Yksi mahdollisuus on Matti Mattilan blogi, jossa 11.3.2015 todettiin kotimaisen sarjakuvan olevan erittäin korkeatasoista.
Mä epäilen että tää tuli jo aiemmin. En muista oliko vielä vuosituhannen ekalla kymmenellä. Mutta vientiponnistusten mukana alettiin näin markkinointihengessä puhua. Esim. Finnish Comics Annualin esipuheessa (2011) Kalle Hakkola kirjoittaa "
...a glimpse into the diversity and high quality that can be found in the Finnish comics culture today."
Hieman kyllä yllättää, että Reima kohta 50 vuotta alalla oltuaan on sitä mieltä, että laatu korreloi myynnin tai yleisen kiinnostuksen kanssa...
Keskustelunavaukseni oli tietenkin poleeminen. Mutta myös ihan aito huomio. Olen kyllä perillä siitä että suuren (ostavankin) yleisön ja eliitin maut poikkeavat toisistaan. Laatu ei välttämättä myy, toisin kuin roskaksikin joskus haukuttu "osasto"". Ylilaatu varsinkin tarkoittaa yleensä huonoa bisnestä. (Sen tekeminen maksaa enemmän eikä "ylimääräisiä" kustannuksia ehkä saa peittoon.)
Voiman haastattelussa, kun puhut kustannusedellytysten parantamisesta, nämä kaksi asiaa nivoutuvat yhteen: kustantamisen taloudelliset hankaluudet ja korkea laatu. Kaikki toivovat että laatu menisi kaupaksi, mutta kustantajat joutuvat miettimään asiaa ihan konkreettisesti.
Toisin kuin väitin, ainakin tässä haastattelussa Petteri sanoo selkeästi: "millä tahansa mittarilla" suomalaisen sarjakuvan laatu on korkea. Siis kaikilla mittareilla laatu on kova! Liitän jutun tähän miltei kokonaisena, että muutkin voivat arvioida sitä, miten positiivisesti Petteri suhtautuu tulevaisuuden kustannushorisonttiin. Tämä ja edellinen viesti vie keskustelun sitten jo siihen, että laatu on tietenkin subjektiivinen, se tuntuu olevan arvioijasta riippuva asia, siinä kuin moni muukin.
Mutta jos ostajaa laatu ei kiinnosta, tai laadukkuus ylipäätään, tämä koko laatupuhe onkin vain tarpeettoman pitkään "soimaan jäänyt" ja turha markkinointiläppä. Sitä tarvitaan eniten, ja sen paikka on apurahahakemuksissa, muuten sen voisi jo unohtaa. Ainakin kun mietitään laskevia myyntikäyriä.
Ihmiset ilmeisestikin ostavat sarjakuvia, joiden aihe kiinnostaa heitä, riippumatta laadusta. (Mikä on valitettavaa laadukkaan suomalaisen sarjakuvan kannalta). Jos minua näissä laatupuheissa jokin asia harmittaa, niin se on se että selkeästi keskinkertaisiakin juttuja rummutetaan jatkuvasti laadukkaina. Kotimaisessa, koska kaikki kotimainen on laadukasta ja ulkomaisessa, koska sellainen puhe hyväksytään mukisematta.
Ja taitaapa aihe tämä myös laajentua siihen vanhaan keskusteluun, että onko Suomessa julkaistu sarjakuva hyvää vai ei? Hyvin kirjoitettua, piirrettyä, käännettyä, tekstattua jne. Ja kenen mielestä se on mitäkin? No, eipä siitä enempää. On tosi hyvä että löytyy eri kohderyhmille suunnattua tavaraa, ja ihailen Petterin laaja-alaista makua. Siinäkin suhteessa hän on kustantajana mies paikallaan.