Siveltimistä

[Miha]

Sinikynään kannattaa ehdottomasti siirtyä. Sitä ei tarvitse kumittaa eikä häivytellä tietokoneella. Sitä joutuu tosin tilaamaan ulkomailta, esmes artifolk.co.uk -sivustosta.

[JanneT]

Kas, huomasin vasta tekstin kirjoitettuani: Kivi luonnostelee sinikynällä. Sen voi häivyttää helposti photarilla. Pitää ehkä itsekin siirtyä siniseen.

Caran d'Achen Sketcher-sinikynät häviävät varsin tehokkaasti jo skannatessa/kopioitaessa eikä jälkeä tarvitse jälkeenpäin häivyttää välttämättä ollenkaan. Saa ainakin Temperasta.

Edit: tai sai ainakin syksyllä.

[tertsi]

Mulla on col-erase kyniä.
Kiitoksia Jannelle, pitää käväistä Temperassa. Kerrankin jotain ei tarvitse tilata netistä.

[[kivi]]

Joo, olen tosiaan luonnostellut sinikynällä jo vuodesta 1988, lähinnä siksi että tykkään käyttää erilaisia mustia kyniä, liitua, sivellintä ym - oikeastaan mitä tahansa mistä jää jälki paperiin, ja kumittaminen tarkoittaa siis väistämättä sitä että kauheaa sotkua saattaa olla tulossa. Mahdollisesti myös ruttaantuneita papereita. Luonnosvaiheessa kyllä kumitan.

En oo enää niin tarkka siitä, mikä se sininen sävy on. Aikoinaan kun originaalit valokuvattiin reprossa, se oli hyvin tarkkaa, mutta nykyään skannaan originaalin 24-bittisenä värinä 600 dpi tarkkuudella A3-koossa, mikä tarkoittaa että se on hyvin tarkka ja sävykäs, sitten poistelen siniset parilla eri selective colorilla. Vasta kun kuva on täysin siivottu, pudotan kuvan 1-bittiseksi bitmapiksi.

Nykyään myös laitan apuviivottimien kanssa reunat suunnilleen suoraan. Koska sekä printteri (aloitan albumin piirrostyön printtaamalla 70 kappaletta 200g/m3 A3-arkkeja joissa on pelkät mustat ruutujen vaakapalkit, ettei mun tarvitse myöhemmin miettiä tuleeko sivuista saman kokoisia, sitten jos ruutusommittelu on joku muu piirrän reunat käsin; ruutujen väliset gutterit piirrän aina käsin) että skanneri käyristää vähän, on hyvä idea korjailla nääkin jutut lopuksi.

Kivi

[Mattipekka Ratia]

Sinikynään kannattaa ehdottomasti siirtyä. Sitä ei tarvitse kumittaa eikä häivytellä tietokoneella.

Itselläni kävi onnekas sattuma jokunen vuosi takaperin ostaessani Epsonin skannerin, jonka skannausohjelman bitmap-asetuksissa saa valita, minkä kolmesta väristä haluaa skannatessa olevan näkymätön. Värit ovat sininen, punainen ja (muistaakseni) vihreä. Reproajan kasvattina kokeilin ensin kiltisti sinistä, mikä toimikin hyvin. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt sinisellä luonnostelusta, koska reproaikaan piirtelin kiiltävälle kartongille ja käyttämiäni sinikyniä piti painaa otsa hiessä, että kartonkiin saisi jäämään edes jotenkin erottuvan jäljen. Tämän trauman seurauksena testasinkin pian, voiko skanneri todellakin poistaa myös punakynän jäljen. Epäuskoni palautuu sekin reprokameroiden aikaan, jolloin punainen oli yhtä kuin musta. Jos ei esim. jaksanut tussata isoa aluetta, sen päälle saattoi liimata punaisen kalvon, jolloin lopputulos oli pikimusta. Sininen väri taas oli reprokameralle näkymätön, mikä selittää värin historiallisen käytön luonnostelussa.

Punaisen värin poisto toimii skannerilla erinomaisesti, ja niinpä olen jo pitkään luonnostellut punakynällä. Lämmin väri erottuu hyvin, nostaa pulssia ja pitää piirtäjän elinvoimaisena. Sävykuvia skannatessa värinpoisto-ominaisuutta ei valitettavasti pysty käyttämään.

[Lokkiparvi]

Ohhoh, tässä menee ihan nöyräksi, hirveätä häslinkiä opetella käyttämään perinteisiä välineitä kun niihin ei ole tottunut "alunperin" ja on niin saakelin rajoitetusti aikaa opetella duunin takia. _{(Olen nyt pari vuotta piirrellyt digitaalisesti ja viimeksi ennen sitä muksuna 80-luvun loppupuolella jolloin en edes tiennyt että sarjakuvia tussattiin siveltimillä / sivellintusseilla)}

Kun ajattelen mitä Kivi sanoi: "Tärkeintä on, että piirtäminen on sen verran mukavaa, että sitä jaksaa tehdä silloinkin kun se ei ole kaikken hauskinta." niin taidan tässä vaiheessa keskittyä digipiirtämiseen vaikka perinteisillä välineillä saa aikaiseksi semmoisen villimmän vivahteen. Uderzo on mielestäni kyllä ihan ykköstussaaja joten jossain vaiheessa on kyllä pakko taas tyypätä lisää pensselitussausta.

Ahaa! Olenkin ihmetellyt miksi monet ammattilaiset käyttävät sinisiä ja punaisia kyniä luonnostellessaan. Mutta eikö kukaan tussaa valopöydän avulla toiselle paperille? Eihän sitä nyt huvittaisi pilata hienoa piirrustusta kehnolla tussauksella.

Hieno paikka tämä kvaak kun täällä saa niin paljon tietoa!

[[kivi]]

Mutta eikö kukaan tussaa valopöydän avulla toiselle paperille? Eihän sitä nyt huvittaisi pilata hienoa piirrustusta kehnolla tussauksella.

Joo, monikin. Mutta se valopöydän valo käy silmiin samalla tavalla kuin tietokoneen näyttö. :-D Jos sitä voi katsella harvemmin niin parempi.

Lisäksi valopöydän kanssa pitää käyttää ohuempaa paperia. Paljon yli 80g/m2 ei kehtaa käyttää, kun alkaa olla jo sen verran vaikea tihrustaa läpi, ja paperin paksuuskin alkaa vaikuttaa siihen kulmaan mistä katsoo - ei ehkä tuu ihan 1:1 toisinnettua luonnosta.

Mutta, Lokkiparvi, jos haluat yhdistellä siveltimen raffiuden ja digin työstömahdollisuudet, niin yhdistele: piirrä osa paperille, sakannaa sisään ja käytä sellaisena :-D

Kivi

[JanneT]

Ohhoh, tässä menee ihan nöyräksi, hirveätä häslinkiä opetella käyttämään perinteisiä välineitä kun niihin ei ole tottunut "alunperin" ja on niin saakelin rajoitetusti aikaa opetella duunin takia. _{(Olen nyt pari vuotta piirrellyt digitaalisesti ja viimeksi ennen sitä muksuna 80-luvun loppupuolella jolloin en edes tiennyt että sarjakuvia tussattiin siveltimillä / sivellintusseilla)}

Kun ajattelen mitä Kivi sanoi: "Tärkeintä on, että piirtäminen on sen verran mukavaa, että sitä jaksaa tehdä silloinkin kun se ei ole kaikken hauskinta." niin taidan tässä vaiheessa keskittyä digipiirtämiseen vaikka perinteisillä välineillä saa aikaiseksi semmoisen villimmän vivahteen. Uderzo on mielestäni kyllä ihan ykköstussaaja joten jossain vaiheessa on kyllä pakko taas tyypätä lisää pensselitussausta.

Ei kannata ottaa turhia paineita mistään foorumin vastausryöpyistä, ihmisillä on täällä monenlaista tussauskokemusta, joka vyöryy nyt kerralla niskaasi. Kyse ei silti ole mistään rakettitieteestä. Jos sun siveltimesi menee hyvin kasteltuna kevyellä ranneliikkeellä kärjestä teräväksi sulla on varmaan ihan hyvä työväline.  Jos ei, kanattaa käydä uusilla ostoksilla. Sitten vaan vesi- ja mustepurkki viereen ja töihin, pidät siveltimen koko ajan märkänä ja lopuksi peset saippuavedellä. Kaikkeen muuhun ehtii kyllä tutustua omaan tahtiin ja omien tarpeiden mukaan.

Lisäksi valopöydän kanssa pitää käyttää ohuempaa paperia. Paljon yli 80g/m2 ei kehtaa käyttää, kun alkaa olla jo sen verran vaikea tihrustaa läpi, ja paperin paksuuskin alkaa vaikuttaa siihen kulmaan mistä katsoo - ei ehkä tuu ihan 1:1 toisinnettua luonnosta.

Riippuu varmaan paljon valopöydästä. Omilla valopöydilläni kevyehköt lyijäriluonnokseni ovat näkyneet hyvin läpi 250 grammaistesta Cansonin Bristol -paperistakin. Lasin täytyy tietysti olla hyvää maitolasia, ettei käy silmiin liikaa. Tuntuma ei tietenkään ole paksun paperin läpi aivan sama kuin suoraan luonnokseen tussattaessa, mutta toisaalta kyllä joku Wacom Cintiqin pleksi jättää huomattavasti suuremman raon kynän ja ruudulle syntyvän pikselin väliin. Bambooista, Intuoseista  yms. puhumattakaan, joissa piirretään yhteen paikkaan ja katsotaan toisaalle. Tottumiskysymyksiä kaikki tietty  

[tertsi]

Olishan se hienoo, jos vois tussata valopöydän avulla puhtaalle paperille, mutta kun ei voi. Erillisellä paperilla oleva viiva ei näy niin selvästi läpi kuin samalla paperilla oleva viiva. Mä tussaan melko lennokkaasti ja vauhdikkaasti ja valopöydällä se ei onnistu. Varmaan jos työtapa ja piirtimen vedot ois hitaampia, valopöytäkin sopisi ihan hyvin. Mä joudun kopioimaan lyijykynäluonnoksen puhtaalle paperille valopöydän avulla ja sitten tussaamaan siihen. Miksikö en tussaa sille ensimmäiselle lyijykynäpaperille suoraan? Siksi en, koska lyijykynäluonnoksessa on kamalasti ylimääräisiä viivoja ja muuta häiritsevää suttua, kumitus on voinut pilata paperin pinnan yms..

Puhtaalle ja siistille paperille, jossa on vain välttämättömät apuviivat, mutta täsmälleen oikeissa paikoissa, on suoranainen nautinto piirtää lopulliset tussiviivat.


Että tämmöstä.

[Antti Simolin]

Harrastan piirtämistä vapaa-ajallani ja olen ostanut viikko sitten
siveltimen ja mustetta inosstuttuani kun luin näitä keskustelu palstoja täällä kvaakissa. Olen opetellut sinnikäästi mutta minulla ei ole mitään tietoa siitä, että onko joitakin harjoituksia joilla voisi tehostaa siveltimellä piirtämisen oppimista?

Vai pitääkö vain piirrellä ja tottua.

Siveltimeni ovat näädänkarvaa koot 2 ja 3 ja muste pelicanssin pullomustetta.
Koulussa kuvaamataidon numero oli 10 mutta en ole käynyt mitään koulutusta piirrustus alalle ja tahtoisin oppia tekemään julkaisukelpoista materiaalia.

[[kivi]]

Harrastan piirtämistä vapaa-ajallani ja olen ostanut viikko sitten
siveltimen ja mustetta inosstuttuani kun luin näitä keskustelu palstoja täällä kvaakissa. Olen opetellut sinnikäästi mutta minulla ei ole mitään tietoa siitä, että onko joitakin harjoituksia joilla voisi tehostaa siveltimellä piirtämisen oppimista?

Vai pitääkö vain piirrellä ja tottua.

Tuosta se lähtee. Voit ohentaa tussia hiukan vedellä (sekoita vettä ja tussia vaikkapa pikku lautasella sen verran kuin tarvitset piirtäessäsi), jos tuntuu että sivellin ei muuten pysy tarpeeksi notkeana. Hyviä tussausharjoituksia löytyy esimerkiksi kirjasta The Complete Art of Comic Book Inking, mutta ennen niitä on hyvä opetella sinuiksi siveltimen kanssa, lopullinen tarkkuus vaatii kumminkin jopa parin vuoden harjoittelun (tosin on se sitten palkitsevaakin).

[Antti Simolin]

Selvä, kiitos. Alan sinnikkäästi opetella kunnes sivellin liikkuu haluamallani tavalla ja
ohennan mustetta vedellä ettei se haaskaantuisi niin nopeaa.
Opettelen vaikka sen parikin vuotta.

Kyllä siveltimellä piirtäminen hienoa on.
Ensi kokeilu oli myönteinen sillä en ole koskaan kokeillut näin hyviä siveltimiä kuin näädänkarva. Pikku tauluja olen maalaillut kotitarpeiksi kauppojen halppis keinokuitu siveltimillä ja ajattelin että piirtäminen ''siveltimellä'' on aivan mahdotonta.

[Inka]

. Olen opetellut sinnikäästi mutta minulla ei ole mitään tietoa siitä, että onko joitakin harjoituksia joilla voisi tehostaa siveltimellä piirtämisen oppimista?

Vai pitääkö vain piirrellä ja tottua.

Siveltimeni ovat näädänkarvaa koot 2 ja 3 ja muste pelicanssin pullomustetta.
Koulussa kuvaamataidon numero oli 10 mutta en ole käynyt mitään koulutusta piirrustus alalle ja tahtoisin oppia tekemään julkaisukelpoista materiaalia.

Kannattaa kokeilla myös rohkeasti eri kokoisia ja mallisia siveltimiä. Ja tietysti eri kokoisia kuvia. Itse jaksan aina yllättyä siitä, miten suurellakin siveltimellä saa aikaan hienoa, suht tarkkaa viivaa. Mikään ei ole niin hienoa kuin vedellä suurella siveltimellä suuriin ruutuihin pitkiä, jänteviä viivoja. Johan meni runoudeksi

Itsekin mietin pitkään, voiko siveltimellä saada aikaan mitään järkevää. Nyt on käsissä kokonainen sarjisromaani (jos kehtaan näin sanoa) tyystin siveltimellä tehtynä! Hienoa että joku muukin vielä jaksaa taistella teknologiaa vastaan ja tarttua vanhoihin harjoitusta vaativiin välineisiin.

[Antti Simolin]

Aina ennenkuin aloitan siveltimellä piirtelyn niin ravistan mustepulloa.
Onko se tarpeen?

Olen nyt harjoitellut kovasti. Opettelen muutenkin piirtämistä.
Laitan jossakin välissä tänne kvaakkiin näytille  (jos osaan.)
harjoituspiirrustuksiani niin voitte sitten  arvostella niitä ja sanoa missä kohdin voisin tehdä parannusta.

[Antti Simolin]

Kokeilin muuten viikko sitten ensimmäistä kertaa kalligrafia tusseja. Ne olivat 3.30 e kappale mutta en pysty piirtämään niillä. pää on niin kova ja karhea
että se on kuin hiekkapaperia. ovatko kynät huonoja vai pitäisikö niille hankkia sileäpintaista paperia?
Kynän pää taitaa kulua tavalliseen karheaan vesiväripaperiin hetkessä.

Mutta taidan silti keskittyä siveltimellä piirtämiseen. Halusin silti
kokeilla millaista kalligrafia tusseilla on piirtää.

          Jaaha. tuolla olisi ollut huopakärkikynille ihan oma keskustelukin.