Muutama kommentti ekasta suomennetusta albumista. Minustakin komea taide oli siinä parasta – niin luonnon kuvaus, hevoset, ihmisten vaatteet kuin toimintakohtaukset. Käsis oli rankka ja omaperäinen. Raadollinen, rähjäinen ja hikinen tunnelma välittyi loistavasti. Oikein mielelläni luin tämän.
Ossin peräänkuuluttamaa inhimillisyyttä kieltämättä puuttui. Se oli toki tietoinen ratkaisu, Jodo vetää länkkärimaailman raakuuden tahallaan överiksi. Inhimillisyyttä esiintyi kuitenkin yhdessä yllättävässä paikassa: albumin muutoin hirveä pahis puhui kunnioittavasti ja rohkaisevasti kanssaan samaa mieltä oleville alaisilleen.
Kieli oli hyvää. Kiva kun kirjallisuussitaatteja oli kaivettu ja lähteet merkitty albumin alkuun, mutta sitaatteja tuntui olevan joitakin muitakin (taikka sitten ne repliikit olivat vain runollisia).
Pari asiaa ihmetytti. En tiennyt mitä ”bouncer” (ovimies) tarkoittaa, joten ihmettelin sitä, kuinka päähenkilöpoika tiesi Bouncerin ammatin (s. 28), vaikka sitä ei erikseen sanottu hänelle (s. 20). Sekin herätti huomioni, että jostain syystä Bouncerin oikeaa nimeää ei kerrottu takautumassa.
Kolme vakavampaa asiaa mietitytti niin, että ainakin toistaiseksi pidän niitä juonen pieninä kusuina.
[spoiler]
1) Jäi avoimeksi miten kolme veljestä pystyivät aloittamaan uudet elämänsä junan tuhoamisen ja siihen liittyvien murhien ja ryöstön jälkeen. Eikö heidän tiedetä olevan syyllisiä, vai muuttivatko he kauas muualle vaihtaen nimiään? Toivottavasti tähän annetaan selvennystä myöhemmin.
2) Miten ryöstettyä timanttia pystytäänkin muka myymään, vaikka kaikki tunnistavat sen?
3) Seth-poika olisi saanut hivenen järkyttyä kuultuaan isänsä menneisyydestä, vaikka koston tunne toki oli ymmärrettävä.[/spoiler]