Jonkinlainen teema saisi sarjakuvalehdessä olla. Vanhaa tapiiria luettuani jäi vähän paha maku suuhun: Pidän The Freak brothersista, pidän Bilalin sarjakuvista, pidin jopa osasta uusista tuttavuuksista,
mutta en pitänyt niistä yhdessä. Lukemisen jälkeen tuntui kuin olisi syönyt hattarassa marinoitua lohta hyytelöhöysteellä. Kaikkea ei voi sekoittaa samaan pakettiin.
Toisaalta edellämainittu Amok oli tylsä juuri itseääntoistavan tyylinsä vuoksi. Kukaan piirtäjistä ei erityisemmin napannut, joten nautinto jäi hyvin ohuenlaiseksi.
Muistaako kukaan muu lehteä nimeltä V.S.O.P (Vain Sarjakuvan Osuvinta Parhaimmistoa)? Kyseessä oli strippilehti, jota ilmestyi muistaakseni kaksi numeroa. Mukana mm. Dilbert, (vanhojen karvisten sivusarjana ilmestynyt) Robotman ja (muistaakseni) Lassi ja Leevi. Julkaisijana toimi Semic/Egmont, millä nimellä silloin lienikään. Taso oli muistaakseni jokseenkin heppoista

Itse puolestani kaipaan sarjakuvastimen kaltaista "Uudet kotimaiset piirtäjät"- lehteä/albumisarjaa. Välillä tuntuu, että ainoa mahdollinen formaatti nuorelle piirtäjälle on kopiokoneella väsätty A5 kokoinen antologia- lehti, joka päätyy (tekijöiden lisäksi) kolmenkymmenen alan harrastajan saunansytykkeeksi. Sarjari ja Tähtivaeltaja ovat poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.
Sarjakuvastimet olivat, nuorten piirtäjien julkaisukanavan lisäksi, mainiota luettavaa. Numero 2 (kai) oli mahtavaa luettavaa.
Kuinka moni alle 20- vuotias piirtäjä voisi tänä päivänä "tehdä Hiltuset" ja saada Jalavan julkaisemaan oman albuminsa

Osaamista täytyy varmasti löytyä aika pirusti, mutta riittääkö sekään? Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että yksikään suurempi kustantaja julkaisisi nuoren suomalaisen piirtäjän, vain mustavalko- sarjakuvaa sisältävän, albumin...