Ja kuka sinä olet sanomaan, mikä on elokuvalle tarpeellista ja mikä ei? Tarinallisen taiteen tulisi olla tekijänsä mielenilmaus, mistä muutkin voivat ehkä saada jotain kiksejä irti. Koska elokuva on yleensä lähinnä ohjaajansa lapsi, se luonnollisesti tutkii niitä asioita, mitä ohjaaja kokee kiinnostavina. Rajoittamalla tekijän vapautta ilmaista itseään rajoitamme samalla sananvapautta.
No et sinäkään mikään arvovaltainen auktoriteetti ole. No mielenilmaus on vähän semmoinen asia että siinä pitää olla kaikille jotain mieltä (avartavaa), jotta sitä jaksaisi katsoa vierestä. Niin no, tuolla logiikalla Michael Bay tykkää peppu ja kielileikeistä kaikkien muiden paitsi mustien miesten kanssa. Kuulostaa tosi luovalta. Oi kamalaa jos tämä luovuuden ilmaisu nyt rajoittuisi.
Luovuutta nimenomaan pitää rajoittaa! Muuten ohjaajat kuvittelevat, että mikä tahansa paska kelpaa. Zack Snyder ja muut rajoittavat itse itseään, ja heidän paras jälkensä syntyy juuri silloin. Rajat on sitä varten ettei idiootit pääse rajan kummallekaan puolelle sotkemaan asioita. Nolanin Batmaneissäkin on luovuutta rajoitettu, elokuvissa ei ole seksiä ja onko kukaan valittanut? Rajat ovat luoville ihmisille kiehtova haaste. Ihmisille joilla ei ole mitään sanottavaa, kuten Michael Bay, se on suurin hidaste. Sitäpaitsi Batman ilman seksikohtausta on monen naisen mielestä seksikkäämpi kuin mikään asia maailmassa. Kun naisilta kysyttiin, mikä Watchmenissä oli seksikästä, monet vastasivat että Rorschach. Tohtori Manhattan tai Yöpöllö ei käynyt mielessäkään.
Puhut sananvapaudesta, mutta ymmärrätkö oikeastaan mistä puhut? Sananvapaus tulee aina olemaan, koska sanat eivät muuta maailmaa, vaan teot. Stalin ei vain sanonut että että nyt pistetään vanha arkkitehtuuri palasiksi hajota ja hallitse metodilla, vaan hän myös varmisti että niin tehdään. Hitler ei vain sanonut että Juutalaiset pitää murhata, hän myös oli katsomassa ja varmistamassa että niin tehdään. Ei kukaan joka uhkailee tai puhuu, saa mitään aikaiseksi. Vain jos osoittaa teoillaan, että minkälainen ihminen todella on, saa jotain muutosta aikaiseksi. Räsänen ja Karpela myös toimivat, eivätkä vain puhu. Siksi he ovat olleet vaarallisia. Timo Soini ei ole muuta kuin puhunut. Ei hän ole teoillaan osoittanut, että häntä kiinnostaa muukin kuin se että palkka tulee ja työ pysyy. Kovasti hän tekee töitä kun vaalit tulevat. Mutta entäs muuten sitten?
Ja yleistät tuossa aika vahvasti erinäisiäkin genrejä. Varmasti löytyy glam rockia missä ei lauleta seksistä, ja varmasti on pornoakin mikä ei ole sävyltään hyökkäävää. Tosin, minulla ei taida olla asiasta sinun veroistasi kokemusta.
No onhan toki sitä 70-luvun glam rockkia. Mutta nykyään sitä ei taideta edes kutsua glam rockiksi. Sitten on sitä gootti rockkia, joka on ottanut vaikutteen vaan yhdestä glam rockin piirteestä. Siitä, että pillua on saatava, keinolla millä hyvänsä. Gootti rockissa se on "Tonight i'm loving you", eli romantiikka, kun taas glam rockissa se on "Today you're fucking me". Huomaatko eron? Sitten on sleaze rock, stadion rock, melankolinen hard rock jne. Mutta ei siitä pääse yli, eikä ympäri. Glam rock on juuri tätä. 80-luvun glam rock. Jopa disco ei ole niin hyökkäävää. Kiss ja Warrant ovat ne pahimmat pillunvonkaajat. Jossain vaiheessa ylipäätään tältä pillurock meininkiä kaunisteltiin aina glam metal muodosta shock rockiin. 80-luku oli pelkkää pillunvonkausta, mitä rockkiin tulee. Siis näkyvään rockkiin. Kaikki tämä pyörii glam rockin ympärillä. Kutsumme ilmiötä sitten vaikka vaginahajuste wc:n raikastin rockiksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että näillä rock bändeillä on ollut tuolloin mielessä vain huumeet ja seksi jotka he saavat rock'n'rollilla. Sex, drugs and rock'n'roll, joka tuli tutuksi jo vuonna 1977, jolloin loppui lähes kokonaan progressiivinen, tasapainoinen ja monipuolinen rock musiikki, ja syntyi punk, joka jaksoi hetken vielä 80-luvun puoleen väliin, kunnes hyytyi lopullisesti, discon ohella, ja tällä välin 80-luvun Glam rock oli jo katujyrän lailla noussut 70-luvun lopun raunioista, saavuttaen kunnon loistonsa 80-luvulla. Tämä johti lopulta pitkäksi aikaa aina nykypäivään asti vain kahdentyyppiseen musiikkiin: Kaupalliseen ja taiteelliseen. Kaikki se vaihtoehto musiikki on taiteellista, ja kaikki se yleensä radiossa yms. kuultava on kaupallista. Siksi joka kerta kun kuulemme, että musiikki jossa yhdistyy nämä molemmat, menestyy, me suorastaan kiljumme riemusta. Me tarvitsemme molempia. Siihen on syynsä, että 70-luvun rockkia pidetään rockin kulta-aikana. Billy Joel, Simon & Garfunkel, David Bowie, T-Rex, Alice Cooper, Rolling Stones, Elvis jne. Listatkaa omat suosikkinne. The 69 Eyes sentään muutti sen muotoon sex, blood and rock'n'roll. Se ei oikeastaan auttanut tilannetta. Veri liittyy sen tapauksessa vampyyreihin, vampyyrit taas seksiin. Eli seksi, seksi ja rock'n'roll. Eli seksillä saadaan rockkia, ja rockilla seksiä. No, eipähän ole enää huumeita mukana. Mutta selitäpä siinä sitten perhebändi The 69 Eyesia kuuntelevan lapsen äidille, että miksi The 69 Eyes pitää tupakkaa pahana, mutta ei seksiä. Tilanne on käytännössä mahdoton. Ja silti se lapsi kuuntelee bändiä, eikä äiti voi sietää asiaa. Tätä seksi luo kun se on liikaa esillä. Turhaa vääntöä asiasta. Se ei ole niin iso juttu, että masturboiko yksityisessä teatterissa, vai julkisessa. Sitä paitsi eiväthän kotiteatterit nykyään edes maksa niin kauheasti. Ja niitä löytyy kannettavia mallejakin, joita voi viedä kellariin. Ei taloyhtiöllä ole mitään nokan koputtamista asiaan, kunhan et tee sitä yöllä. Mutta miksi meidän pitäisi masturboida yöllä? Yöllä nukutaan.
Ja tähän kohtaan kaikille kysymys pohdittavaksi:
Mikäli Ian Duryn Sex, drugs and rock'n'rollia ei olisi bännätty radiossa vuonna 1977, olisiko rock maailma nyt erilainen? Entä mikäli hän ei olisi julkaissut tätä ollenkaan?
Eksploitaation ikuisena ystävänä ymmärrän pointtisi, ja olen jopa samaa mieltä, tosin en välttämättä pidä "idioottiviihde" -termistäsi. Tässä taas saattaa olla kyseessä vain oma genrerakkauteni, joten sen saa suosiolla jättää huomioitta.
Nimenomaan. Ei kukaan meistä pidä siitä. Se on juuri sen takia, että olemme kuitenkin älykkäämpiä. Siksi ns. idioottiviihde on meille hyväksi. Todellinen idioottiviihde on Michael Bayn idioottiviihde, koska se on ihmisille jotka eivät tiedä itseään tyhmiksi. Tyhmät ovat ne jotka menevät lankaan, eivät ne jotka huijaavat. Huijarit eivät tarvitse mielikuvitusta tai älykkyyttä, ne voivat saada haluamansa helpomminkin. Michael Bayn tuotoksia on helppo markkinoida. Ei edes tarvitse manipulaatiota, jotta yleisö menee katsomaan.
Tuo viimeinen lause tuossa kyllä kuulostaa joltakin, mitä Timo Soini voisi sanoa. Viitsisitkö tarkentaa sen merkitystä hieman? Minulla kun menee nämä "ei lippalakkeja perunoille" -tyyppiset allegoriat hiukan sivu suun aina joskus.
Timo Soinista en äkkiseltään keksi muuta positiivista sanottavaa, kuin sen, että hänelle ei ainakaan tuota minkäänlaista häpeää olla lihava, koska hän pukeutuu ihan normaaleihin vaatteisiin myös vapaa-ajalla, eikä tuhlaa rahaa ja aika ns. läskikaapuihin. Muuta en keksi, mutta kerron kyllä toki mikäli keksin.
"Muuten potkitaan aasia perseelle ja kutsutaan sitä mielummin oriksi kuin ihmistä."
Tässähän viitattiin siis Keisari Nerosta esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan Nero olisi aikoinaan kutsunut aasiaan hevoseksi, ja oli perustellut asiaa kutakuinkin näin: "Täytyyhän täällä olla yksi hevonenkin kun te muut olette pelkkiä aaseja"
Myös Mozartin väitetään sanoneen näin. Mutta Neroon liittyvissä asioissa saa aina miettiä tarinoiden todenperäisyyttä. Ehkä tämä tarina on siitä jonkinlainen vihje. Monet historiankirjoittajat ovat kertoneet jopa ihan vakavasti otettavissa historiankirjoissa jotain täysin palturia tai aika lähelle totuutta, mutta ei kuitenkaan totuutta. Näistä tunnetuin lienee tarina, jonka mukaan Nero olisi poltattanut Rooman kristittyjen takia, ja soittanut sen jälkeen viulua Rooman laidalla. Ongelma tarinassa on se, että viulua ei ollut tuolloin keksitty. Lisäksi on perin hämmentävää, että miten Nero olisi ylipäätään ehtinyt polttaa Rooman kokoisen kaupungin yksin, ilman että kukaan huomaa? Huomionarvoista on myös se, että toisissa historiankirjoissa Nero puhuu melko objektiivisesti Kristityistä. Voidaan melko suurella todennäköisyydellä olettaa, että objektiivinen ihminen ei polttaisi koko Roomaa vaan sen takia, että Kristityt ovat hänestä kakkoja. Ellei olisi seonnut. Mutta tästä meillä ei ole mitään todisteita tai näyttöä, vai onko? Muistakaa että Neron suhteen kannattaa olla varovainen mihin tietoon luottaa. Yleensä Nerosta kerrottavissa jutuissa on se, että ne ovat melko humoristisia, ironiansävyisiä. Tuossa tarinassa Nero sanoo muita ihmisiä aaseiksi, ja aasiaan hevoseksi. Aasi ei muutu hevoseksi, vaikka sitä sanoisikin siksi. Valhe ei muutu todeksi, vaikka kuinka valehtelisi, mutta se voi muuttua hauskaksi. Voimmeko väittää etteikö Neroon liittyvät tarinat olisi olleet hauskoja silloin joskus lapsena, kun kuulimme ne ekaa kertaa? No, minusta ainakin. Nykyään noilla Nero tarinoilla saatetaan joskus testata, että kuuntelevatko lapset tunnilla lainkaan.
Kun tehdään aasista oria, ja potkaistaan sitä takamukseen, mutta ei miehestä oria, valehtelemme itsellemme, vaikka meillä ehkä on hauskaa. Mutta se hauskuus ei kestä kauan. Mutta kun kutsumme miestä oriksi, me valehtelemme, mutta olemme silti lähempänä totuutta. Jokainen mies ja nainen voi olla ori mielessään, mikäli niin haluaa. Silloin ihminen on ori. Mutta aasit eivät silti ole oreja, ja niitä ei auta potkia takamukselle, ja kutsua oriksi.
Kompromissi ei ole sopimus, vaan ongelman pakenemista.
Sopimus on tasapainoinen, molempia osapuolia yhtä paljon hyödyttävä, ja realistinen.
Otetaan esimerkki. Kun on kyse alkoholistista, hänelle ei kannata ehdottaa mitään sopimusta kuin että alkoholit pois tai kaikki pois. Kun alkoholistille ehdottaa sopimusta, että saat juoda ainoastaan Perjantaina. Hän kuulee sen muodossa "Saat juoda!". Eli sopimus on tässä tapauksessa kompromissi, joka tehdään, jotta ongelmaa ei tarvitsisi miettiä.
Myöskään Rorschach ei tee kompromisseja.
Olen havainnut, että se on hyvin loogista, että miksi.
Sen takia, kuten itsekin totesit, on tärkeää keskustella, ymmärtää ja selittää tarvittaessa. Tai no, itse olen kyllä kauimpana mistään lapsen kasvatuksesta ja täysin arvoton siitä mitään ohjeita antamaan yhtään kenellekään. Mutta sellainen omassa piirissäni tuntuu toimivan: vapaus ja kasvatus, joka antaa ihmiselle avaimen tuntea itsensä, ettei hän sitten väkisin tunge itseään katsomaan asioita, jotka hänen psyykkeensä raunioittaisivat.
Kukaan ei ole minusta arvoton antamaan siitä ohjeita. Eriasia on se, että ovatko ne toimivia tai hyödyllisiä käytännössä. Siksi tarvitsemme enemmän miehiä kasvattamaan lapset. Miehet miettivät aina, että toimiiko se hyvin, ja miten se toimii. Nainen miettii näyttääkö se hyvältä, ja miten se näyttää. Todellisuudessa kuitenkaan sillä ei ole mitään väliä miltä se näyttää, koska toimiminen on jo lähtökohtaisesti oleellisempaa asioiden onnistumisen kannalta. Toki kaikki tämä on vain teoriaa.
Vapaus ja kasvatus ovat yhtä kuin...vapaa kasvatus? Joo, no se nyt ei ihan varmasti toimi.
Niin... mielestäni tämä on melko ilmiselvää. Mitä tarkoitat tällä? Et kai tosissasi ajattele, että tuumisin toisin?
Raiskaus kaikessa kammottavuudessaan on inhimillinen vakio. Ja juuri sen takia sen tutkiminen mm. taiteessa on tärkeää. Raiskaus on vain niin hyinen asia, että sen tutkimiselta edellytetään tiettyä ryppyotsaisuutta, jota normaalin seksuaalisuuden kuvaaminen ei mielestäni vaadi. Kuten sanoit, siinä ei ole kyse seksistä.
Mutta tämä ei kuitenkaan nyt liity mihinkään. Vai liittyykö?
En tarkoita. Kaikille se ei ole selvää, enkä näe pään sisään.
Mutta Sucker Punchissa nähtiin. Siinä nähtiin henkisesti raiskatun nuoren naisen pään sisään, ja siinä maailmassa oli hyvin paljon romantiikkaa. Ei tässä mistään sploitaatiosta ole, vaan normaalin traumatisoituneen ihmisen päänsisäisestä maailmasta, joka on näille ihmisille usein parempi paikka kuin todellisuus. Tämä on oikeaa eskapismia. Todellisuuden pakoa. Kun te katsotte elokuvia, ja sanotte pakenevanne todellisuutta, te valehtelette. Mitä te silloin muka pakenette? Minusta on aivan tervettä katsoa elokuvia. Se mikä on oikeasti vaarallinen yhdistelmä on todellisuus, halu paeta, mielikuvitus ja fantasiamaailma. Kun huomaatte tekevänne jopa elämänne parhaimmista hetkistä todellisuutta suuremman sekkailun, olette oikeasti pulassa. Sucker Punch on lähempänä todellisuutta kuin uskottekaan. Itseasiassa todellisuus on tässä suhteessa pahempaa. Sucker Punchkin vain romantisoi sitä. Olen tavannut näitä ihmisiä. Ja juuri he ovat ihmisiä jotka kaipaavat eniten ystäviä.
Tanssi = raiskaus. Sucker Punchissa kyse on raiskauksesta, ei seksistä. Siihen maailmaan ei enää oikeastaan kuulu seksi. Mutta kaikki muu jännite kyllä.