Texin kronikoitten julkaiseminen olikin loistava veto Egmontilta. Sain lukea Tex 1-4/1971, jotka olivat käytännössä ainoat Texit, joita en ollut pitänyt käsissäni. Kiitos siitä.
Alkuaan pidin itsekin hyvänä ideana sitä, että Egmont julkaisee Luurankoylängön kovakantisena. Pläjäyksen ostettuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Osa tarinan taiasta katosi, kun se julkaistiin yhdessä pötkössä. Mefiston touhuja?
Odotin tarinalle jatkoa pikkupoikana suurin piirtein kioskin nurkalla kytäten. Odottaminen, huonon paperin plärääminen! Poissa. Muttei ulottumattomissa, jos omistaa alkuperäiset lehdet.
Jenkeissä julkaistaan ensin kovakantinen versio, ja sitten tovin päästä pehmeäkantinen,edullisempi versio. Ehkä Egmont voisi ottaa oppia Suuren Veden takaa.