Onko piirustusoppaiden aika ohi?

[Reima Mäkinen]

GIMPin ystäville: 2.6.6 on kyllä sitten niin hyvä, että tussaan sillä nyt vallan. Ominaisuuksista joita voisi sarjakuvantekijä hyödyntää saisi jo kirjan.

Kommenttina edelliseen (Gimp-ketjun postaukseen) ja Euro-ja manga-alueiden spekulointiketjuista innostuneena ajattelin avata vielä tällaisen ketjun aiheesta, joka on sattuneesta syystä askarruttanut itseäni pitkin syksyä.

Jotensakin tuntuu siltä että sekä tietokirja että opaskirja alkavat formaatteina olla tiensä päässä. Sarjakuviinkin tämä liittyy esimerkiksi piirustusoppaiden näkökulmasta. Perusteluja:

- Oppaiden ja tieokirjojen tekeminen on  hidasta ja siten myös kallista.
- Kohderyhmät pienenevät nopeasti. Siis niiden ihmisten määrä, jotka mieluummin katsova kirjasta kuin netistä (kysyvät foorumilta).

Loppuun vielä yksi hyvin subjektiivinen huomio: laatimani Mangan värit -tietokirja on niittänyt lähes pelkästään positiivista kritiikkiä, mutta alan foorumeilla teos ei tunnu herättävän minkäänlaista keskustelua.
Onko kyse pelkästään siitä että Nemon julkaisemat (Christopher Hartin kirjoittamat) oppaat ovat saturoineet markkinan, vai onko oppaiden aika todellakin ohi?

Mistä sarjakuviin liittyvästä aiheesta sinä haluaisit lukea tai kirjoittaa oppaan tai tietokirjan?

[Jari Lehtinen]

Ei ole oppaiden aika ohi. Niistä on ollut huutavaa pulaa, mikä on korjaantunut vasta viime vuosina, hassusti kyllä lähes yksinomaan mangavetoisesti.

Luulen että nyt oppaiden potentiaalinen lukijakunta alkaa havahtua siihen, mikä oli kyllä jo alun alkaenkin tiedossa: opas pöydällä ei sinänsä saa aikaan sarjakuvaa. Kirja ei ota kynää käteensä ja ala piirtää. On itsetutkiskelun vuoro.

[OM]

NIin.....onko oppaiden aika ohi? Kysymys on hyvin syvälle luotaava joka toisaalta luotaa aikamme henkeä. Elämme teknistyneessä maailmassa jossa tietoteknikka jatkaa voimakasta kasvua. Hyvin harva nuorisosta  jaksaa rahautua kirjastoon ja etsiä piirros oppaita tai muuta vastaavaa. Tai jaksaa lukea muuta kuin Aku Ankkaa koska voimat kuluvat Iternetin data maailmassa. Heidän elämänsä sisältö on surffailla irkku gallerioissa, face-bookissa ja muissa vastaavissa, joita Internetti tarjoaa.
 Toisaalta sarjakuvan tekijöitä, joille kyseisiä oppaita julkaistaan ja suunnitellaan- heitä on Suomessa  suhteelisen vähälukuinen joukko. Siksi minusta oppaiden aika on auttamattomasti ohi ja on aikansa elänyttä. Vanhaan kunnon aikaan 1980-luvulla asiat olivat toisin kun ei ollut nettiä edes keksitty. On aivan turhaa kustantaa kalliita oppaita, koska potentiaalista ostaja kuntaa ei ole. Parempi olisi julkaista Internetissä sivustoja, joihin pääsisi sisään kirjautumalla ja maksamalla korvauksen sivuston ylläpitäjille. Korvaus heidän tuottamasta aineistosta. Sivustoilla voisi olla oppaita ja muuta sarjakuvan maailmaan liittyvää.
Enkä jaksa uskoa, että tulevaisuudessa suunta muuttuu paremmaksi. Uhkana on edelleen jatkuvasti voimistuva data maailma uusine innovaatioineen. Luulen, ettei sarjakuvaa juuri jukaista nykyiseen verrattuna parinkymmenen vuoden kuluttua tai jopa aikaisemmin jo. Useissa maissa sarjakuvien myynti on hiipunut parhaista vuosista. Tästä esimerkkina Mangan myynti tilastot. En ole ehtinyt seuraamaan kuinka Marvelin ja DCC:n nimekkeet myyvät, mutta uskon suuntauksen olevan sama kuin Mangan suhteen.
Kaikki van muuttuu. Meidän täytyy vain seurata valtavirtaa ja toivoa parasta.

[Emppu]

Digitaalisella puolella opetuksen tarve on enemmänkin "miten SÄ teet ton"-tapaista, eli parilla tutoriaalilla saa irti paljon enemmän kuin kyseinen henkilö vääntäis hirveen perustavanlaatuisen oppaan. Kuitenkin yksin Photarilla saa todella monipuolista jälkeä, niin mitä ihmeen järkeä olisi tehdä Photarin perusteiden opettelusta niin montaa kirjasta?*

Tämän takia itse olen päätynyt usein ostamaan digitaalista piirtämistä käsitteleviä lehtiä enemmin kuin kirjoja, koska kirjoissa todennäköisesti ajan kuluminen näkyy herkemmin. Myös sekin, että lehtiin useimmiten otetaan myös asiansa osaavia ammattilaisia. Oppaissa tahtoo olla sekin ongelma, että pienen tekijätiimin takia täytyy joko valita todellakin sellainen aihe, mistä tietää paljon, tai sitten tehdä päällisin puolin pintaraapaisukirjanen. Pintaraapaisukirjaset ovat näemmä yleisempiä, koska kohderyhmä erikoisosaamisesta on niin perin pieni. Myös tämän takia osa oppaista kärsii hirveistä uskottavuus ongelmista, koska osaamattomuutta on jouduttu joko paikkaamaan toisten osaamisella tai sitten yritetty väkisin jotain hirveää vääntää (valitettavasti olen tätä koulukuntaa, että kyllä sitä nyt pitää osata tehdä siitä, mistä puhuukin, tai sitten osoittaa muualta se, että todella tietää mistä puhuu). Tämän takia itse olen tökkinyt Mangan värit-opusta pitkällä tikulla jonnekin kauas, koska ne esimerkkikuvat "näin teet tämän" on vaan jotenkin...kyseenalaisia.

Se, millaisia oppaita todella tarvittaisiin omasta mielestäni, olisi juuri näitä erikoisosaamiseen keskittyvien oppaita, koska perusteoksia tarvitaan vain tiettyyn pisteeseen asti aktiivisesti (toki niihin tulee aina välillä palattua, kun sormi menee suuhun). Esmes teini-iästä on jäänyt mieleen esmes just Ray Smithin tekemät kirjat...johonkin sarjaan, ainakin häneltä oli mielenkiintoisimpia oppaita perinteisistä menetelmistä. Eräässäkin kirjassa näytettiin aika hyvin ja perusteellisesti, mitä kaikkea guassilla ja vesiväreillä oli tehty.

*Ymmärrän kyllä, että jokainen Photariversio on tuonut jotain uutta ohjelmaan, mutta vasta seuraava CS5 näyttää tuovan jotain uutta piirtämiseen itsessään, muutoin nykyinen systeemi on pysynyt saman jostain...6/7-versiosta lähtien?

[[kivi]]

valitettavasti olen tätä koulukuntaa, että kyllä sitä nyt pitää osata tehdä siitä, mistä puhuukin, tai sitten osoittaa muualta se, että todella tietää mistä puhuu). Tämän takia itse olen tökkinyt Mangan värit-opusta pitkällä tikulla jonnekin kauas.

No ei se Reima nyt ihan kädetön ole, vaikket tyylistään pitäisikään.
 

Mitä tulee piirtämisoppaisiin, niin ainakin mulla on sellainen kokemus, että sarjakuvakursseilla oppilaat haluaa edelleen piirtämisoppaansa kirjoina, mm sen takia että harva lapsi saa olla koneella kauempaa kuin muutamat määrätunnit päivässä, vaikka kone olisikin. Ja koska kirja kulkee mukana, sitä voi näyttää kavereille ja siitä voi kopioida kuvia oppituntien aikana. Toistaiseksi ei vielä kännykän näyttöresoluutio riitä kummoisiinkaan mallikuviin.

Tietysti saattaa olla ja onkin, että ne halutut kirjat on enemmänkin tuossa How To Draw Manga -sarjassa. Niiden pitää olla lauantaiaamun piirretyistä ja mangapokkareista tuttua kamaa. Pelkkä vetävä nimi ei riitä.

Arvelee tää.

[Markku Myllymäki]

*Kelvottomien* oppaiden aika on ohi.

Sekä oppimisen kannalta että asiasisältönsä kannalta hyvien oppaiden aika ei ole koskaan kunnolla tullutkaan. (Minun hyllyissäni lienee yli sata opasta, tuota Harttiakin varmaan kymmeniä...)

Reiman oppaat ovat oikein hyviä. Juuri tässä taannoin pohdiskelin muutamiakin juttuja ja löysin Reiman uudemmasta väriopuksesta ihan hyödyllistä tietoa.

Oikeasti, sarjakuvan tuottaminen ei ole kovin teknologiavetoista. Uskoakseni ne suurimmat kompastuskivet ovat ne osat, jotka miltei kaikki opukset joko ohittavat kokonaa tai kuittaavat hyvin ohimenevällä maininnalla:

- Aivan alku, ideointi ja tarinan, juonen ja teeman suunnittelu
- Millaisessa muodossa työ tuotetaan, jotta lopputulos on hyvä (originaalikoot, pienentämisen huomiointi)
- Aivan loppu, miten homma saadaan painokuntoon (OK, *tämä* on nykyään teknologiavetoista)

Kempin Janne ja muutama Kvaakin asiantuntija voitaisiin sulkea johonkin muutamaksi kuukaudeksi, kunnes saisimme *johonkin formaattiin* opuksen, joka vastaisi edes peruskysymyksiin edes suhteellisen kattavasti.

[[kivi]]

Uskoakseni ne suurimmat kompastuskivet ovat ne osat, jotka miltei kaikki opukset joko ohittavat kokonaa tai kuittaavat hyvin ohimenevällä maininnalla:

- Aivan alku, ideointi ja tarinan, juonen ja teeman suunnittelu
- Millaisessa muodossa työ tuotetaan, jotta lopputulos on hyvä (originaalikoot, pienentämisen huomiointi)
- Aivan loppu, miten homma saadaan painokuntoon (OK, *tämä* on nykyään teknologiavetoista)

Vastaan piruuttanikin, enkä siksi ettetkö tietäisi itsekin, vaan saattaahan olla että joku epätietoinen osuu lukemaan...

1) Ha, eipä vähät mitään. Jo ensinmainittuun kun vastaa, niin jo on edessä riski, että pitää alkaa kehitellä itselleen uutta toimintamallia blokin uhatessa. Aristoteleen 'Runousoppi' on ehdoton, siihen perustuvat aivan kaikki tarinat sen julkaisemisesta aina 1920-luvulle ekspressionismin ja montaasikerronnan syntyyn. Siinä sanotaan että "tarinalla on alku keskikohta ja loppu" ja tästä on hyvä lähteä.

2) Toiseen kohtaan sen verran, että puolet pienempi on noin 71% ja tuplaten isompi noin 142%, ei 50 eikä 200. Originaalikoko on vapaa mutta prosentin saa aina jakamalla julkaisukoon originaalikoolla ja kertomalla lopputuloksen sadalla. Oikea originaalikoko on sellainen, että kun otat ison arkin ja alat piirtää sen keskelle samalla kynällä kuin muutenkin piirtäisit, rajaamatta ruutuja, niin sellaisten hahmojen täytyy mahtua ruutuun puhekuplineen. Älä ihmettele, jos tulee iso arkki.

3) Sarjakuvapiirtäjä ei ole galleriataiteilija. Aivan sama, miltä originaalisi näyttää, kunhan se toistuu painossa. Mustavalko-originaalin pitää toimia skannattuna julkaisukokoon 800dpi 1-bittisenä TIFFinä, värioriginaalin 8-bittisenä 300dpi CMYK-tiffinä.

Mun viisipenniseni,
 

Kivi

[Curtvile]

Nyt on jotenkin deja vu olo....

Myös tämän takia osa oppaista kärsii hirveistä uskottavuus ongelmista, koska osaamattomuutta on jouduttu joko paikkaamaan toisten osaamisella tai sitten yritetty väkisin jotain hirveää vääntää (valitettavasti olen tätä koulukuntaa, että kyllä sitä nyt pitää osata tehdä siitä, mistä puhuukin, tai sitten osoittaa muualta se, että todella tietää mistä puhuu). Tämän takia itse olen tökkinyt Mangan värit-opusta pitkällä tikulla jonnekin kauas, koska ne esimerkkikuvat "näin teet tämän" on vaan jotenkin...kyseenalaisia.

Millä lailla kyseenalaisia? Oppaan kannesta ei saa hyvää kuvaa koska ihmishahmo näyttää enemmän emalinukelta jota on raahattu auton perässä.
mutta vaikka näin onkin on asiatieto teoksessa kohdillaan.
ja niin perinteisellä kuin digitaalisella puolella.

Mutta siis asiaan: oppaiden aika ei ole ohi, koska yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sarjakuvaa™  EI ole mutta aivan samoin kuin autonhuolto ja sisätautikirurgia niistä on paljon apua.
Toki niitä jotka pitävät pään hakkaamisesta seinään turhaan on.

Internet mahdollistaa sarjakuvantekowikin kaltaiset monipolviset oppaat joista on hyötyä niille joille sarjakuvan kerrontamekanismit eivät ole tuttuja ja niille joille ovat.

Oppaiden suurin anti on antaa mahdollisuus tehdä virheitä koska haluaa tehdä virheitä, ei koska ei tiedä tekevänsä virheitä.

tämän:

Ei ole oppaiden aika ohi. Niistä on ollut huutavaa pulaa, mikä on korjaantunut vasta viime vuosina, hassusti kyllä lähes yksinomaan mangavetoisesti.

Luulen että nyt oppaiden potentiaalinen lukijakunta alkaa havahtua siihen, mikä oli kyllä jo alun alkaenkin tiedossa: opas pöydällä ei sinänsä saa aikaan sarjakuvaa. Kirja ei ota kynää käteensä ja ala piirtää. On itsetutkiskelun vuoro.

voi allekirjoittaa täysin, ihan joka kohdan.

Uskoakseni ne suurimmat kompastuskivet ovat ne osat, jotka miltei kaikki opukset joko ohittavat kokonaa tai kuittaavat hyvin ohimenevällä maininnalla:

- Aivan alku, ideointi ja tarinan, juonen ja teeman suunnittelu

tämä ei ole ollut ongelma ja kyllä jopa tähän tarjotaan oppaita, muitakin kuin Runousoppi.

[Emppu]

Nyt on jotenkin deja vu olo....

Millä lailla kyseenalaisia? Oppaan kannesta ei saa hyvää kuvaa koska ihmishahmo näyttää enemmän emalinukelta jota on raahattu auton perässä.
mutta vaikka näin onkin on asiatieto teoksessa kohdillaan.
ja niin perinteisellä kuin digitaalisella puolella.

No suurin osa kuvista, jotka on tehty kirjaa varten, näyttää sellaisilta, että ne on äärimmäisen nopeasti ja viimeistelemättömästi tehty. Se ei ainkaan anna takeita mulle siitä, että teksti olisi mitenkään sen enempää mietittyä, vaan myös räiskitty samalla tavalla kuin kuvatkin. Lisäksi tätä luuloa vahvistaa juuri se fakta, että piirtäjä ja kirjan kirjoittaja ovat yksi ja sama henkilö. Tämä on se vaikutelma, minkä minä saan joka kerta, kun kirjan näen. Kutsukaa minua rauhassa kusipääksi tämän takia, mutta jos selailulla ei saa selvää siitä, voisiko siitä kirjasta oppia jotain enemmän, mitä tähän mennessä on oppinut, niin ei se hirveemmin houkuttele ostamaan/lainaamaan sitä.

[Markku Myllymäki]

Vastaan piruuttanikin, enkä siksi ettetkö tietäisi itsekin, vaan saattaahan olla että joku epätietoinen osuu lukemaan...

...

Juuri tällaista tietoa tarvitaan, mutta kyllä sen täytyy olla melko pitkälle pureskeltua, jotta se kaikille selviää. Te wanhat mestarit olette kaiken kantapään kautta jo oppineet, mutta te olette jo sillä tasolla ("unconscious competence"), että ette enää *tiedä* mitä tiedätte, joten ette osaa/muista/viitsi joka yksityiskohtaa aloittelijoille kertoa, koska "nehän nyt näkee otsallaankin". Meillä alemmilla olennoille ei ole teidän jumalten kaltaisia otsia... 

Minä en oikeasti ymmärrä mistään mitään, mutta arvelen, että iso osa Suomessa tehdystä harrastelijasarjakuvasta kärsii sellaisista ongelmista, jotka olisi kohtuuvaivalla korjattavissa. Sarjakuvan tekemisessä saattaa olla ihan valtava parannus, kun muutamaan yksityiskohtaan kiinnittää huomiota. Itselläni piirtäminen siirtyi ihan uuteen laatutasoon, kun luin huolella muutaman Rauhalan Anssin viestin.

Tällainen asiallisen tiedon saaminen suomeksi tuottaisi taas niitä ammattinsa osaavia sarjakuvantekijöitä jotka sitten *saattaisivat* käynnistää jonkinlaisen Suomalaisen sarjakuvan renesanssin... (OK, otan rauhoittavia.) Mutta paljon tarvitaan, että saadaan kertomukset ja kuvat kuntoon, eli vaikka sille tasolle kuin Tarmo Koivisto, Kari T. Leppänen tai Joonas ovat esittäneet.

Mutta uskotte tai ette, jakakaa tietoa. Missä ihmeen formaatissa sitten vaan, kunhan jaatte.

Joo, piti vielä sanoa, että Sarjakuvantekowiki on yritys täsmälleen oikeaan suuntaan.

[AnttiV]

*Kelvottomien* oppaiden aika on ohi.

Sekä oppimisen kannalta että asiasisältönsä kannalta hyvien oppaiden aika ei ole koskaan kunnolla tullutkaan. (Minun hyllyissäni lienee yli sata opasta, tuota Harttiakin varmaan kymmeniä...)

En ole aivan täysin samaa mieltä, nopeasti perinteisen piirtämisen puolelta tulee mieleen useita hyviä oppaita joista jotkut on kirjotettu jo vuosikymmeniä sitten mutta asiasisältö on täyttä rautaa, toisaalta asiat on niissä esitetty ehkä hieman vanhahtavaan tyyliin enkä ole varma onko modernimpi ihminen valmis opettelemaan asioita kuten esim. Hogarth, Loomis ja Bargue perinpohjaisesti esittävät (kaikki mulle heti ;P.) Kirjoissa esitetty teoria ja harjoitukset kun tunnetusti ovat erittäin yksityiskohtaisia ja keskittymistä vaativia (esim. Barguen laattojen kopioiminen saattaa kestää oikein tehtynä viikkoja.) En ota tässä kantaa onko realismiin pyrkiminen automaattinen tie onneen, mutta ainakin aluksi mielestäni perusteiden tulisi olla kondiksessa ennen kun lähtee sohimaan täysin omia teitään.

Monella tiensä alussa olevalla piirtämisen harrastajalla (minut mukaanlukien) tuntuu olevan tärkeämpää tietää minkä vahvuisella kynällä ihailemansa taiteilija piirtää, tai montako karvaa siveltimestä löytyy, kuin se mikä logiikka sitä välinettä liikuttaa. Mielestäni syvempään oppimiseen ei todellakaan ole oikoteitä, pitää olla valmis tekemään töitä eikä se todella ole aina herkkua ja jostainhan muusta se oman taidon kartuttamiseen kulutettava aika on myös pois (ehkä kuitenkin mielummin pleikkarin peluusta kuin kavereiden tapaamisesta .)

Oppaiden kanssa voi toki opetella piirtämään, mutta itse pitäisin niitä mielummin lisänä kuin ainoana tiedonlähteenä. Monet kansanopistot pitävät kivoja kursseja joissa voi harrastaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa ja samalla voi vertailla miten muut ihmiset näkevät asioita. Jos ei osallistuminen kursseille ei ole mahdollista voihan sitä pistää vaikka kaverien kanssa piirtopiirin pystyyn ja oppia yhdessä.

Yksi asia joka mielestäni on jäänyt nykyisissä oppaissa vähäisemmälle huomiolle on mahdollisuus erillaisten multimediasisältöjen tuomat mahdollisuudet. Olen ostanut muutaman maalaukseen liittyvän dvd-n ja mielestäni niissä tekniikoiden esittäminen on tajuttavammassa muodossa kuin sanallisesti kuvattuna. esim. Conceptart.orgin tuottamat opetusvideot on todella kovalaatuisia ja nykyisellä dollarin kurssilla ei hinnat päätä huimaa. Muutenkin ajatus että voi ostaa vaikka vähän pienemmällä rahalla johonkin tarvitsemaansa osa-aluueeseen oppaan kuulostaa mielekkäältä, Olisiko tällaisen sisällön tuottaminen mahdollista myös sarjakuvan parissa? tyyliin vaikka "pienlehden teko" kesto x minuuttia hinta 5€ lataus tai streami.

[Markku Myllymäki]

En ota tässä kantaa onko realismiin pyrkiminen automaattinen tie onneen, mutta ainakin aluksi mielestäni perusteiden tulisi olla kondiksessa ennen kun lähtee sohimaan täysin omia teitään.

Täsmälleen.

Oppaiden kanssa voi toki opetella piirtämään, mutta itse pitäisin niitä mielummin lisänä kuin ainoana tiedonlähteenä. Monet kansanopistot pitävät kivoja kursseja joissa voi harrastaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa ja samalla voi vertailla miten muut ihmiset näkevät asioita. Jos ei osallistuminen kursseille ei ole mahdollista voihan sitä pistää vaikka kaverien kanssa piirtopiirin pystyyn ja oppia yhdessä.

Joskus, melko useinkin, kaikki nuo muut mahdollisuudet puuttuvat, joten se opas on se johon saa tyytyä.

Conceptart.orgin tuottamat opetusvideot on todella kovalaatuisia

Nimiä ja arvosteluja kehiin! 

"pienlehden teko" kesto x minuuttia hinta 5€ lataus tai streami.

Prkl... Ottaen huomioon, paljonko tuohon on jo tullut törsättyä softat ja opukset huomioiden, maksaisin vaikka 100€ jos saisin sen tiedon mitä oikeasti tarvitsen sellaisessa muodossa että ymmärrän sen.

Voin olla yksin tässä mutta hiukan epäilen... (Vieressä Cityoffsetin edustajan esitelmä aiheesta, sekään ei kata edes taitto-ongelmia.)

[AnttiV]

Nimiä ja arvosteluja kehiin! 

Saamasi pitää Alla olevat jorinat perustuvat siis omiin kokemuksiin ostamistani dvd-levyistä, muista ei ole kokemusta. youtuben ihmemaasta löytyy esikatseluversioita noista allamainituista pätkistä ja kandee googletella muutenkin noita heppuja. Esim. tolla Shawn Barberilla on todella tiukkoja maalauksia saitillaan muutenkin (tattooed portraits rock!)

Shawn Barber- Foundation Painting


Shawn Barber käy dvd-levyllä alusta alkaen läpi maalausasetelman maalaamisen maalauspohjan valmistamisesta loppuvernissaamiseen. Tämä tais olla ensimmäinen dvd jonka tuolta ostin, nyttemin tosta voi ostaa ladattavan quicktime tiedoston ettei tarvitse odotella kustin polkevan rapakon takaa. Sisältö oli mielestäni aika rautainen, ehkä ois toivonu hieman perinpohjaisempaa selitystä eri tekovaiheista, mutta aihepiirin laajuuden takia on ymmärrettävää ettei kaikkea ehdi yksinkertaisesti käydä siinä ajassa läpi.

Mielestäni tämän levyn parasta antia oli taiteilijan osuvat kommentit omasta tekemisestään sekä mielenkiintoiset ajatukset oman polkunsa etsimisestä ja oppimisesta ylipäänsä sekä tietenkin se että sai seurata yhtä kovimmista kuvittajista tekemisen parissa alusta loppuun.

http://media.massiveblack.com/downloads.html#shawn

dan dos santos Book cover illustration


Kuvittajana kannuksensa ansainnut Dan Dos Santos kertoo tässä dvd-ssä todella kattavasti kaikki vaiheet jotka kirjan kannen kuvittamiseen alkuperäisestä kontaktista asiakkaaseen, luonnosten tekemiseen, valokuvareferenssien ottamiseen ja itse maalausprosessiin. Tässä dvd-ssä oli mielestäni todella positiivista jaetun tiedon määrä, Dos Santos käy läpi avoimesti myös mm. omia hinnoitteluperiaatteitaan sekä kuvittajien palveluja välittävä agentti Irene Gallo komppa myös mielenkiintoisilla bisnekseen liittyvilä vinkkeillä (en sit tiedä miten hyvin toimis suomen markkinoilla) Tämä oli mielestäni todella hyvä ostos, kestoakin on monta tuntia täynnä tiedon kultahippuja.

http://media.massiveblack.com/downloads.html#dossantos

donato giancola"The Mechanic"


Tässä dvd-ssä huippukuvittaja Donato Giancola käy läpi oman prosessinsa ja horisee samalla omasta urastaan ja näkemyksistään kuvittamisesta sekä alasta ylipäänsä. Mielenkiintoisia oivalluksia, muttei ehkä opetuksellisesti yhtä kattava kuin tuo Dos Santosin pätkä. Katselin kyllä suurella mielenkiinnolla ja voin suositella myös tätä jos ala kiinnostaa ja alansa huippukastiin kuuluvan Hepun mietteet kuvan tekemisestä.

http://media.massiveblack.com/downloads.html#donato

El coro alla prima portraiture


Massive Blackin AD ja läppämies Justin "El Coro" Kauffman maalaa tässä vajaan kahden tunnin pätkässä mallin muotokuvan Alla Prima -tekniikalla. läpän tasosta voi olla montaa mieltä, mutta ihan ok ostos oli tämäkin, hintaa on 20 taalaa jolle varmasti saa vastinetta tästä. Muutamia hyviä oivalluksia ja kakkahuumoria vielä samaan hintaan. Jeppiskamaa

http://media.massiveblack.com/downloads.html#coro_alla

[Markku Myllymäki]

Osaatko vielä sanoa, onko noissa DVD:ssä region-koodia? NTSC taitaa sulkea perussoittimen pois, mutta jos niissä on region 1, taitaa sulkea PC:n asematkin... (Eääh, tuon takia en viitsi firmwarea rikkoa.)

[AnttiV]

Osaatko vielä sanoa, onko noissa DVD:ssä region-koodia? NTSC taitaa sulkea perussoittimen pois, mutta jos niissä on region 1, taitaa sulkea PC:n asematkin... (Eääh, tuon takia en viitsi firmwarea rikkoa.)

mulla on ainakin pelittänyt PlayStation3:lla ja pc:llä ilman mitään ongelmia eikä noissa koteloissakaan mainita erikseen että olisi region koodattu. Uskaltaisin väittää että ei ole.