Pitihän ne neljä albumillista Jacques Tardin Adele Blanc-Secin uskomattomia seikkailuja lukea uudelleen pitkästä aikaa (på svenska).
Enpä muistanutkaan, kuinka selvästi tarina jatkui albumista toiseen. Tyyli on myös niin ironista pelleilyä ja kaikkien kerrontakonventioiden rikkomista, että mitenkähän tämä mahtaa taipua elokuvaksi... Ja miten hoidetaan se, että juttu jää täysin kesken ekan albumin lopussa. Onko leffaan otettu myös Eiffel-tornin hirviö?
Odotan kuitenkin innolla. Sekoilu tekoviiksien, -nenien ja aurinkolasien kanssa on varmaankin aika hauskaa, toivottavasti ei tahattoman. Viime vuosisadan alun Pariisin henkiinherättäminen on sekin melkoinen haaste.