No niin, Adele katsottu Tennispalatsi 11:ssa klo 12.15.
Sympaattinen elokuva, täysin päätön juoni, mutta tarkoituksella. Hiukan kyllä egyptiläisten muumioiden yliluonnolliset kyvyt panivat minut ihmettelemään.
Nyt kun elokuvassa oli suomenkieliset tekstit, niin sain jo jotain sävyjäkin irti. Nauroin jopa pariin otteeseen ääneen, mikä on minulle elokuvissa aika harvinaista. Muuta yleisöä ei jostain syystä kauheasti naurattanut. Paikalla oli ehkä reilut 10 henkilöä.
Elokuvan miespuoliset henkilöt on maskeerattu erittäin tardimaisiksi. Adele on tyystin erilainen kuin sarjakuvan Adele: kaunis, kova puhumaan, nenäkäs ja itsevarma.
Louise Bourgoin on uskomattoman hyvä roolissaan. Jokainen ilme ja ele on täysin nappiin. Ihan kuin Harrison Ford Kadonneen aarteen metsästäjissä. Adele käyttää leffassa kuulemma 18:aa eri asua, tämä oli minulle hienoinen pettymys ensimmäisellä katsomiskerralla. Olisin suonut hänen seikkailevan koko ajan tutussa pitkässä vihreässään.
3D-efektit ja muut trikit on loistavia, paitsi yksi kohtaus, joka on ihan kökkö. Älkäämme antako sen häiritä.
Itsenäisenä elokuvana Adele on pirteä ja viihdyttävä ilopilleri, hiukan hajanainen, mutta ehkä se on sitä "sarjakuvamaisuutta". Hengeltään ja temmoltaan se on tyystin erilainen kuin sarjakuva ja tarina ei kulje samoja polkuja kuin alkuperäisteoksissa. Minä olen kuvitellut sarjakuvat jotenkin kaurismäkiläisiksi hidastempoisiksi ja harmaasävyisiksi kertomuksiksi.
Ostan tämän elokuvan kun se on saatavana dvd:nä.
edit:
Älkää lähtekö salista ihan heti kun lopputekstit alkavat pyöriä.
