Olisipa tämä näin yksinkertaista :-D
Mä tussaan tässä juuri uutta albumiani (tästä tulee hyvä!!!) ja paperia (Daler-Rowney 200g/m2) ja kyniä on käytössä seuraavasti:
1) piirrän ruutujen reunat huopatussilla. Mun valintani on Sharpie Fine Point, mutta vaikkapa Textmark 500 on ihan samanlainen. Tärkeintä että se ei ole yhtään rasvainen, ja kestää hankausta kun käsi vaeltaa paperin päällä seuraavissa vaiheissa.
2) tekstaan kuplat Pilot DR 0,5 kuitukärjellä. Tämäkin kestää kovaa käsittelyä, jota tulee vielä paljon...
3) piirrän puhekuplien reunat sivellintussilla. Tämä on joku sivellintussi, joka osoittautui huonoksi piirtämiseen mutta kestää hyvin hankausta, ja ajattelin että tässä se ei ole niin tarkkaa ja eipähän mee hukkaan. Laiskuutta, nyt jo harmittaa, koska parempi olisi ollut piirtää nämäkin suhteellisen jämäkällä terällä, esimerkiksi Nikkolla tai Sargent-Majorilla ja oikealla tussilla.
Tässä vaiheessa on aika käydä koko sivu vielä kerran läpi sinisen kynän kanssa, ja tarkentaa piirrosta tarvittavin osin. Käytän luonnosteluun vaaleansinisiä vesiliukoisia puuvärikyniä, esimerkiksi Rexel Cumberland Derwent Watercolouria tai Staedtler Karat Aquarell -kyniä. Ne ovat sopivan pehmeitä minulle, ja vesiliukoisuus tarkoittaa sitä etteivät ne onneksi tee kiiltävää tussia hylkivää pintaa kuten jotkut muut puuvärit.
4) tussaan päähenkilöiden hiukset Pentel GFKP -sivellintussilla. Hiukset on tärkeä tussata omana vaiheenaan jos ne aikoo tehdä eri työvälineellä kuin muu piirros, koska muuten käy niin että erehtyy piirtelemään hiuksia esimerkiksi teräskynällä "koska se on jo siinä", ja sitten ne näyttävät joka kuvassa erilaisilta.
5) nyt minulla on se GFKP kädessä, joten annan mennä vaan, ja piirrän ihmisten kasvot ja kädet. Ensin nenä, silmät ja suu, sitten korvat ja sitten muu pää. Piirrän valon puolen ohuemmin, ja annan siveltimen valua raskaammin varjon puolella. Varjon puolelle tulee myös vähemmän yksityiskohtia.
Nyt pitää huomata, että se mitä sanon GFKP:stä tarkoittaa työvaihetta jonka ennen tein #3 näädänkarvasiveltimellä, ja teen vieläkin jos pääsen aloittamaan koko projektin samoin työvälinein. Mulle on hyvin tärkeää että yksi albumi tehdään alusta loppuun samoilla välineillä, sitten seuraavaan albumiin tai novelleihin saa ja pitää kokeilla jotain muuta. Nyt vaan tää albari alkoi tilanteessa jossa matkustin ympäri maailmaa kevyin kantamuksin, siksi säiliökynät.
6) päähenkilön vaatetuksessa olen päätynyt ratkaisuun, jossa tämän mustat farmarit ja musta 50-luvun nahkatakki ovat syvän mustia, eivätkä heijasta valoa. Piirrän niistä sivellintussilla siis vain ääriviivan (luonnoksessa kyllä näkyy kaikki taskut ja vetoketjut, jopa rypyt ja laskokset) ja täytän ne mustalla: pullotussilla ja #11-koon siveltimellä homma sujuu nopeasti, tai sitten huopakynällä jos helppous on tärkeintä.
7) päähenkilön parhaan ystävän nahkatakki taas on haalistunutta antiikkinahkaa. "Väritän" sen Pilot DR 0,5 -kynällä, samalla jolla tekstasin kuplat, niin että siihen saa elävän pinnan. Samalla kun kuitukärki kerran on kädessä, piirrän sillä hyvin kevyesti päähenkilöille silmien yläluomen kaaren ja nenän ruston valon puolelle. Myös päähenkilön vaimon kevyt kietaisuhame saa tekstuurinsa samalla.
8) nyt päästään taustahahmoihin. Otan vasempaan käteen kimpun kyniä ja siveltimiä, joista tärkein on Rotring ArtPen BB, vesiliukoinen säiliökynä jolla olen piirtänyt useimmat sarjakuvani ja jota ei enää valmisteta. Vaikka yritän pitää näistä hyvää huolta, ne kuluvat kuitenkin loppuun, ja tiedän että kahden nyt käyttämäni ja toisten kahden varastossa odottavan, Amerikasta huutokaupasta ostamani BB:n jälkeen maailmassa ei enää ole enempää niitä, sitten pitää vaihtaa kynää. Onneksi ne kestävät kumminkin sen kymmenisen vuotta per kynä, ehkä ehdin kuolla ensin :-D
No, näillä eri kynillä ja siveltimillä sitten tussailen taustahahmot, taustan ja muut. Aloitan ihmisten kasvoista ja jätän vaatteet vielä piirtämättä, sen jälkeen autojen ja vastaavien muodot ja kromiosat, sitten vasta lopuksi ihmisten vaatteet- Vaatteita piirtäessä on tärkeää valita työvälinen sen mukaan kuinka painavaa kangas on. Päähenkilön "Pomolla" on silkkinen urheilutakki, se pitää piirtää kuitukärjellä tai ohuella terällä hyvin nopeasti, ja vasta lopuksi koskettaa siveltimellä varjokohtia.
Sivuhenkilöissä annan itselleni myös luvan piirtää kasvoja ja hiuksia eri työvälinein. Voin piirtää valon puolen terällä ja varjon siveltimellä. Lopuksi varjostan kuvat nopeasti yhdistellen terää ja kuitukärkeä.
Sitten, jos haluan että originaali myös näyttää joltain, otan valkoisen Pentel Fine Point -korjauskynän, ja teen sillä valkoista niihin kohtiin joissa alla on vesiliukoista tussia. Vedenkestävällä tussilla piirrettyihin kohtiin voi tehdä valkoisella guassilla ja siveltimellä, mikä olisikin parempi, mutta osin vesiliukoinen tekniikka pakottaa käyttämään korjauskynää. Lähinnä valkoista tulee joihtakin viivoja jonnekin, joku ääriviiva tai vastaava. Jos en aio antaa originaalia pois, teen nämä korjaukset Photoshopissa. Jos minulla on negatekstiä, valkoista tekstiä mustalla pohjalla, tai negapiirrosta, saattaa hyvin olla että se käännetään negaksi vasta tietokoneessa.
Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään "tee näin" -ohjeistus, vaan yksinkertaisesti kuvaus siitä, mitä minä täällä nyt parhaillaan (siis heti kun lakkaan naputtamasta tietokonetta) teen. Kertomus kynistä jotka ovat tässä käteni vieressä pöydän kulmalla, tuhkakupin ja lempi-kahvimukini (tällä hetkellä se on punainen muki joka mainostaa creamware-audiolaitteita) vieressä. Juuri Sinulle paras tekniikka on varmaan jokin toinen, ja niin pitääkin olla.
Tärkeintä on, että piirtäminen on sen verran mukavaa, että sitä jaksaa tehdä silloinkin kun se ei ole kaikken hauskinta.
Työn iloa,
Kivi
