Mielenkiintoinen aihe. Harmi että kovimmin äänessä ovat ihmiset jotka jostain syystä tuntuvat olevan harmistuneita siitä että Suomessa julkaistaan ja luetaan muuta(kin) kuin heidän suosikkisarjakuviaan tai jotka tuntuvat olevan harmissaan siitä että warettajien takia (!?) Suomessa tuntuu pärjäävän vain strippisarjakuvaa tekemällä.
Saatoin hitusen kärjistää mut sen verran omituiseen suuntaan on keskustelu kulkeutunut et tekee mieli muutamaan asiaan takertua.
Tämä taiteenlaji kuihtuu pikkuhiljaa mutta vääjäämättä pois.
Ladattavat ja vuokrattavat elokuvat ja pelit syrjäyttävät sarjakuvan totaalisesti.
Elokuvan ja nykyaikaisen sarjakuvan historia on lähes yhtä pitkä. Miksiköhän toinen yhtäkkiä syrjäyttäisi toisen kun ei se ole tehnyt sitä tähänkään mennessä?
Erilaiset pelitkin ovat kilpailleet ihmisten vapaa-ajasta paljon näitä kauemmin. Ennen toki riitti ku omisti shakkilaudan tai haki metsästä jotain käpyjä, nykyään erilaisia pelejä on paljon enemmän tarjolla, mutta ei tilanne sinänsä ole mistään mihinkään radikaalisti muuttunut. Ei sitä jatkuvasti jaksa uudempiakaan pelejä pelata. Ihminen tarvitsee myös kuldyyria.
Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa. Kun se panee pillit pussiin, tänne jää vain pieniä kuolevia yksittäisiä toimijoita, jotka eivät pysty myymään sellaista määrää, että työntekijät saisivat siitä elantonsa.
Jos Egmontin (pääasiassa) julkaisemalla kioskisarjakuvalla on minkäänlaisia elinmahdollisuuksia tai pientäkään potentiaalia menestyä, uusia yrittäjiä kyllä piisaa vaikka Egmont laittaisikin pillit pussiin. Usko pois, niin ne markkinavoimat toimii.
Siinä vaiheessa kun sarjakuvien suomeksi julkaiseminen on taloudellisesti täysin kannattamatonta niin eipä asianlaitaa ole kuin kourallinen ihmisiä suremassa, vähän samaan tapaan kuin perinteistä kamerafilmiä tai savikiekkoja nykyään kaivataan.
(Ammattimainen) Teatteri elää aika pitkälti erilaisten tukien varassa. eikö?
Et oo varmaan käyny teatterissa vähään aikaan? Siellä on tuvat täynnä keski-ikäisiä (tai vanhempia) tanttoja ja setiä joille teatterissa käyminen on joka kerta luultavasti ihan yhtä mahtava elämys kuin meille jonkun hienon sarjakuvan lukeminen. Ellei enemmänkin.
Ei niitä näytelmiä tyhjille saleille tukien varassa pyöritellä.
Ainakin mangapuolella ollaan totuttu pitkiin eeppisiin tarinoihin, jotka jatkuvat pitkään ja joiden julkaisuvauhti on kova. Suomella ei ole nähdäkseni kovin suuria mahdollisuuksia kilpailla alpparipuolella. (Erityisesti se kismittää niitä sarjakuvantekijöitä, jotka strippien sijaan haluaisivat tehdä pitkää tarinaa.) Jenkeissä on yritetty, mutta eipä se sielläkään ole onnistunut, osittain kustantajienkin töppäilyjen takia.
Eipäs sotketa "sarjakuvantekijöitä, jotka haluaisivat tehdä pitkää tarinaa" sarjakuvantekijöihin, jotka haluavat kilpailla japanilaisten kanssa samoista lukijoista.
En oikein ymmärtänyt missä amerikkalaiset ovat epäonnistuneet. Omien manga-sarjojen teossa vai missä? Sarjakuvalehtien myyntihän siellä on hiipunut mutta samaan aikaan aikuisille suunnattua pitkää sarjakuvaa (graphic novels) tehdään ja julkaistaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mitä taas waretukseen tulee, Fennicassa jutellessa kävi ilmi että myynti on selvästi tippunut paitsi laman takia myös siksi että suuri osa harrastajista lukee kaiken netistä.
Teillä on siinä jutellessa jääny tajuamatta Amazonien ja lukuisten muiden verkkokirjakauppojen vaikutus. Ulkomaista sarjakuvaa lukeva pystyy nykyään tilaamaan kirjansa sangen näppärästi netistä. Tuotteet saa jenkeistäkin tilattuna halvemmalla kuin Fennicasta ja parhaimmillaan ne kannetaan kotiovelle asti. Voittaa ahtaassa, pölyisessä myymälässä asoimisen, niin valitettavaa kuin se sinänsä onkin.
Toisinaan käy niin että joku tulee kysymään sarjan XX 6. osaa, koska "on lukenut viisi ensimmäistä jo netistä". Englanniksi on virallisesti ilmestynyt vasta kaksi osaa.
Tää liittynee taas jotenkin mangaan jossa fani-käännökset ilmeisesti ilmestyvät usein virallisia nopeammin. Hauskaa sinänsä, esimerkkisi kertoo tavallaan että warettajastakin voi kasvaa kelpo kuluttaja. Ekat viis osaa luetaan netistä ja sitten halutaan jo konkreettista painotuotetta käpälöitäväksi.
Mangahan on tosiaan siitä aika mielenkiintonen ilmiö että sille oli olemassa Suomessakin tietty hype ja kattava lukijakunta ennenkuin yhtään pokkaria oli suomennettu. Juurikin näiden fani-kääntäjien ja piraattien toimesta. Mitalin ansaitsisivat.
