Author Topic: Suomalaisen sarjakuvan luonne  (Read 8432 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Posts: 2 422
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #45 on: 11.11.2010 klo 12:14:10 »
En ymmärrä mitä vikaa siinä on jos haluamaansa genreä löytää vain omakustanteena tai pienkustanteena.

Eihän omakustanteissa mitään vikaa ole, kyse on vain siitä että haluttaisiin mahdollisuus keskittyä täysillä sarjakuvaan, eikä niin että se menee Jarlan mainitsemiksi ilta- ja viikonloppuhommiksi. Omakustanteena ja iltapuhteina on vaikea keskittyä mihinkään suurempaan.

Ainakin omalla kohdalla, nyt voin kerrankin puhua kokemuksesta. Toimettomuudesta on se kyseenalainen hyöty että on mahdollisuus keskittyä pitkään tarinaan, mutta ei tätä hupia kauan kestä kun pitää hakea niitä oikeita ihmisten töitä, ennemmin tai myöhemmin. Tiedän nyt aika varmasti etten pystyisi pitämään tämän kokoluokan projektia kasassa jos voisin keskittyä siihen kerran viikossa. En tiedä muista, mutta veikkaan ettei moni muukaan.

Eiväthän ne mahdollisuudet kaikille aukenisi, mutta tuntuu tylsältä että Suomessa sarjakuva on aika lailla mainstreamia - toisin kuin monessa muussa maassa - ja silti, vaikka tekijöitä löytyy, eivät markkinat ole tarpeeksi isoja. (Ja sitten vielä se että on maailmanlaajuisesti väärin että niille, jotka tekevät kaiken työn, halutaan maksaa kaikkein vähiten.)

[kivi]

  • Jäsen
  • Posts: 1 529
  • Akvaarious.
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #46 on: 11.11.2010 klo 13:06:22 »
Tässä ketjussa ei ole oikein puhuttu siitä, että sarjakuvantekijä voi elättää itsensä aivan siedettävästi muilla kuvitustöillä. Asiakkaiden löytäminen on vähän vaikeaa, ja on toki ärsyttävää kun omimmat sarjakuvaprojektit jäävät ilta- ja viikonloppuhommiksi. Mutta kyllä silleen albumikin syntyy, tosin hitaasti.

Kuka voi, kuka ei. Albumin varsinaisen aktiivivaiheen aikana ei oikein voi tehdä mitään muuta hommaa jos haluaa tehdä hyvää jälkeä, jopa sellaiset arkiset asiat kuin laskujen avaaminen ovat täysin mahdottomia. (Ja miksi laskuja avaisikaan, milläs maksat kun rahaa ei ole ennen kuin työ on valmis, sitä ennen joka penni pitää laittaa talteen ruokaa ja vuokraa varten.)

(Sitten kun homma on pelkkää piirtämistä, voi toki piirtää muutakin. Mulla on yleensä kaksi eriluonteista sarjaa samanaikaisesti piirrettävänä, niin toisesta saa kaivattua vaihtelua. Saippuaa alkoi vastareaktiona Parkkipaikan loputtomalta tuntuvalle tussaamiselle.)

Työttömyys tuntuisi varmaan kaikista jotka eivät sitä ole kokeneet erinomaiselta ajalta piirtää kannattamatonta albumia hengissäpysyminen turvattuna, mutta kyllä yhteiskunta on rakennettu niin että työttömyys on kokopäivätyötä, ei siinä ehdi piirtää, tuskin edes ajatella omiaan. Joka päivälle on keksitty jotain ihmisarvoa alentavaa kiusaa, josta selviää vain pitämällä mielenkiinnon muissa kuin omissa asioissa  :( (ainoan työttömyysvuoteni aikana luin koko Lauttasaaren kirjaston, ensin kaunokirjallisuuden, sitten elämäkerrat, sitten eri alojen ammattikirjallisuuden, 8-10 kirjan päivätahtia).

« Last Edit: 11.11.2010 klo 13:14:44 by [kivi] »

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Posts: 1 522
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #47 on: 11.11.2010 klo 13:31:05 »
Minäkin piirtäisin mieluiten pitkiä juttuja. Nettisarjakuvia piirsin vuosina 2001-2007, kolmea eri tarinaa, yhteensä n. 800 sivun edestä. Siitä sai hyvää rutiinia ja kokemusta. Alkuvaiheessa piirsin niitä opiskelun ohessa, mikä osittain ehkä selittää miksi minulta kesti 11 vuotta valmistua. Jatkoin piirtämistä iltaisin ja viikonloppuisin sen jälkeen kun siirryin päivätöihin, mutta se muuttui niin stressaavaksi, että vatsahaava oli syntyä, joten se nettisarjakuvista. Nyt nitkuttelen hitaasti valmiiksi uutta pitkää albumitarinaa (edelleen päivätöiden ohella), mutta hitaasti ja stressiä vältellen. Tässä mennee vielä ainakin vuosi...

JussiDBC

  • Jäsen
  • Posts: 167
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #48 on: 11.11.2010 klo 13:40:04 »
Deep Black Comicsia ei ole kuopattu, minulla ja Samilla on vain muiden sarjakuvien kanssa niin paljon tekemistä, että omakustannustoiminta on siirtynyt odottamaan parempia aikoja.

Kummatkin olemme kylläkin päivittäin sarjakuvien kanssa tekemisissä.
Samilla on työn alla muutamakin projekti jenkkimarkkinoilla ja meikäläinen on toiminut Jerry Cotton-lehden jatkosarjakuvan tekijänä jo parin vuoden ajan ja työn alla on myös eräs suurproggis.

Samin hieno kotisivu löytyy googlettamalla(ja myös blogi, jossa muutamia näytteitä jenkkeihin tehdyitä sivuista) ja minun piirrosjälkeeni voi tutustua kioskilla...Juuri tällä viikolla ilmestyi tämän vuoden viimeinen Cotton.

Mukavaa, että joku vielä muistaa meidätkin ja DBC:ltä tullaan vielä joskus näkemään uuttakin tavaraa.

 

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Posts: 2 422
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #49 on: 11.11.2010 klo 15:31:01 »
Minäkin piirtäisin mieluiten pitkiä juttuja. Nettisarjakuvia piirsin vuosina 2001-2007, kolmea eri tarinaa, yhteensä n. 800 sivun edestä.

Hurja tahti, varsinkin kun teit väreissä... Pahinta on jos strippejä ei osaa tehdä ja pitkät sarjakuvat onnistuvat parhaiten. Olen miettinyt kuinka pitkälle sarjakuvan voisi hioa niin, että se säilyisi hyvännäköisenä mutta olisi kuitenkin nopea tehdä. Jos nimittäin on valmis tinkimään visuaalisesta puolesta sivumäärän vuoksi... Eri asia sitten kehtaisiko niitä julkaista myöhemmin, eli sinänsä työ voisi olla pahimmassa tapauksessa turhaa.

Edes muutaman henkilön pitäminen leivässä niin että nämä voisivat tehdä pitkiä sarjoja ei yksinkertaisesti ole mahdollista, ja vaikka olisikin niin jäljelle jäisi sata+ tekijää jotka olisivat samassa tilanteessa kuin kaikki tekijät nyt. Joten jos alppareita ei pysty tekemään iltapuhteena niin milloin sitten? Ei mikään sarjakuvateollisuus ole näissä oloissa yksinkertaisesti mahdollista, jopa niissä maissa joissa se on se on silti vaikeaa.

Lopettaminen ei vain taida olla kellekään vaihtoehto. Itseä kyllä harmittaa ettei osaa lopettaa kuun tavoittelua taivaalta. Ketään muuta kuin meikäläistä ei varmasti kiinnosta saanko piirtää pitkää sarjakuvaa vai en, mutta itse teen mieluummin sellaista tauhkaa mistä pidän ja mikä tuntuu itselle helpolta kuin piirrän lyhyitä tauhkoja jotka eivät toimi. Tärkeintä on kuitenkin piirtää itseään varten. Eli pitää yrittää löytää työ, jonka ohella on mahdollisuus piirtää, vaikka niitä pitkiä.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Posts: 1 522
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #50 on: 11.11.2010 klo 15:47:02 »
Pahinta on jos strippejä ei osaa tehdä ja pitkät sarjakuvat onnistuvat parhaiten.

Sepä se. Profiloidu siinä sitten sarjakuvapiirtäjänä tai koeta pysyä kollektiivisessa muistissa, kun julkaisuväli on viisi vuotta.

tertsi

  • Guest
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #51 on: 11.11.2010 klo 16:00:06 »
tai koeta pysyä kollektiivisessa muistissa, kun julkaisuväli on viisi vuotta.
Mä ainakin ostan sun albun, vaikka se julkaistais vasta kymmenen vuoden päästä. 
Sen verran vakuuttavaa jälkeä oot saanut aikaiseksi jo tähän mennessä.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Posts: 2 642
Vs: Suomalaisen sarjakuvan luonne
« Reply #52 on: 11.11.2010 klo 16:16:18 »
Olen miettinyt kuinka pitkälle sarjakuvan voisi hioa niin, että se säilyisi hyvännäköisenä mutta olisi kuitenkin nopea tehdä. Jos nimittäin on valmis tinkimään visuaalisesta puolesta sivumäärän vuoksi... Eri asia sitten kehtaisiko niitä julkaista myöhemmin, eli sinänsä työ voisi olla pahimmassa tapauksessa turhaa.

Vanhan koulun amerikkalaiset, Jack Kirby ja muut. Dick Giordano kommentoi joskus että siitä kuinka nopeasti yksi sivu sarjakuvaa valmistui pystyi tunnistamaan kenellä oli kokemusta niiden tusinaromanssisarjisten vääntämisessä...