Author Topic: Suomalaisen sarjakuvan luonne  (Read 8392 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

tertsi

  • Guest
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #15 on: 09.11.2010 klo 22:40:50 »
Sen aukon voi täyttää itse.
Jos rahkeet riittää.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Posts: 16 014
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #16 on: 09.11.2010 klo 23:45:42 »
Itse uskon taideapinoiden, spandexapinoiden, manga-apinoiden ja BD-apinoiden sulaan sopusointuun kun näen sen.
Yhtä todennäköisesti omilla kahdella silmälläni yhtä hyvin. Ei mahdotonta mutta vie aikaa. En ole Neville Chamberlain.

Suomessa toki tehdään paljon hyvääkin ja kuten Kaltsu oikein sanoi kukaan ei tee sitä puolestasi mutta asetelmassa on jo todettavaa vikaa ihan tämänkin ketjun viestejä lukemalla:
Se vaatisi marvelmaisen kustantamon ja kokonaisen tallin sarjakuvapiirtäjiä, tussaajia, värittäjiä, tekstaajia, kansitaiteilijoita, taittajia, toimittajia ja melkoisen mainoskampanjan; ainakin jos pitäisi joka kuukausi pukata ulos muutama lehti ja saada se myydyksi.

Olisiko se sinusta realistista? Onko sellaista missään muuallakaan Pohjoismaissa?

Paitsi että et ymmärrä kysyttyä vastauksesi on outo: Miksi se riippuisi siitä mitä muualla tehdään?  Onko kyseessä yhä jokin itsetunto-ongelma? Jos ei ruotsalaiset niin ei sitten mekään?

kvaakissa on ollut pariinkin kertaan Helsingin kirjamessujen sarjakuvatarjonnasta linkki Comics journaliin: http://www.tcj.com/international/what-is-finland-doing-right/

tämä on monessa mielessä erittäin tervetullut uutinen mutta itse en pysty käsittämään tätä ajatusmallia:
Quote
While this was merely a brief glimpse into the Finnish comics scene, I got the distinct sense that it has managed exceptionally well the balancing act between organization and independence. In contrast especially to Sweden and Norway, there is little in the way of a major domestic mainstream and thus only little money to be made drawing comics. Neither is there as strong a tradition for the publication of international comics as in Denmark, where several generations have been hampered by the wish to match not only the format, but also the approach to craft, of the classic Franco-Belgian album series.

This has steered a lot of the creative energy into more personal work and kept Finnish cartoonists more open to the possibilities immanent in approaches and idioms beyond those traditionally seen in comics, particularly as found in contemporary art. At the same time, the scene is sufficiently well-organized at a grass-roots level to enable and support this kind of work—no one is getting rich, but if you want to publish your comic, the structures to help you obtain support and distribution are there.

Kyllä se "Ehkä tärkeimmin" osuus lainauksesta uupuu. Mutta jollen lukenut aloittajan viestiä kuin piru raamattua, juuri tätä hän ajoi takaa: miksi on tietty formaattinen kolmiyhteys: (humoristiset)Stripit, taiteellisesti suuntautunut ja arkirealismi jotka ovat normi kotikmaisessa sarjakuvatarjonnassa.

Tätä en lukenut niin etteikö muutakin olisi, ennen muuta omakustannepuolella, mutta kustannuspuolella voi mutuna sanoa että yhdeksän kymmenestä menee noihin lokeroihin.

Kysymys oli koko ajan: miksi?

Onko se kansanluonteemme, joka estää nauttimasta muusta kuin kotikadusta, Jouko Turkasta, Kaurismäestä ja Pekko Aikamiespojasta?
Koska mikä tahansa muu on epäsuomalaista ja joko epäilyttävän isänmaallista tai niin suomalaisuuden vastaista ettei sen olemassaoloa voi sallia.
Että iulo ilman viinaa on teeskentelyä?

Loogisin syy lienee se miten vuosikymmenten ja valinnanvapauden myötä olemme luisuneet siihen että tuontiviihteen JA taiteen määrä on merkittävästi suurempi kuin aiemmin ja koska kerran emme(ilmeisesti) kykene kilpailemaan taidemuodossa joka vaatii kynän ja paperia ja rohkeutta käyttää mielikuvitusta ja omia kokemuksiaan...tilanne on ja pysyy samana isompien kustantamoiden kohdalla.


Sillä yhdestä asiasta olen Kaltsun oivallisessa hypoteesissa eri mieltä(mutta Tertsin kanssa samaa) :riippuu ihan puhtaasti aukon koosta.
Osan voi tukkia itse mutta osaan tarvitaan muutama bussillinen väkeä lisää avuksi, jottei venähdä ihan Iisakin kirkko-projektiksi.

Ketjussa olleet suosittelut ovat ainakin minusta vähintään tutustumisen arvoisia kaikki.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Posts: 2 422
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #17 on: 09.11.2010 klo 23:50:33 »
Suomessa tehdään nykyisin myös melko paljon manga-tyylistä sarjakuvaa jossa ei (ainakaan pääsääntöisesti) piehtaroida arjessa:

Mangapiirien ulkopuolella tämä lienee vielä aika tuntematon, mutta tuolla on vielä  omakustanteena julkaistua, kansainväliselläkin mittapuulla ammattitasoista suomimangaa, joka on myös aika kaukana arjesta: Phantomland

Kaupallisia julkaisukanavia ei vain oikein taida olla vaikka tekijöitä sikiää kuin sieniä sateella. Jos ei ole tarpeeksi isoja markkinoita niin minkäs teet.

Suomessa ei perinteisesti ole arvostettu mitään mitä täällä on tehty, mutta sarjakuvan kanssa olen ollut huomaavinani jotain muutosta?

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Posts: 2 642
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #18 on: 10.11.2010 klo 11:49:04 »
Tuo julkaisukanavien puute taitaa olla se syy miksei Suomessa pahemmin tehdä pitkiä jatkuvia mainstream-julkaisuja...tekijöitä kai riittäisi mutta kuka ne myy ja kuka ostaa. Ja juuri meni Mustanaamio nurin...
Lukuisia ehdotuksia tässä ketjussa onkin jo mainittu ja on todettava että vuosien varrella siellä omakustannepuolella MKK, pseudomangakat ja muut ovat leventäneet kenttää entisestä.
Toisaalta tuo Curtvilen mainitsema huumoristrippien, taidetta-taiteen-vuoksi-juttujen ja arkirealismin kolmiyhteys on yhä voimissaan, ja voi kai sitä verrata muihinkin taidemuotoihin, se arkirealismi jyrää ylivertaisena esimes kotimaisessa kirjallisuudessa...onko kyse sisäsyntyisestä kansanluonteesta johtuvasta ominaisuudesta vai jossain opitusta ajatuksesta että tarina ei ole kunnollinen jos se ei ole arkirealismia.
Toisaalla olen marmattanut sitä perinteistä kirjoittajaohjetta "kirjoita siitä mistä tiedät" vastaan koska sillä on paha tapa johtaa siihen omaan napaan tuijottavaan "maito on hapantunut taideopiskelijan jääkaapissa, taideopiskelija lähtee ryyppäämään"-"fiktioon". Marmatan vähän lisää.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Posts: 2 422
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #19 on: 10.11.2010 klo 13:15:03 »
Toisaalta tuo Curtvilen mainitsema huumoristrippien, taidetta-taiteen-vuoksi-juttujen ja arkirealismin kolmiyhteys on yhä voimissaan, ja voi kai sitä verrata muihinkin taidemuotoihin, se arkirealismi jyrää ylivertaisena esimes kotimaisessa kirjallisuudessa...onko kyse sisäsyntyisestä kansanluonteesta johtuvasta ominaisuudesta vai jossain opitusta ajatuksesta että tarina ei ole kunnollinen jos se ei ole arkirealismia.

Luulen että se on sekä opittua että perittyä. Iloiset jutut ärsyttävät ja mikään ei saa olla kivaa koska todellisuus on murhetta ja tuskaa. Uusissa suomalaisissa leffoissa näkee vähän samaa ilmiötä. Tuntuu siltä että vain lastenleffoja tehdään siksi että halutaan tehdä elokuva eikä Vakavasti Otettavaa Taideangstia. (Ja sitten on sellaisia tapauksia kuin Rare Exports, jotka tulevat ehkä lisääntymään.)

Toisaalta taas huumoristripit ovat voimissaan koska niihin on totuttu, kuten Aku Ankkaan. Lähes jokainen lukee stripit sanomalehdestä vaikka ei muuten koskisi sarjakuvaan pitkällä tikullakaan. Joskus kuulin huhun että Japanissa olisi sama juttu?

Muoks: Nyt kun kofeiini imeytyy niin pitää vielä tarkentaa että eihän se arkirealismi nyt aina ole angstia, mutta usein tuppaa siihen menemään.

Toisaalla olen marmattanut sitä perinteistä kirjoittajaohjetta "kirjoita siitä mistä tiedät" vastaan koska sillä on paha tapa johtaa siihen omaan napaan tuijottavaan "maito on hapantunut taideopiskelijan jääkaapissa, taideopiskelija lähtee ryyppäämään"-"fiktioon". Marmatan vähän lisää.

Mä voin marmattaa kanssa. Ei arjen kuvaus ole ainoa mistä saa ja voi kertoa. Ja esmes fantasian keinoin voi ruotia tärkeitä asioita, vaikka hahmot ja maailma eivät olisikaan oikeasti olemassa. Sarjisblogitkin ovat hyvä juttu, mutta välillä törmää asenteeseen että oman arjen ruotiminen sarjisblogissa on ainoa kunnon tapa tehdä hyvää sarjakuvaa. Usein vain tuntuu siltä että niille ei riitä lukijoita, merkinnät kiinnostavat lähinnä kaveripiiriä. (Mikä on täysin ymmärrettävää.)
« Last Edit: 10.11.2010 klo 13:22:37 by Aura »

AapoK

  • Jäsen
  • Posts: 590
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #20 on: 10.11.2010 klo 13:49:49 »
No on sarjakuvan luonne ollut jo pitemmän aikaa laajentumaan päin. Tekijöitä ja tarinoita moneen lähtöön, isoilta ja pieniltä kustantamoilta, pieniltä ja suurilta tekijöiltä, miehiltä ja naisilta. Varaa on valita ja tulevaisuudessa varmasti vielä enemmän.

Aukon täyttäminen tavotteena on tekijälle hyvä motivaatio. Itse henkilökohtaisesti lähdin sarjakuvia tekemään sen vuoksi, että voisin tehdä sellaisia tarinoita ja sellaisia juttuja, mitä itse lukisin. Kannattaa siis harkita sarjakuvien tekemistä, jos vähänkin tykkää luomistyöstä ja elokuvien ohjaukseen ei riitä rahaa.

Grezen

  • Jäsen
  • Posts: 1 853
  • ¡Viva Zapata!
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #21 on: 10.11.2010 klo 14:38:13 »
Musta tuntuu, että aika paljon juttuja jää varsinkin nuoremmalla jengillä pöytälaatikkoon tai jonnekin deviantarttiin pyörimään eikä niitä edes yritetä tarjota kustantajille. Kustannustoiminta kuitenkin pyörii nykyäänkin vielä melko perinteisellä "kirjekuori kustantamoon" -metodilla eikä uusia tekijöitä osata lähteä netistä kaivamaan.

Ja niitä potentiaalisia kustantamojakin on melko vähän. Nyt olisikin hyvää saumaa perustaa laadukasta kotimaista seikkailu- yms. sarjakuvaa julkaiseva pienkustantamo Aseman hengessä.

Turha syyttää sarjisblogeja jos haluaa lukea toisenlaista sarjakuvaa. Tarinankerrontaahan siinä vaan oppii, ensin pienin askelein pienistä asioista. Sitten voikin ruveta parantuneilla taidoillaan kehittämään sitä suurta eeppistä fantasiasaagaa... Moni bloggaajahan piirtää paljon muutakin. Ja toiset lukijat tykkäävät äideistä ja toiset tyttäristä ja kolmannet sekä että.

(Mun nähdäkseni sarjisblogeja pikemminkin vähätellään juuri tuon arkisuuden takia, vaikka kyseessä on ainutlaatuisen laaja ja nimenomaan suomalainen ilmiö, jolle ei vastinetta ulkomailta löydy... )
« Last Edit: 10.11.2010 klo 14:49:44 by Grezen »

Grezen

  • Jäsen
  • Posts: 1 853
  • ¡Viva Zapata!
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #22 on: 10.11.2010 klo 14:43:10 »
Itse henkilökohtaisesti lähdin sarjakuvia tekemään sen vuoksi, että voisin tehdä sellaisia tarinoita ja sellaisia juttuja, mitä itse lukisin.

Tämä on just oikea asenne!

Jukka Koivusaari

  • Jäsen
  • Posts: 1 349
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #23 on: 10.11.2010 klo 15:00:17 »
Tuo julkaisukanavien puute taitaa olla se syy miksei Suomessa pahemmin tehdä pitkiä jatkuvia mainstream-julkaisuja...

 Kyllähän pitkille jatkosarjakuville on lehtien sarjakuvasivuilla viimeaikoina annettu julkaisumahdollisuuksia. Ainakin Sihvonen ja Larmola ovat käyttäneet tilaisuuden hyväkseen.  

onko kyse sisäsyntyisestä kansanluonteesta johtuvasta ominaisuudesta vai jossain opitusta ajatuksesta että tarina ei ole kunnollinen jos se ei ole arkirealismia.
 
  Tämä pitää täysin paikkansa !
 Ja omassa tuotannossani olen pyrkinyt tätä ohjenuoraa kuuliaisesti ja tinkimättä toteuttamaan.  ( normaaliin päiväjärjestykseen meilläpäin kuuluu paitsi primitiiviteknologian harrastus ja muinaisten ufomiesten jahtaus myös inttimuistelut ja kalkkunascifi )


"maito on hapantunut taideopiskelijan jääkaapissa, taideopiskelija lähtee ryyppäämään"-"fiktioon". Marmatan vähän lisää.

  Tehdäänkö tommosta vielä ? Eiks toi ole aika ysäriä, tai kakstuhatluvun alkua. Okei, ysärin loppua.

Miksi suomalainen sarjakuva on aina kuivaa, mustavalkoista, köyhästi piirrettyä ja lähes aina strippipainotteista?

  Raha. Oma tai toisten raha. Strippi on paitsi helpoin myydä myös helpoin julkaista itse.  Mustavalkoiselle stripille on eniten maksavia julkaisukanavia.  Strippejä saa nopeasti julkaisuvalmiiksi. Niitä voi julkaista irrallisina ja missä järjestyksessä tahansa.


Jos haluan lukea suomalaista sarjakuvaa, saan valita joko suomalaista arkielämää mustalla huumorilla käsittelevän sarjakuvan tai suomalaista arkielämää ilman huumoria käsittelevän sarjakuvan.

  Suosituimmassa lehtisarjassamme esiintyvät säännöllisesti suomalaiset arkihahmot  Mustanaamio, Hämähäkkimies , Hitler , Jeesus ja Paavi.
 ... Sekkä Pekka Siitoin
 ...  niinpä tietysi, suomalaiseen arkeenhan kuuluu salaisessa tukikohdassa asuva rooliasuun pukeutunut supersankari .  
 Meilläpäin on ihan normaalia asua jättiläislehmässä ja kaivaa Lemminkäisen temppeliä vapaaksi kallioon hautautuneesta harmaasta kivimassasta.


 Onko vika kustantajissa, piirtäjissä vai yleisössä? Eikö sarjakuvalle ole tarpeeksi ostajia, kun kaikki uudet mainstreamsarjakuvat Suomessa tuntuvat olevan mustavalkoista puujalkastrippiä?
 
  Jere, Dilbert, Ipanavalta ... taitaa ne olla sitä maailmallakin
----  https://huuskamuikkula.blogspot.com/

Grezen

  • Jäsen
  • Posts: 1 853
  • ¡Viva Zapata!
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #24 on: 10.11.2010 klo 15:07:38 »
Nyt olisikin hyvää saumaa perustaa laadukasta kotimaista seikkailu- yms. sarjakuvaa julkaiseva pienkustantamo Aseman hengessä.

Tai onhan meillä tosiaan jo mm. Seitti, jolla on hyviä julkaisuja, mutta vielä paljon laajentamisen ja kustannustoimittamisen varaa. Jonakin päivänä sitten isoja painoksia ja kovakantisia alppareita, eiks jeh?
« Last Edit: 10.11.2010 klo 15:10:16 by Grezen »

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Posts: 2 422
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #25 on: 10.11.2010 klo 15:11:25 »
Uraa sarjakuvasta ei taida kovin helpolla täällä saada vaikka sinnikkyyttä olisi kuinka. Ja jos stripit tai yhden sivun jutut eivät luonnistu, taitaa ainoa mahdollisuus olla pitkän tarinan piirtäminen nettiin. Siinä tosin voi joutua tinkimään laadusta jos aika ei muiden hommien ohella riitä ja jos projektiin ei halua käyttää kymmentä vuotta.

Turha syyttää sarjisblogeja jos haluaa lukea toisenlaista sarjakuvaa. Tarinankerrontaahan siinä vaan oppii, ensin pienin askelein pienistä asioista. Sitten voikin ruveta parantuneilla taidoillaan kehittämään sitä suurta eeppistä fantasiasaagaa... Moni bloggaajahan piirtää paljon muutakin. Ja toiset lukijat tykkäävät äideistä ja toiset tyttäristä ja kolmannet sekä että.

En minä sarjisblogeja syyttele jos viittasit tuohon meikäläisen kirjoitukseen, pidänhän itsekin sellaista. Ja myös luen niitä kun ehdin, vaikka täytyy myöntää ettei mua hirveesti kiinnosta nuo "vedin tänä aamuna käteen ja maito oli menny vanhaksi"-tyyppiset merkinnät. Olkoonkin sitten taiteellista, rohkeaa ja rehellistä tai mitä lienee... Sarjisblogeillekin on paikkansa, mutta opetus on nykyään vähän sen suuntaista että vain tuo rehellinen oman arjen kuvaus sarjakuvan keinoin on Se Juttu.

Grezen

  • Jäsen
  • Posts: 1 853
  • ¡Viva Zapata!
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #26 on: 10.11.2010 klo 15:17:26 »
opetus on nykyään vähän sen suuntaista että vain tuo rehellinen oman arjen kuvaus sarjakuvan keinoin on Se Juttu.

En ole opetukseen perehtynyt, mutta suomalaiset sarjakuvakouluthan eivät ole ammattiin valmistavia oppilaitoksia vaan lähinnä kansanopistoja, joihin tullaan melko vähäisilläkin tiedoilla ja taidoilla. Silloin on kai ihan hyväkin, että opetus lähtee alkeista, eli tehdään yhden sivun sarjakuva vaikka eilisen päivän kohokohdasta sen sijaan että lähdettäisi rakentamaan sarjakuvaromaania. Sikäli harmi, että ne muutamat romaanin rustaajat jäävät sitten tuotoksensa kanssa melko yksin.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Posts: 2 642
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #27 on: 10.11.2010 klo 15:24:54 »
( normaaliin päiväjärjestykseen meilläpäin kuuluu paitsi primitiiviteknologian harrastus ja muinaisten ufomiesten jahtaus myös inttimuistelut ja kalkkunascifi )

Niinno, tuosta tulee sitten se että kuinka hyvin se arkirealismi oikeasti kuvaa monenlaisten ihmisten arkia...itsellenihän jokapäiväistä leipää on kaukainen tulevaisuus ja ihmiselämälle vihamieliset olosuhteet ja astrobiologiaakin on sivuttu (ja vastaavasti romanttiset parisuhteet ovat mielikuvituksekasta far out-tavaraa)

Ja totta on se että moni suomalainen iso strippi ottaa aika suuria hyppäyksiä poispäin perusrealismista (Fingerpori, V&W, Nanna jne).
Jere, Dilbert, yms vertaus ei niin toimi koska muualla maailmassa tuotetaan ainakin teoriassa myös mainstreamia joka ei ole sarjisstrippejä (tosin siitä kuinka mainstreamia supersankarisarjakuvat ovat nykyään Amerikassa voidaan keskustella...ainakin muuna kuin elokuvien raaka-aineena).

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Posts: 2 422
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #28 on: 10.11.2010 klo 15:37:12 »
En ole opetukseen perehtynyt, mutta suomalaiset sarjakuvakouluthan eivät ole ammattiin valmistavia oppilaitoksia vaan lähinnä kansanopistoja, joihin tullaan melko vähäisilläkin tiedoilla ja taidoilla. Silloin on kai ihan hyväkin, että opetus lähtee alkeista, eli tehdään yhden sivun sarjakuva vaikka eilisen päivän kohokohdasta sen sijaan että lähdettäisi rakentamaan sarjakuvaromaania. Sikäli harmi, että ne muutamat romaanin rustaajat jäävät sitten tuotoksensa kanssa melko yksin.

Joo, ja eipä täällä kovin moni pitkiä alppareita voi työkseen tehdä. Ne ovat pakostikin sitä "tehdään omaksi huviksi jos ehditään"-kastia, ja aina parempi jos sen saa joskus julkaistua. Ja taidekoulu antaa kuitenkin vuoden jolloin on mahdollista keskittyä täysillä vaikka alppariprojektiin, vaikka painostus olisikin bloggaamiseen päin. Jossain vaiheessa itse hermostuin kun en pystynyt tekemään kiinnostavaa fiktiivistä sarjakuvaa, mutta sarjispäivimerkinnöistä taas kuulee jatkuvasti että niitä pitäisi tehdä lisää. No, sellaisessa tapauksessa pitää vain tehdä huvikseen sitä omaa juttuaan välittämättä muista, vaikka pöytälaatikkoon jos ei sille löydä muuta paikkaa. Ja mitä se kertoo tekijän tarinankertojantaidoista jos päiväkirjamerkinnät ovat ainoita jotka sujuvat? ???

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Posts: 17 162
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #29 on: 10.11.2010 klo 15:47:46 »
Paitsi että et ymmärrä kysyttyä vastauksesi on outo: Miksi se riippuisi siitä mitä muualla tehdään?  Onko kyseessä yhä jokin itsetunto-ongelma? Jos ei ruotsalaiset niin ei sitten mekään?

Ajattelin markkinoiden kannalta. Ja kustannustoiminnan kannattavuuden kannalta.

Jopa Fantomen alkaa Ruottissa hiipua, ja Suomesta loppua. Jos joku keksii, miten tälle segmentille saadaan iskettyä, niin hurraan mukana.