosituhannella julkaistu n. 150 suomalaista sarjakuvakirjaa. Kuten Kirsi Kinnunen usein muistuttaa: Ranskassa ei ole mitään tarvetta julkaista käännöksiä säälistä, kyllä siellä sarjakuvaa riittää. Käännöksiä julkaistaan, koska ne ovat hyviä.

Toki jokainen lukija määrittää itse sen, mitä pitää laadukkaana, eivätkä tällaiset argumentit välttämättä vakuuta, jos oma maku poikkeaa tyystin siitä, mitä suomalaisessa sarjakuvassa kansainvälisesti arvostetaan. Oma mielipiteeni on, että Suomessa tehdään pieneen markkina-alueeseen nähden todella korkeatasoista sarjakuvaa. En koe tarvetta asiasta vääntää sen enempää enkä verrata muiden maiden tekemisiin.

Hieman kyllä yllättää, että Reima kohta 50 vuotta alalla oltuaan on sitä mieltä, että laatu korreloi myynnin tai yleisen kiinnostuksen kanssa...

[Reijo Valta]

Mistä ja koska lähti tämä "suomalainen sarjakuva on korkeatasoista"? Ilmeisesti jostain lehtijutusta sekin.

Yksi mahdollisuus on Matti Mattilan blogi, jossa 11.3.2015 todettiin kotimaisen sarjakuvan olevan erittäin korkeatasoista.

[Reima Mäkinen]

Yksi mahdollisuus on Matti Mattilan blogi, jossa 11.3.2015 todettiin kotimaisen sarjakuvan olevan erittäin korkeatasoista.

Mä epäilen että tää tuli jo aiemmin. En muista oliko vielä vuosituhannen ekalla kymmenellä. Mutta vientiponnistusten mukana alettiin näin markkinointihengessä puhua. Esim. Finnish Comics Annualin esipuheessa (2011) Kalle Hakkola kirjoittaa "...a glimpse into the diversity and high quality that can be found in the Finnish comics culture today."

Hieman kyllä yllättää, että Reima kohta 50 vuotta alalla oltuaan on sitä mieltä, että laatu korreloi myynnin tai yleisen kiinnostuksen kanssa...

Keskustelunavaukseni oli tietenkin poleeminen. Mutta myös ihan aito huomio. Olen kyllä perillä siitä että suuren (ostavankin) yleisön ja eliitin maut poikkeavat toisistaan. Laatu ei välttämättä myy, toisin kuin roskaksikin joskus haukuttu "osasto"". Ylilaatu varsinkin tarkoittaa yleensä huonoa bisnestä. (Sen tekeminen maksaa enemmän eikä "ylimääräisiä" kustannuksia ehkä saa peittoon.)
Voiman haastattelussa, kun puhut kustannusedellytysten parantamisesta, nämä kaksi asiaa nivoutuvat yhteen: kustantamisen taloudelliset hankaluudet ja korkea laatu. Kaikki toivovat että laatu menisi kaupaksi, mutta kustantajat joutuvat miettimään asiaa ihan konkreettisesti.

Toisin kuin väitin, ainakin tässä haastattelussa Petteri sanoo selkeästi: "millä tahansa mittarilla" suomalaisen sarjakuvan laatu on korkea. Siis kaikilla mittareilla laatu on kova! Liitän jutun tähän miltei kokonaisena, että muutkin voivat arvioida sitä, miten positiivisesti Petteri suhtautuu tulevaisuuden kustannushorisonttiin. Tämä ja edellinen viesti vie keskustelun sitten jo siihen, että laatu on tietenkin subjektiivinen, se tuntuu olevan arvioijasta riippuva asia, siinä kuin moni muukin.

Mutta jos ostajaa laatu ei kiinnosta, tai laadukkuus ylipäätään, tämä koko laatupuhe onkin vain tarpeettoman pitkään "soimaan jäänyt" ja turha markkinointiläppä. Sitä tarvitaan eniten, ja sen paikka on apurahahakemuksissa, muuten sen voisi jo unohtaa. Ainakin kun mietitään laskevia myyntikäyriä.
Ihmiset ilmeisestikin ostavat sarjakuvia, joiden aihe kiinnostaa heitä, riippumatta laadusta. (Mikä on valitettavaa laadukkaan suomalaisen sarjakuvan kannalta). Jos minua näissä laatupuheissa jokin asia harmittaa, niin se on se että selkeästi keskinkertaisiakin juttuja rummutetaan jatkuvasti laadukkaina. Kotimaisessa, koska kaikki kotimainen on laadukasta ja ulkomaisessa, koska sellainen puhe hyväksytään mukisematta.

Ja taitaapa aihe tämä myös laajentua siihen vanhaan keskusteluun, että onko Suomessa julkaistu sarjakuva hyvää vai ei? Hyvin kirjoitettua, piirrettyä, käännettyä, tekstattua jne. Ja kenen mielestä se on mitäkin? No, eipä siitä enempää.  On tosi hyvä että löytyy eri kohderyhmille suunnattua tavaraa, ja ihailen Petterin laaja-alaista makua. Siinäkin suhteessa hän on kustantajana mies paikallaan.

[Petteri Oja]

Kiitos, Reima! Positiivisia(kin) asioita, kuten suomalaisen sarjakuvan laadukkuus, on syytä sanoa ääneen. Voi lohduttautua edes sillä, kun katselee myymättömiä kirjalaatikkovuoria. 

P.S. Meillä olisi sitä laadukasta kamaa nyt edullisesti varastontyhjennyskamppiksessa: https://www.sarjakuvakauppa.fi/varastontyhjennys