Usein perustelu kuitenkin on se että "tähän nyt vaan olen jämähtänyt, tai oli vähän kiire ja tällä sai kätevästi jälkeä aikaan." Nämä "väärät" perustelut pitäisi kirjan toimittajan osata sitte vielä kauniisti kiertoilmaista. 
Hmm, ettei kyseessä sittenkin olis se, ettei tekijä vaan osaa kertoa miksi on päätynyt johonkin tiettyyn terään? Kyllä siihen yleensä syynsä on, miksi johonkin kynään vain palaa.
Itse aloitin aikoinaan kokeilemalla kaikkien piirustusvälineiden rajoja ja joskus jopa rikkomalla kyniä saadakseni uutta jälkeä. Näin jälkeenpäin ajatellen siitä tuli vähän liian itsetarkoituksellista, ja albumeistani Kytkijät harmittaa mua nyt eniten, vaikka se oli todella hauska tehdä, roiskia värejä, hieroa grafiittia ja tupakkapurua muovikalvoon ja valokopioda se, piirtää saman kuvan sisällä siveltimellä, terällä, vahaliidulla, alkydimaalilla ja retussilla, piirtää erilaisille pahvi- puu ja kartonkipinnoille jne...
Sitten vuoden 1992 mun työvälineeni on olleet aina samat (lukuunottamatta yhden paperitehtaan ja yhden sivellinvalmistajan katalaa vetäytymistä markkinoilta), ja kokeilut on sijoitettu yksittäisiin "fiiliskuviin" kuten Parkkipaikka Auringossa -albumin soittokohtauksiin. Käyn silti vuosittain maailman isoja taidetarvikeliikkeitä läpi ja ostan kaikki kiinnostavat kynät ja siveltimet.
Teen niillä sitten vaikka sitä taidetta.
:-D
K