Idea kustantamoille...

[Marj]

MOT.  Ideahan siis toimii.

Markkinoidaan "mimmeille" sellaista tuotetta mistä "jannutkin" tykkää. Nahka-asut ja kissanhäntäruoskat ja teinityttörobinit voisivat tuoda myös muita uusia lukijoita...  kaikki ovat tyytyväisiä ja levikki olisi hurja.

Ja tyttö vastaa…
…millä logiikalla tavallisen heterotytön pitäisi olla kiinnostunut piukkapöksyisistä perseenpyörittä typsyistä. Saattaako myös olla, että Maijan mielestä on kiinnostavampaakin tekemistä kuin smack downin leikkiminen välitunnilla? (Näin hyvin kärjistäen sanotusti.)

Kyllä tytöille tarvitaan ihan omia juttuja. W.I.T.C.H. lehden ilmestyminen on jo hyvä askel oikeaan suuntaan. Ja älkääs nyt pojat aliarvioiko jotain Hevoshullua. Heppahöperyys on vakava asia.

Itsekään en usko, että tytöille pitäisi tarjota vain prinsessaunelmia ja huulikiiltoa. Ja yhden tytön äitinä toivoisin myös muita kuin missisankareita löytyvän.

Siis sarjakuvaa kehittelemään…
Aika mielenkiintoinen oli Pokemon. Se iski yhtä lujaa tyttöihin, että poikiin. Konseptissa oli loistavasti yhdistetty kaksi täysin vastakohtaista asiaa. Hahmoilla taisteltiin hurjissa pokemon-otteluissa ja toisaalta ne olivat myös söpöjä ja kaipasivat hoivaa ja huolenpitoa

[Lurker]

Anteeksi, Marj, kun en ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Tarkoitin nahka-asuista yms. puhuessani tietenkin MIES-lukijoita. Toisaalta, eivät toki kaikki tytöt ole heteroita...
;-)

Yhden tytön isänä minuakin kyllä ihmetyttää , että miksi ihmeessä markkinat todellakin ovat koko ajan kauppaamassa "piukkapöksyisiä perseenpyörittäjiä" aivan pikkutytöille. Barbiet väistyvät, Bratzit tulevat! Napapaita rulez!

Muuten: DC:n sivustoilla on selvästi lisätty tytöille tarkoitettua aineistoa (esim. Gotham Girls), ja nämä supersankari(tar)-jutut on selvästi heille suunnattu. Samanlaista aineistoa on myös DC Kids -sivustolla.

Ja W.I.T.C.H. on oikeasti hyvää sarjakuvaa, viitseliäästi kirjoitettua ja piirrettyä ja toimitettua.

Miten muuten lapset ja nuoret aikuiset voisivat tajuta jonkin Valtakunta ja voima -tyyppisen sarjakuvan? Sen ymmärtämiseen vaaditaan vähintään approbatur sarjakuvatieteestä  ja kaksikymmentä vuotta sarjakuvien lukemista. Tämä jatkuva itseironia ja sarjakuvan "rajojen rikkominen" alkaa kyllästyttää.

Miksei supersankarisarjakuva muuten voisi olla ihan vain omaa itseään an sich ilman jatkuvia kehäviittauksia sen omaan menneisyyteen? Hoh hoijaa, sanon minä.

Ja se väkivalta. Veren roisketta voisi jo ruveta hillitsemään ja keskittyä enemmän vaikka sellaisiin (kieltämättä vähän vanhanaikaisiin) asioihin kuin juoni, järjelliset ruutujaot, hahmojen selkeä erottuminen taustoista ja PhotoShopin hylkääminen (liukuvärit ja valoefektit huitsin nevadaan).

Jo helpotti.

[Marj]

Hops…se toinen puoli: terrieri (puree ensin ja miettii sitten) pääsee aina irti. Vähän miesvoittoista tämä keskustelu näyttää kyllä välillä olevan…
(Ai feministi? Njäh.)

Supersankari-juttuihin olen kyllä jäävi mitään kommentoimaan, koska niihin tutustuminen on jäänyt hävettävän vähälle. (Eivät ole koskaan kiinnostaneet.)

Jos nyt palataan vähän alkuperäiseen aiheeseen niin samoilla linjoilla olen. Olisi mukavaa, jos  laatusarjakuvaa -lehti ilmestyisi…
…mutta lehti ei kyllä kannata, jos sisältö ei ole tarpeeksi ”kaupallista ja normaali ihmisten” sulatettavissa.  Erityisen piristävää olisi nähdä myös suomalaista sarjakuvaa ärkkärin hyllyillä.

Ehkä vähän aiheen ohi, mutta olisi mielenkiintoista tietää:
Miten on suomalaiset tekijät, kuinka kaupalliselta pohjalta sarjoja kehittelette?
...kohderyhmän tutkiminen, julkaisukanavien miettiminen, testaus jne.

Ainakin Loikan Vuoksi –sarjan tuotteistamistyö on hatunnoston arvoinen. Tällä keinollako eteenpäin?

[Holle]

Ehkä vähän aiheen ohi, mutta olisi mielenkiintoista tietää:
Miten on suomalaiset tekijät, kuinka kaupalliselta pohjalta sarjoja kehittelette?
...kohderyhmän tutkiminen, julkaisukanavien miettiminen, testaus jne.

Ainakin Loikan Vuoksi –sarjan tuotteistamistyö on hatunnoston arvoinen. Tällä keinollako eteenpäin?

"Loikan vuoksi-operaatio " on erikoisempi tapaus. Pidetty ja menestynyt. Tietyllä tavalla läpikaupallinen (ei negatiivisessä mielessä) mutta tuskin niin että tekijä on joutunut karsimaan juttuja yleisöä ajatellen.

Itse en ainakaan ala miettimään pitääkö lukija tekemästäni. Kyllä työn täytyy tyydyttää itseä. Ei ole kestävä linja jos aletaan miettiä onko joku idea mieleen jollekulle tai pitääkö joku siitä ja siitä.
Kun sarja on tekijälle rakas ,huomaa lukijakin sen ja ottaa sarjan omakseen. On esimerkkejä sarjakuvan , musiikin ja muun taiteen parissa siitä että kärsivällinen työ joka ei myötäile virtauksia eikä kumartele väärille jumalille tuottaa mielihyvää ja tulosta tekijöille ja yleisölle joskus suuressakin mittakaavassa.

Eri asia on asiakkaalle tilaustyönä tehdyt sarjat joissa on kuunneltava tilaajan toiveita , vaikka taitava tekijä saa niissäkin tehtyä homman oman päänsä mukaan.
Holle

[Tuukka]

Jonkinlainen teema saisi sarjakuvalehdessä olla. Vanhaa tapiiria luettuani jäi vähän paha maku suuhun: Pidän The Freak brothersista, pidän Bilalin sarjakuvista, pidin jopa osasta uusista tuttavuuksista, mutta en pitänyt niistä yhdessä. Lukemisen jälkeen tuntui kuin olisi syönyt hattarassa marinoitua lohta hyytelöhöysteellä. Kaikkea ei voi sekoittaa samaan pakettiin.
Toisaalta edellämainittu Amok oli tylsä juuri itseääntoistavan tyylinsä vuoksi. Kukaan piirtäjistä ei erityisemmin napannut, joten nautinto jäi hyvin ohuenlaiseksi.

Muistaako kukaan muu lehteä nimeltä V.S.O.P (Vain Sarjakuvan Osuvinta Parhaimmistoa)? Kyseessä oli strippilehti, jota ilmestyi muistaakseni kaksi numeroa. Mukana mm. Dilbert, (vanhojen karvisten sivusarjana ilmestynyt) Robotman ja (muistaakseni) Lassi ja Leevi. Julkaisijana toimi Semic/Egmont, millä nimellä silloin lienikään.  Taso oli muistaakseni jokseenkin heppoista  

Itse puolestani kaipaan sarjakuvastimen kaltaista "Uudet kotimaiset piirtäjät"- lehteä/albumisarjaa. Välillä tuntuu, että ainoa mahdollinen formaatti nuorelle piirtäjälle on kopiokoneella väsätty A5 kokoinen antologia- lehti, joka päätyy (tekijöiden lisäksi) kolmenkymmenen alan harrastajan saunansytykkeeksi. Sarjari ja Tähtivaeltaja ovat poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.
Sarjakuvastimet olivat, nuorten piirtäjien julkaisukanavan lisäksi, mainiota luettavaa. Numero 2 (kai) oli mahtavaa luettavaa.

Kuinka moni alle 20- vuotias piirtäjä voisi tänä päivänä "tehdä Hiltuset" ja saada Jalavan julkaisemaan oman albuminsa Osaamista täytyy varmasti löytyä aika pirusti, mutta riittääkö sekään? Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että yksikään suurempi kustantaja julkaisisi nuoren suomalaisen piirtäjän, vain mustavalko- sarjakuvaa sisältävän, albumin...

[Lurker]

Animecon vakuutti entisestään siitä, että sarjakuvan seuraava ISO juttu Suomessakin on manga.

Fantasipelien ständi ei enää myynyt peleja ja kortteja vaan mangaa valtavat määrät. Ja asiakkaista sellaiset 3/4 oli tyttöjä (monet anime- ja mangahahmojen asuissa tai muissa fetish-asuissa).

Onko tässä se huono puoli, että mangaa voidaan vyöryttää markkinoille niin valtavat määrät että se syö hyllytilan muilta sarjakuvilta? Onko kaikki manga hyvää? Onko kohtalaisen suuri osa mangasta teollisesti tuotettua metritavaraa, jota on lähes mahdoton ehdottaa tyylin tai jatkuvasti samoina toistuvien klisheiden perusteella?

Hyvä puoli näytti olevan se, että mangan piirtäminen oli hyvin pop! Tarjolla oli erikoiskyniä ja paperia mangan piirtämiseen, piirtämiskilpailuja, työpajoja. Myynnissä ollut fanipiirtäjien mangalehti myytiin loppuun nanosekunnissa.

[Tero Mäntylä]

Animecon vakuutti entisestään siitä, että sarjakuvan seuraava ISO juttu Suomessakin on manga.

Miten niin SEURAAVA ?!?!?!? Manga on ISO juttu Suomessa juuri nyt. Itse olin myymässä paikalla Suomalaista sarjakuvaa ja samalla vähentämässä manga kokoelmaa ja myymässä erään ystäväni erittäin laajaa manga kokoelmaa ja myynti oli todellakin aivan uskomatonta. Viimeksi olen nähnyt vastaavaa joitakin vuosia sitten figujen osalta.

Finnmangaa oli paikalla tietojeni mukaan 100 kappaletta ja kaikki todellakin menivät jo ensimmäisenä päivänä. Onneksi ehdin hakemaan tekijän kappaleeni ajoissa. Tavallaan ärsytti kun on kuitenkin ko teokseen käsikirjoittanut 18 sivua tavaraa ja on myymässä omiakin sarjakuvia paikalla ... ja Finnmangassa oli vielä mukana yksi todella vanha ja huonosti piirretty sarjakuvani minkä vielä tein aika kiireellä ensimmäiseen Finnmangan deadlineen. Puolessatoista vuodessa olisi senkin ehtinyt tekemään paljon paremmin.

Pitänee muuttaa Alainia lehden nimi Alainiamangaksi (tai Alanomangaksi). Tosin myönnän myös että olisin voinut hoitaa oman sarjakuvan markkinoinnin paremmin ja jossain määrin myyntiä haittasi se että myyntipöydän ympärillä hääri kaiken aikaa lauma ihmisiä hakemassa halpaa mangaa. Oli jopa jotenkin pelottavaa katsella muutamia töissä käyviä ihmisiä ostamassa Ranmaa miettien sitä että "olikohan minulla tästä numerosta tätä versiota... ei tainnut olla joten otan tämänkin."

No pääsin itse ainakin eroon parista sarjasta ja sain mukaani kokoelman varsin laadukasta suomalaista sarjakuvaa kiitos sarjakuva-akatemia ry:n.

[comic.book.guy]

Huba-sarjat, VSOP, Masi... pidän tuollaisista strippisarjakuvalehdistä.. niitä voitaisiin tehdä.
Jysäys on erittäin hyvä nykyään ilmestyvä sarjakuvalehti..
 c.b.g

[Lurker]

Kas, tässä ketjussa on joskus aikoinaan ennustettu että manga se on vielä iso juttu... heh.

En tiennyt että tollanen Pecos Bill hanke on ollut joskus!

Pecos Bill : Texasin tarumainen sankari.
Numerointitiedot:    2002, 1-
Julkaistu:    [Tampere] : Intergraph, 2002-
Ulkoasu:    23 cm.
Nykyinen ilmestymistiheys:    Kerran kuukaudessa.

Kaksi niitä ehti tulla, näköispainoksia.

No, vaikka Tempoa ei ehkä enää koskaan nähdäkään, niin eiköhän sitä ennen pitkää taas joku yritä jotain. Toivottavasti X9 lähtee vetämään ja saa peesiinsä muitakin lehtiä. Olisiko aika kypsä jollekin Kylmän metallin kaltaiselle lehdelle? Ehkä Tempo oli liikaa lapsille muttei tarpeeksi aikuisille? Tiedä häntä.

[Curtvile]

Olisiko aika kypsä jollekin Kylmän metallin kaltaiselle lehdelle? Ehkä Tempo oli liikaa lapsille muttei tarpeeksi aikuisille? Tiedä häntä.

Ei ole.

Ostamme jo heavy metallin, 2000ADn, BoDoïta yms mukaan lukien Tempo ja Jysäys.
Aika ajoi ohi, jos et kasvata sukupolvea lukemaan lehtiä ei se lue niitä vastakaan.

laadussa ja ideassa ei ole vikaa. Kulttuurissa on. enemmän kuin pystyy korjaamaan.

[tertsi]

Aika ajoi ohi, jos et kasvata sukupolvea lukemaan lehtiä ei se lue niitä vastakaan.

Lehteen pitäisi saada joku sarjakuva/sarjakuvia, jossa/joissa olis joku kasvatuksellinen tai opettavainen aspekti, jotta vanhemmat tilaisivat lehden riemumielin lapsilleen Akun lisäksi.
Olisiko avain joku laadukas historiallinen sarja vaiko peräti joku laadukas suomalaiseen kulttuurin kiinteästi linkittyvä sarjis, vai mikä? Ja mistä tuollaisia mainitsemiani sarjakuvia sitten vielä löytyy, en tiedä. Asterix ja Alix meni jo.
Ja se ei riitä että maksavia vanhempia miellytetään, sitten lehdessä pitäisi olla vissiin  sellaisiakin sarjakuvia, jotka olisivat nyky-pilttien mieleen.