Taiteilijan vapaudella sovellettu saamelainen kansanperinne on epäilemättä oikea vastaus tähän hirviöprobleemaan. Kalevalan tunkeminen Lappiin olisikin ollut vähän falskia.
Eräs pohjoisessa elänyt revontuliin liittyvä uskomus on sellainen, että revontulet ovat taistelussa kaatuneiden sieluja. Saisikohan siitä reviteltyä jotakin? Lappiin hyökyvä muinaissotureiden zombiarmeija voisi olla liikaa...

Sopivan fiiiksen saavuttamiseksi voisi olla hyvä idea katsoa Valkoinen peura, tuo klassinen kotimainen vampyyrifantasia.
Muokkailin vähän eteenpäin tuotas Jokelan ideaa. Joskus 1600-luvulla hullu munkki Petsamon luostarista kirjoitti tuohelle kuolevaslta saamelaisnoidalta kuulemansa manaukset, joilla voi kutsua Lapin hirveimmän mörön esiin "Kun revontulet ovat oiikein".
Jatkosodassa "Kaarlon" isoisä (poromies, Lapin perinteiden syvällinen tuntija ja saamelaisen kulttuurirevivalismin innokas kannattaja) palveli Itä-Karjalan miehitysjoukoissa, kaukopartiossa tms. Niin tai näin, hän toi tuomisinaan mukaansa omituisen tuohikirjan. Nyt kun ukko on jo yli kahdeksankymmenen, hän on höperöidyttyään päättänyt kutsua tuohikirjassa kuvatun Hirmun maan päälle. Ukko on myös katkera pojanpojalleen, joka Helsingissä koulua käytyään on vieraantunut juuristaan.
Ukon motiivi? Ehkä hän kuvittelee voivansa neuvotella ökölöntin kanssa. Sisimmässään hän ehkä toivoo ökölöntin auttavan Saamen poljettua kansaa uuteen kukoistukseen. Vai onko tarkoituksena kostaa jotakin ja päästää öhkiäinen vapaasti riehumaan? Sääasemalla on töissä joku, joka 30 vuotta sitten teki ukolle vääryyttä? Aiheutti esimerkiksi ukon tyttären ("Kaarlon" äidin tai tädin) kuoleman? "Kaarlo" itse ei tätä tiedä.