Pikseliongelmaan voi olla monta syytä, mutta jos tekee tussauksesta erillisen 900-1200 dpi tiedoston ja värityksestä erillisen 300 dpi resoluutioisen tiedoston ja yhdistää nämä pdf:ksi, voi olla varma, että tussaus toistuu tarkkana, ellei sitten taittaja/painaja mokaa.
Juuri näin se pitää tehdä!
Jos väriarkin vielä tekee saman tiedoston pohjalta (siis tallentaa kuvan ensin kertaalleen mustavalkoisena, alkaa sitten värittämään ja tallentaa sitten erikseen värillisenä), kuvan ulkoiset mittasuhteet pysyvät täsmälleen samoina ja viivojen ja värien yhdistäminen on todella helppoa.
Esim. Indesign-ohjelma osaa tehdä sen automaattisesti: sen kuin vain avaat väriarkin ja mustavalkoarkin, raahaat ne hiirellä päällekkäin ja ohjelman "magneettisuus" kohdistaa ne tarkalleen oikein. Helppoa kuin mikä!
Indesignissa muistaakseni PDF:n tallennusominaisuudet automaattisesti olettavat, että värit ovat 300 dpi ja musta 1200 dpi. Sillä tavalla viivat pysyvät täysin skarppeina, eikä perfektionistillakaan pitäisi olla siinä mitään nipottamista.
Tiedostokootkaan eivät ole hillittömän suuria.
Ihmiset, kansat, levittäkää sanaa: se on mahdollista!!