Itse uskon taideapinoiden, spandexapinoiden, manga-apinoiden ja BD-apinoiden sulaan sopusointuun kun näen sen.
Yhtä todennäköisesti omilla kahdella silmälläni yhtä hyvin. Ei mahdotonta mutta vie aikaa. En ole Neville Chamberlain.
Suomessa toki tehdään paljon hyvääkin ja kuten Kaltsu oikein sanoi kukaan ei tee sitä puolestasi mutta asetelmassa on jo todettavaa vikaa ihan tämänkin ketjun viestejä lukemalla:
Se vaatisi marvelmaisen kustantamon ja kokonaisen tallin sarjakuvapiirtäjiä, tussaajia, värittäjiä, tekstaajia, kansitaiteilijoita, taittajia, toimittajia ja melkoisen mainoskampanjan; ainakin jos pitäisi joka kuukausi pukata ulos muutama lehti ja saada se myydyksi.
Olisiko se sinusta realistista? Onko sellaista missään muuallakaan Pohjoismaissa?
Paitsi että et ymmärrä kysyttyä vastauksesi on outo: Miksi se riippuisi siitä mitä muualla tehdään? Onko kyseessä yhä jokin itsetunto-ongelma? Jos ei ruotsalaiset niin ei sitten mekään?
kvaakissa on ollut pariinkin kertaan Helsingin kirjamessujen sarjakuvatarjonnasta linkki Comics journaliin:
http://www.tcj.com/international/what-is-finland-doing-right/tämä on monessa mielessä erittäin tervetullut uutinen mutta itse en pysty käsittämään tätä ajatusmallia:
While this was merely a brief glimpse into the Finnish comics scene, I got the distinct sense that it has managed exceptionally well the balancing act between organization and independence. In contrast especially to Sweden and Norway, there is little in the way of a major domestic mainstream and thus only little money to be made drawing comics. Neither is there as strong a tradition for the publication of international comics as in Denmark, where several generations have been hampered by the wish to match not only the format, but also the approach to craft, of the classic Franco-Belgian album series.
This has steered a lot of the creative energy into more personal work and kept Finnish cartoonists more open to the possibilities immanent in approaches and idioms beyond those traditionally seen in comics, particularly as found in contemporary art. At the same time, the scene is sufficiently well-organized at a grass-roots level to enable and support this kind of work—no one is getting rich, but if you want to publish your comic, the structures to help you obtain support and distribution are there.
Kyllä se "Ehkä tärkeimmin" osuus lainauksesta uupuu. Mutta jollen lukenut aloittajan viestiä kuin piru raamattua, juuri tätä hän ajoi takaa: miksi on tietty formaattinen kolmiyhteys: (humoristiset)Stripit, taiteellisesti suuntautunut ja arkirealismi jotka ovat normi kotikmaisessa sarjakuvatarjonnassa.
Tätä en lukenut niin etteikö muutakin olisi, ennen muuta omakustannepuolella, mutta kustannuspuolella voi mutuna sanoa että yhdeksän kymmenestä menee noihin lokeroihin.
Kysymys oli koko ajan: miksi?
Onko se kansanluonteemme, joka estää nauttimasta muusta kuin kotikadusta, Jouko Turkasta, Kaurismäestä ja Pekko Aikamiespojasta?
Koska mikä tahansa muu on epäsuomalaista ja joko epäilyttävän isänmaallista tai niin suomalaisuuden vastaista ettei sen olemassaoloa voi sallia.
Että iulo ilman viinaa on teeskentelyä?
Loogisin syy lienee se miten vuosikymmenten ja valinnanvapauden myötä olemme luisuneet siihen että tuontiviihteen JA taiteen määrä on merkittävästi suurempi kuin aiemmin ja koska kerran emme(ilmeisesti) kykene kilpailemaan taidemuodossa joka vaatii kynän ja paperia ja rohkeutta käyttää mielikuvitusta ja omia kokemuksiaan...tilanne on ja pysyy samana isompien kustantamoiden kohdalla.
Sillä yhdestä asiasta olen Kaltsun oivallisessa hypoteesissa eri mieltä(mutta Tertsin kanssa samaa) :riippuu ihan puhtaasti aukon koosta.
Osan voi tukkia itse mutta osaan tarvitaan muutama bussillinen väkeä lisää avuksi, jottei venähdä ihan Iisakin kirkko-projektiksi.
Ketjussa olleet suosittelut ovat ainakin minusta vähintään tutustumisen arvoisia kaikki.
