Jääkö sarjakuvat unhoon!!! :(

[judea]

Heips!

Ajattelin tässä muuten vaan, että unohtuvatko sarjakuvat ajan myötä.
Jos vaikka ihmiset keksivät uuden jutun sarjakuvien tilalle.
En usko että jos niin tapahtuu siihen menee kyllä kymmeniä vuosia.

Olis kiva jos kirjoittaisitte aiheesta mielipiteitänne ja muuta sarjakuvien unohtamiseen liittyvää.

Itse en kestäisi, jos sarjakuvat lopetettaisiin, ne on mulle kaikki kaikessa.

-Judea-

[tertsi]

Minä luulen, että viidentoista vuoden päästä Suomessa ei julkaista yhtään ulkomaista sarjakuvaa. Joku kotimainen sinnikäs omakustantaja voi kitkutella jossain loukossa.

Tämä taiteenlaji kuihtuu pikkuhiljaa mutta vääjäämättä pois.
Ladattavat ja vuokrattavat elokuvat ja pelit syrjäyttävät sarjakuvan totaalisesti.

Jos joskus kehitetään digitaalinen paperi, niin sen pinnalla leffat näyttävät komeammalta kuin staattiset sarjakuvaruudut.

edit:
On mielenkiintoista nähdä miten sarjakuvalle käy vaikkapa Ranskassa, jossa on Suomeen verrattuna moninkertaisesti sarjakuvista kiinnostuneita ihmisiä (tällä hetkellä). Käydessäni äskettäin  Pariisin sarjakuvakaupoissa panin merkille, että asiakkaista lapsia oli n. 1%, suurin osa oli iältään 30-60 vuotiaita. Naisia oli vähemmän kuin miehiä, mutta heitä oli kuitenkin enemmän kuin vähän.

[Aura]

Meinasin ensin sanoa että tuskin sarjakuva mihinkään katoaa, ennemmin kirjat kärsivät kun harva nykypäivänä jaksaa lukea pelkkää tekstiä. Mutta toisaalta kulutus on menossa yhä enemmän siihen suuntaan että materiaali pitää saada ilmaiseksi - tai ainakin puoli-ilmaiseksi. Siinä maailmassa ei taida olla tilaa luovan työn tekijöille eikä ainakaan sellaisille yksittäisille ihmisille kuin sarjakuvantekijät.

[tertsi]

Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa. Kun se panee pillit pussiin, tänne jää vain pieniä kuolevia yksittäisiä toimijoita, jotka eivät pysty myymään sellaista määrää, että työntekijät saisivat siitä elantonsa.

[tjaa]

Onhan sitä ennenkin povattu vainka minkä taiteenlajin katoamista tai ainakin täydellistä marginaalistumista. Yhteistä sellaisille ennustuksille tuntuu olevan se, että ne tähän mennessä menneet poskelleen.

Vajaat 20 vuotta sitten ennusteltiin ihan vakavissaan, että teknomusiikki hautaa rockmusiikin lähitulevaisuudessa. Vuosituhannen vaihteessa alkoikin näyttää siltä, että toisin päinhän sinä käy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että molemmat porskuttavat.

Teatteri ei ole kadonnut mihinkään, kansanmusiikki ei ole kadonnut mihinkään, jazz ei ole kadonnut mihinkään.

Eri asia on se, että kaikkien ilmiöiden asema kulttuurissa ja yhteiskunnassa muuttuu.

Pikkupoikana 80-luvun alussa minua pelotti, että ehkä Disney-sarjakuvia ei enää tehdä silloin kun olen aikuinen. Nyt taas näyttää siltä, että minä itse kuolen ennen kuin Aku Ankka.

Viihde-elektroniikan vallankumous on toki vaikuttanut ja vaikuttaa sarjakuvan asemaan. Mutta en minä näe yhtään syytä miksi se - tai mikään mukaan näköpiirissä oleva asia - tappaisi sarjakuvan. Kulttuurin pitää muuttua aivan tunnistamattomaksi ennen kuin sarjakuva katoaa. On se sen verran hyvä keksintö.

[tertsi]

Teatteri ei ole kadonnut mihinkään, kansanmusiikki ei ole kadonnut mihinkään, jazz ei ole kadonnut mihinkään.

(Ammattimainen) Teatteri elää aika pitkälti erilaisten tukien varassa. eikö?
Toki jos sarjakuvalle myönnettäisiin tulevaisuudessa vaikkapa saman verran valtion rahaa kuin oopperalle, niin sitten se varmaan voisi todella hyvin.

[Merrot]

Jos kustantajat lähtevät sarjakuvan osalta mukaan e-book julkaisuun niin se on kyllä yksi kuolinisku. Sarjakuvat jos mikä ovat jotain josta ei olla valmiita maksamaan ellei kädessä ole konkreettinen teos jolla on oma tuoksunsa ja tuntumansa. Varsinkin nuorempi yleisö, joka muutoin rahoittaisi sijoituksensa vanhempien rahoilla, warettaa jos se suinkin vaan on mahdollista.

Itse luulen että sarjakuvalla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä kuin  kirjallisuudella, kunhan teokset vaan ovat sisältönsä puolesta riittävän kiinnostavia  ja laadukkaita. Eikös sarjakuva kuitenkin pärjää aika hyvin kirjojen myyntilistoilla?

[echramath]

Tietysti on mahdollista, että kaupallinen julkaisu Suomessa loppuukin. Bitit tulevat Atlantin yli lähes valon nopeudella, kansainvälinen verkkomaksaminen on triviaalia. Ennenhän rockmusiikkiakin hyvin yleisesti käännettiin suomalaisille, nykyisin moinen on erikoistapaus.

(Ammattimainen) Teatteri elää aika pitkälti erilaisten tukien varassa. eikö?
Toki jos sarjakuvalle myönnettäisiin tulevaisuudessa vaikkapa saman verran valtion rahaa kuin oopperalle, niin sitten se varmaan voisi todella hyvin.

Teatteri tietysti on melkoisen kallista sen takia, että jokaista esitystä varten tarvitaan useampia henkilötyöpäivä, ja sen lisäksi jokaista näytelmää on vielä harjoiteltava ja lavasteet ja asutkin hommattava ja mitä kaikkea vielä. Sarjakuva sentään on huomattavan halpaa tuottaa muihin kuvallisen kerronnan muotoihin verrattuna – se tarkoittaa tietysti sitä, ettei jokaisen projektin kohderyhmää tarvitse maksimoida. Siinä on vahvuus.

[Tero Mäntylä]

Itse en näe, että elokuva tai videopelit korvaisivat sarjakuvaa. Minun on helpompi nähdä, että jossain kaukaisessa tulevaisuudessa tulee elokuvan ja eteenkin videopelit korvaava teknologia, mutta eiköhän siellä holokannella ole mahdollista edelleen sarjakuvia lukea.

Tosin sarjakuvan osuus kulutusviihteessä varmasti laskee entisestään mikä varmasti johtaa siihen kuinka paljon sitä kannattaa julkaista esim. Suomessa. Mutta ihmisiä on kaiken aikaa enemmän ja enemmän Maapallolla, vapaa-aika on ollut lisääntymään päin joten on luultavammin kaiken aikaa enemmän ihmisiä jotka kaipaavat ajantappoon muutakin kuin pelejä ja elokuvia. Voi olla, että jossain vaiheessa tulee ongelmaksi "aloittelija" sarjakuvien puute, eli että sarjakuvat erikoistuvat täyttämään vaativampaa makua jolloin niihin sisälle pääsy on haasteellisempaa, mutta näen tämänkin aika epätodennäköisenä. Jakelun suhteen tulee olemaan isompi murros.

Jukan mainitsema sähköinen sarjakuva on yksi näistä muutoksista. Padit on jo sellaisia, että useat ihmiset voivat niistä sarjakuvia lukea. Lentokoneessa muutamaa paksua mangakirjaa mukana raahatessa kävi myös kateeksi sitä vieressä istunutta japanilaista joka luki Narutoa puhelimellaan. Eipä hänen tarvinnut keksiä miten yrittää tunkea puhelinluetteloita tuolin alle.

Sarjakuvilla on yksi etu elokuviin ja videopeleihin nähden ja se on se, että sarjakuvan voi kokea muutamassa minuutissa ja se kulkee mukana. Eli aamiaispöydässä voi lukea lyhyen tarinan sarjakuvaa stripeistä puhumattakaan mutta pelaaminen tai elokuvan katselu vaatii enemmän. Sama matkustaessa. Aamu stripit on mukana lukea ratikassa. Toki on videopätkiä ja pikkupelejä joita voi näissä tilanteissa pelata mutta siltä tällaista lyhyinä pätkinä tulevaa vapaa-aikaa tulee olemaan ihmisillä luultavasti yhä enemmän. Ja sitä kautta jossain vaiheessa tulee tarve hommata niitä sarjakuviakin pidempinä kokonaisuuksina. Mutta tällä hetkellä kaikki median jakelu elää edelleen vahvaa murrosta. Se näkyy myös tällä hetkellä ikävästi lehtien ja kauppojen lopettamisena. Jos jakelukanavat eivät halua tai osaa vastata murrokseen niin ehkä sitten sarjakuva voi vaipua unholaan.

[tertsi]

Teatteri tietysti on melkoisen kallista sen takia, että jokaista esitystä varten tarvitaan useampia henkilötyöpäivä, ja sen lisäksi jokaista näytelmää on vielä harjoiteltava ja lavasteet ja asutkin hommattava ja mitä kaikkea vielä.

Silti Suomessa on useita kaupunginteattereita. Ammattimaisia sarjakuvantekijöitä taitaa olla n. kymmenen. Yhtään ammattimaista sarjakuvastudiota ei ole. Eli vaikka sarjakuvan tuottaminen on halvempaa kuin näytelmän tuottaminen, niin silti sarjakuvalla menee huonommin kuin teatterilla (jo nyt).

[Aura]

Eli vaikka sarjakuvan tuottaminen on halvempaa kuin näytelmän tuottaminen, niin silti sarjakuvalla menee huonommin kuin teatterilla (jo nyt).

Mjoo, onhan se aika karua että edes hyvillä tekijöillä ei ole mahdollisuuksia menestyä. Ei tässä millään haluaisi luopua ajatuksesta että ehkä sarjakuvaa voisi tehdä ammatikseen, mutta eivätköhän ne jää pikku hiljaa itse kullakin vain harrastukseksi. Mitä muita mahdollisuuksia lopulta on?

Sarjakuva siirtyy varmasti digitaaliseen julkaisuun jos se kustantajia kiinnostaa, ja silloin on paine myydä materiaali mahdollisimman halvalla koska jengi ei muuten osta. (Nytkin suurin osa mangasta taidetaan ostamisen sijaan warettaa.) Ja se taas huonontaa tekijöiden asemaa entisestään, varsinkin kun kokonainen sukupolvi kasvaa ajattelemaan että tekijät ovat ilkeitä ja ahneita kun kehtaavat haluta  vielä LISÄÄ rahaa niiden huimien miljoonien lisäksi mitä he jo saavat. Roistot.

[Tero Mäntylä]

Jos kustantajat lähtevät sarjakuvan osalta mukaan e-book julkaisuun niin se on kyllä yksi kuolinisku. Sarjakuvat jos mikä ovat jotain josta ei olla valmiita maksamaan ellei kädessä ole konkreettinen teos jolla on oma tuoksunsa ja tuntumansa.

Sinä et selvästi ole töissä bisneksessä joka myy virtuaalikrääsää. Kilpailijan leivistä olen kuullut, että propellihatun saaminen virtuaalimaailmaan oli paljon suurempi juttu kuin saada oikea kännykkä. Ihmisten asenteet omistajuuteen ja konkreettiseen esineeseen ovat muuttuneet ja muuttumassa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan mitä ihmeellisemmista asioista. Niiden asioiden saaminen ja maksaminen vain pitää olla helppoa. Enkä nyt puhu vain lapsista, joiden ostot tekee vanhempi. Ei, kyllä tämä koskee myös niitä, jotka maksavat ostoksensa itse. Itse näen, että sarjakuvalle yhden tulevaisuuden siinä, että kulutussarjakuvaa saa mahdollisimman helpolla digitaaliseen lukulaitteeseen missä ikäni sitten oletkin ja myöhemmin kalliina kovakantisina kirjoina ne, jotka oikeasti ovat sen arvoisia. Ja kaikki e-kirja bisneksessä näyttää siltä, että sillä menee vähintään kymmenen vuotta ennen kuin koko homma saadaan edes jotenkin järkeväksi.

Videopeli puolella vielä 5 vuotta sitten melkein kaikki tuntui olevan sitä mieltä, että kyllä se videopelikotelu täytyy fyysisesti saada hyllyyn. Nyt ollaan ehkä kehityksen puolessa välissä kun esim. PC pelien digitaalinen myynnin osuus on kymmeniä prosentteja plus uudet markkinat jotka pohjautuvat täysin digitaaliseen mikromyyntiin.

Se, mistä digitaalisen sarjakuvan myyntiin löytyy toimiva liiketoimintamalli, onkin sitten paljon isompi kysymys ja itse en ole vielä sellaista nähnyt.

[Aura]

Itse näen, että sarjakuvalle yhden tulevaisuuden siinä, että kulutussarjakuvaa saa mahdollisimman helpolla digitaaliseen lukulaitteeseen missä ikäni sitten oletkin ja myöhemmin kalliina kovakantisina kirjoina ne, jotka oikeasti ovat sen arvoisia.

Todella toivon että asiat menisivät näin.

Itsekin sitä välillä toivoo että olisi jokin laillinen kätevä systeemi, jolla lukea helposti "kertakäyttösarjakuvaa" jota ei välttämättä halua omaan hyllyynsä mutta jonka haluaa silti lukea viihteen vuoksi. Kirjastot on, mutta niistä ei löydä kaikkea ja kirjoja joutuu usein jonottamaan. Tietyille jutuille digikirja olisi hyvä ratkaisu, mutta itseä hirvittää ajatus että fyysiset kirjat katoaisivat kokonaan. Tuntuu turvattomalta jos kaikki on aineetonta ja verkon varassa.

Mutta miten turvata tekijöiden toimeentulo tällaisessa konseptissa?

[Aura]

Sarjainfossa oli jo 80-luvulla itkunsekainen juttu kuinka videopelit vievät potentiaalisen sarjakuvayleisön Ranskassa ja vähitellen myös Suomessa jossa sitä ei paljoa ole ollutkaan.

Comics Scenessä oli 90-luvun alussa pitkä stoori jossa todistettiin että amerikkalainen sarjakuvalehti kuolee ennen vuosituhannen vaihdetta.

Mutta vielä 90-luvulla asenne viihteestä maksamiseen oli erilainen kuin nyt, tai ainakin muistelisin. Korjatkaa joku jos muistan väärin. Nyt eletään aikaa jolloin kuulee jatkuvasti kommentteja "Eikö tekijöiden ahneudella ole mitään rajaa!?" kun on kyse tekijänoikeuksista tai siitä saako materiaalia warettaa vai ei.

muoks: Siis mun pointti tässä on se että vaikka lukijoita olisi niin materiaalin säännöllinen tuottaminen on hankalaa jos se pitää jakaa ilmaiseksi.

[Merrot]

Itse näen, että sarjakuvalle yhden tulevaisuuden siinä, että kulutussarjakuvaa saa mahdollisimman helpolla digitaaliseen lukulaitteeseen missä ikäni sitten oletkin ja myöhemmin kalliina kovakantisina kirjoina ne, jotka oikeasti ovat sen arvoisia.

Ok, voi kieltämättä olla että tällainen onnistuu joidenkin strippisarjakuvien kohdalla, jossa mielenkiinto perustuu tuoreuteen ja ajankohtaisuuteen. Tai ehkä jos sarjakuvan saa Spotifyn tyyliin osana suurempaa sisältökokonaisuutta. Mutta tällöin tosiaan Auran mainitsema tekijän toimeentulo nousee kysymykseksi.

Pelimaailmassa suuret massat suostuvat maksamaan imuroitavista peleistä vain koska waretetulla pelillä ei pysty osallistumaan verkkopelaamiseen. Palvelimilla pyörivissä peleissä  tyyliin Habbohotel, Wow, waretus ei tietenkään taas muista syistä onnistu.

Musabisnes on aika hyvä todiste siitä että maksuhalu vähenee huomattavasti silloin kun laillistakin tietä saatava tuote on pelkkiä bittejä. Eikö ole sanomattakin selvää että omalle koneelle ladattava e-albumi päätyy välittömästi isossa mittakaavassa vertaisverkkoon ilmaiseen jakoon. Miksi ihmeessä sarjakuva säästyisi piratismilta, toisin kuin musiikki, pelit ja elokuvat? Perinteisesti kaupalliseksi mielletty sarjakuva (manga, supersankari jne.) kärsii kovimmin, koska sen kohdeyleisö on nuorta.