Kari Leppänen- nykypäivän realistisen sarjakuvan mestari

[Reima Mäkinen]

Tuota keskustelua, kuten ei muitakaan Kvaakin ketjuja,  kannata ottaa niin kovin kirjaimellisesti

Tuota Kiveä, kuten ei muitakaan Kvaakin kirjoittajia,  kannata ottaa niin kovin kirjaimellisesti.  

Mielenkiintoista listaa Sampsa heitti tuossa. On kyllä järkeävämpää yrittää laittaa realistisen tyylin piirtäjiä johonkin järjestykseen kuin kaikkia piirtäjiä. Mutta ei sekään kovin tolkullista hommaa ole.   Itse olisin kyllä vähän sitä mieltä että ei pojasta polvi tahdo parantua. Joonas hakkaa Leppäsen ja Leppänen Murtsin, joka puolestaan pistää pataan Rautkorvelle, Kähköselle ja muille junnuille.  

Hiltusta arvostan erittäin paljon ja hän on sarjakuvantekijänä aivan eri luokkaa kuin Leppänen ja Murtosaari, sillä... Petri osaa myös käsikirjoittaa!
Ylipäätään realistisen tyylin piirtäjät eivät meillä oikein jaksa loistaa tarinanikkareina. Mutta eipä osaa Hiltunenkaan tekstata (toisin kuin Timppa, Koivisto, Murtosaari, Ruokola tai Rasi).   Tekstaus on mielestäni yksi osa sarjakuvapiirtäjän ammattitaitoa. Tärkeäkin, vaikka nämä tietokoneen poispilaamat "robottisarjakuvataiteilijat" (termi kehitetty Leppäsen sanastosta) eivät tekstauksen päälle tunnukaan ymmärtävän.

Nyt tulikin negatiivisuutta tarpeeksi yhteen viestiin. Taisin jo sanoa aimminkin, mutta tulkoon ajatus toistetuksi, siinä Leppänen on oikeassa että piirustustaito ei enää ole niin tärkeä kuin se joskus oli. Vanhan koulun tekijöitä se joskus harmittaa, mutta olisihan se vähän tyhmää nykyaikana alkaa natsina vaatia että kaikki sarjakuvat pitää piirtää jollain tietyllä tyylillä tai hyväksytyllä taidolla. Kukin tekee mitä tekee ja lukijat lukevat mitä lukevat. Se on pääasia että kaikille löytyy tykkäiltävää.

[OM]

Nyt on tullut niin monta kommenttia joihin haluaisin ottaa kantaa. Joten yritän sanoa nyt lyhyesti.

Minusta ei ole mitään järkeä verrata piirtäjiä toisiinsa. Olen joskus tehnyt niin mutta en nyt enää. Jokaisella on omat vahvuutensa ja tyylinsä piirtää. Eikä missään tapauksessa tule verrata Leppästä mihinkään Tex Willerin piirtäjiin. Ensiksikään Leppänen ei ole koskaan verrannut itseään toisiin piirtäjiin,  koska hänellä ei käsittääkseni ole niinsanotusti ketään esikuvaa. Mutta tietenkin hänellä on omat piirtäjä suosikkinsa erimerkkinä vain vaikkapa Jose Luis Salinas kuten  jokaisella piirtäjällä on joku.

Reima arvostaa Hiltrusta kovasti. Hän on monipuolinen tosiaan kuten Reima sanoi. Mutta Hiltusesta voidaan jutella hänen ketjussa. Nyt sitten Leppäseen takaisin.

Ja tämä nyt Sampsalle.  Kuuntele tarkkaan mitä sanon. Realismin taitajia  on Suomessa tuiki vähän jotka siis sitä tekisivät säännöllisesti. Minusta käyttämäni ostikko josta minulle vinoilit puoltaa itseään . Olisin voinut antaa myös nimeksi tälle osiolle Kari Leppänen-nykypäivän Suomalaisen sarjakuvan ansioitunut tekijä .....jos se olisi sinun herkkää hipiääsi miellyttänyt Sampsa enemmän.
 
Putosit kyllä persuuksillesi kuravelliin Sampsa  kun sanoit seuraavasti Leppäsen Mars-sarjakuvasta: "Minusta ne ovat taiteeltaan aivan hutaistuja, melkein jokainen meistä pystyisi samaan".  Siis jos sinä olet tuota mieltä ihan tosissasi, se toki on täysin oikeutettua jokaiselta,  jokainen saa sanoa mielipiteensä.....niin epäilen vahvasti, että olet syönyt tänään samoja sieniä kuin Moebius meksikon erämaassa.    
Ensiksikin ne on väritetty suoraan originaaleihin akryyliväreillä, jolloin tietenkin niiden alkuperäisten musteella tehtyjen loistosta lähti  osa pois. Tottakai värit peittävät alleen hienot Leppäsen tekemät hiusviivat jne. Siksi olisin toivonut, että niistä olisi ollut olemassa alkuperäiset mustavalkoiset originaalit.

Kehumasi Hiekkala, Rautkorpi ja Murtosaari eivät pääse graafisesti lähellekkään tuota tasoa ei edes kerronnallisesti. Luulen että tämä ei ole heille niin tärkeä aspekti urallaan. Heillä on luonnollisesti omat kiinnostuksen kohteensa ja genrensä, jota he tekevät.  
Kvaakin galleriaa katsellessa huomaa että joku osaa jonkun asian paremmin kuin toinen.   Mutta ei tässä nyt olekkaan siitä kysymys, kuka on paras. Se on täysin turhaa. Nyt puhutaan graafisesta tasosta ja muusta osaamisesta tai vain ilosta piirtää. Jokainen kvaakkilainenkin antaa ripauksen itsestään kuviensa puitteissa.  Itse sarjakuvakin on muutakin kuin pelkkää kynällä tai tietokoneella tuotettua viivaa.  Siksi minusta väitteesi ei ole sopusoinnussa tosiasioiden kanssa. Mutta hienosti kuitenkin esitit mielipiteesi ja osaat ne perustella.  On hyvä, että jokainen saa sanoa mielipiteensä. Näistä on hyvä keskustella.

Reima sanoi oikein siinä, ettei piirustustaito  ole enää niin tärkeä kun se oli vanhan koulukunnan aikoina.  Tosi on. Maailma menee eteenpäin ja ehkä tänä päivänä enemmän se tarina on tärkein elementti. Kustannus kynnys siinä, mitä julkaistaan on madaltunut vuosien saatossa. Nykyään voidaan julkaista sellaista, joka tasoltaan vastaa 4-5 vuotiaan töherryksiä kakat housussa.

Ja lopuksi Sampsalle vielä tämä. Pidän itsekkin Sy Barrystä ja Hans Lindhalista. Heillä kaikilla on vahvat ja huonot puolensa. Ja siksi en tätä kirjoittaessa pysty laittamaan ketään Mustanaamion piirtäjistä paremmuusjärjestykseen. Olen sitä joskus tehnyt yllsieseti, mutta luopunut siitä, koska jokainen näkee sarjakuvan eritavalla. Sen kerronnan ja piirroksellisen osuuden.
Siksi julistankin nyt Sampsalle piirroskilpailun aiheesta Marsin sankari. Yksi kuva riittää.  On hyvä nähdä pitääkö Sampsan kommentti paikkansa, että "  melkein jokainen meistä pystyisi samaan" eli samaan kuin Leppänen Mars-sarjakuvassaan.  

Paljon muutakin kommentoitavaa, mutta nyt lähden katsomaan mielisarjaani Arrowin viimeisen jakson digiboksilta.
Kiitos kaikille kommenteista. Ihanaa että voimme keskustella kvaakin bittitaajuuksilla vapaasti.
Tässä tämä lyhyesti tällä kertaa.

[sarja]

 Jostain syystä  tulee mieleen, että Leppäsen piirrostyyli  muistuttaa  Bill Laceyn ja Burne Hogartin  yhdistelmää.

[OM]

Jostain syystä  tulee mieleen, että Leppäsen piirrostyyli  muistuttaa  Bill Laceyn ja Burne Hogartin  yhdistelmää.

Osuit rakkaani naulan kantaan .  Leppänen pitää kovasti Burne Hogartin sarjakuvista ja piirrostyylistä.  On siitä sanonut haastattelussa. Varsinkin se, kuinka Hogarth osaa loihtia upeasti kaikki lihakset dynaamisesti esiin. Jokainen lihas ja säie näkyy loistavana tulkintana.  Hogart on ollut yksi minunkin suosikeistani aina. Mitä lihaksiin ja niiden teknisiin toteutuksiin kynällä ja paperilla tulee, Hogarth on siinä todellinen edellä kävijä. Tuskin kukaan sitä meistä kiistää, joka on nähnyt hänen luonnoksiaan anataomiasta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Orjan: Myönnän, että piirtäjiä (edes ns. realistisia) ei voi verrata keskenään puolueettomasti, mutta olen oikeasti sitä mieltä mitä kirjoitin. En tunnusta sienien syömistä.

Ehkä KTL ei ole verrannut itseään toisiin, mutta arvioin häntä samoin kriteerein kuin hän on arvioinut muita piirtäjiä enkä anna mitään lisäpisteitä suomalaisuudesta.

Juu, tiedän, että realistisen tyylin tekijöitä on Suomessa kourallinen. Kuitenkin tyylin taitajia on minusta paljon. Mm. Kvaakin galleriasta huomaa, että monella on valtavasti taitoa.

On tietysti aivan eri asia piirtää säännöllisesti. Osa Leppäsen hyvästä ammattitaidosta on aikatauluissa pysymisessä ja suuressa tuotteliaisuudessa.

Minusta hänen John Carterissään ei ole taiteessa mitään erikoisia viivoja; minusta se on vain elottomia ihmisiä vedettynä nopeasti. Tosin tussausta en osaa arvioida. Tykkään paljon värityksestä.

Voin, Orjan, piirtää ja lähettää sinulle Marsin sankarin (mutta en julkisuuteen). Tuommoinen geneerinen tankkimies se ei tule olemaan kuten KTL:llä on melkein jokaisessa sarjakuvassa…

_____________
Asiasta toiseen: täsmennetäänpä tuo Hiltunen ja Mustiksen piirtäminen. Tuossa Portissa puhutaan Mustiksen piirtämistoiveesta vuonna 1985 Mustiksen kirjepalstan kautta eli siis ennen kuin Hiltunen oli lyönyt itsensä läpi taiteilijana. Ilmeisesti Leppänen oli tuohon aikaan vastaamassa hänelle lehden kirjepalstalla; niin ainakin ymmärrän asian Portista.

[sarja]

Tässä Burne Hogartia:
http://capnscomics.blogspot.fi/2012/01/some-dynamic-hogarth.html

[Reima Mäkinen]

On tietysti aivan eri asia piirtää säännöllisesti. Osa Leppäsen hyvästä ammattitaidosta on aikatauluissa pysymisessä ja suuressa tuotteliaisuudessa.

Juuri näin. On eri asia piirtää kuva kuin sarjakuvasivu. Eroa on siinäkin piirtääkö sivun vai pitkän tarinan. Harva, hyvin harva kykenee tekemään meillä (monestakin syystä) pitkää juttua päiväkirjasutaisua kummemmalla tyylillä. Ja sitten jos onnistutaan vielä käsikirjoittamaan kasassa pysyvä, mielellään toimiva ja kiinnostava tarina, aletaan jo puhua sarjakuvantekijöistä.

Minusta hänen John Carterissään ei ole taiteessa mitään erikoisia viivoja; minusta

Carter ei kuulu minunkaan suosikkeihini KTL:n tuotannossa, sanoisin jopa että se on heikoimmasta päästä. Tai no, sanotaan että Carter on Leppäsen keskitasoa. Vähän ennen Mustanaamion aloittamista tehdyt koira ja heppasarjat ovat sitten vielä ihan omassa kuraluokassaan. Tämäkin on hiukka ihmeellistä, sillä Joonaksen kanssa ja häntä sijaistaessaan Karin viiva oli toisaalta ihan parhaimmillaan. Parhaat scifit ja Mustikset löytyvät sitten oman asteikkoni yläpäässä. Pidän myös niistä muutamista näkemistäni Zubuista. Harmi ettei Leppänen piirrä enemmän ns. yksinkertaisella huumorityylillä.

On hyvin mielenkiintoista katsella niitä tarinoita ja kuvia, joihin Leppänen itse kertoo olevansa tyytyväinen. Riippumatta siitä pitääkö itse, voi yrittää ymmärtää sitä makua ja niitä lähtökohtia ja tavoitteita, joita tekijällä on ollut.

Ja kun puhutaan Leppäsen esikuvista, niin älkää ny herran tähren unohtako Ron Turneria! Ilman Turneria ei olisi sitä Leppästä jonka me tunnemme.  

[OM]

Tässä Burne Hogartia:
http://capnscomics.blogspot.fi/2012/01/some-dynamic-hogarth.html

Kiitos sarja laittamistasi Burne Hogart sivusta. En ole tuollaisia koskaan löytäntykään. Olipa todella mahtavat kuvat.

[OM]

    

     Reima. Minun piti vielä vastata sinun kirjoittamaasi seuraavaan kommenttiin:
"Hiltusta arvostan erittäin paljon ja hän on sarjakuvantekijänä aivan eri luokkaa kuin Leppänen ja Murtosaari, sillä... Petri osaa myös käsikirjoittaa!"

Mutta Reima. Myös Leppänen on kirjoittanut itse kaikki sci-fi tarinoidensa käsikirjoitukset. Ja niiden liuskojen määrä ylittää varmasti Hiltusen Petrin kirjoittamien tarinoitten määrän. Mahtavaa että Hiltunen kirjoittaa.
Olen joskus miettinyt, että jos KTL kirjoittaisi myös The Phantom tarinoita, ne olisivat takuulla mielenkiintoisia. En tiedä, onko KTL koskaan ehdottanut tätä Fantomenin toimitukseen Ruotsiin. Mutta ainakin yhden tarinan hän on naamiomiehen seikkailuja kirjoittanut. Sitä ei ole muistaakseni julkaistu Suomessa. Saatan olla väärässä. Nyt pätkii pahasti kun join veljen Rommi pullon jämät 60% kun lähti baariin.
Portti 2/2013 erikoisnumerossa Leppänen kertoo, että hän kirjoitti Mustanaamio tarinan "Tuomiopäivän vuori" suureksi osaksi uudestaan, koska pääkäsikirjoittaja oli sijoittanut kraaterilaaksoon joukon isoja dinoja. Samoihin aikoihin leffoissa pyöri Spielbergin ohjaama Juraccic park. Leppänen artikkelin mukaan painotti bossilleen ilmeisesti Ulf Granbergille, että dinot olisivat  tuskin voineet elellellä ja hankkii lisää dinoja kraaterissa about 65 miljoonaa vuotta. Niinpä hän sai luvan muuttaa käsikirjoitusta ja keksimään "jotain vastaavaa" kirjoittaa Murtosaari haastattelussa. Niinpä Leppänen kirjoitti kuten totesin suuren osan tarinasta uudestaan ja muutti isot dinot pelottaviksi lihansyöjäkasveiksi jotka kaikenlisäksi pystyivät liikkumaan.

Leppänen on skriivannut kymmeniä ja kymmeniä Wiggen seikkailuja, sitten Xellanan 4 osaa, Trelloksen, joka julkaistiin Tähtivealtajassa (ei kokonaan) ja Mustanaamiossa 1992. Sitten kaikki lyhyemmät julkaistut sci-jutut sekä Sarjis-lehdessä julkaistut tarinat. Meinasin unohtaa artikkelit Portissa mm. Edgar Rice Burrouksista usean kymmenen sivuinen upea artikkeli Tarzan kirjailijan elämästä ja tuotannosta.  Samoin Tumac sarjan tietoiskuja ja noita Hevosjuttuja esi-isistä jne. Ja on kirjoittanut ainakin yhden sci-fi romaaninkin.  Että kyllä sitä muutkin osaavat tehdä käsikirjoituksia kuin P. Hiltunen.

[Lurker]

Leppänen osaa tuoda hienosti dramatiikkaa ruutuihinsa, taidolla, jota ei kaikille ole suotu. Varjot, perspektiivit, yksityiskohtien poiminta, rytmitys...

Copyright © Kari Leppänen (MN 16/2009)

Leppästä innoittaa suuresti myös rakkaus vanhojen aikojen seikkailukirjoihin, joita hän itse lie poikavuosinaan ahminut. Sitä samaa mielihyvärataa hän vahvistaa nyt aikuisena.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mutta Reima. Myös Leppänen on kirjoittanut itse kaikki sci-fi tarinoidensa käsikirjoitukset. Ja niiden liuskojen määrä ylittää varmasti Hiltusen Petrin kirjoittamien tarinoitten määrän.

Orjan, katsopa Hiltusen tuotantoa lukuisine albumeineen sekä Kalkkaron, Väinämöisen ja muiden juttujen kanssa. Kyllä Hiltunen on kirjoittanut paljon enemmän.

Portti 2/2013 erikoisnumerossa Leppänen kertoo, että hän kirjoitti Mustanaamio tarinan "Tuomiopäivän vuori" suureksi osaksi uudestaan, koska pääkäsikirjoittaja oli sijoittanut kraaterilaaksoon joukon isoja dinoja. Samoihin aikoihin leffoissa pyöri Spielbergin ohjaama Juraccic park. Leppänen artikkelin mukaan painotti bossilleen ilmeisesti Ulf Granbergille, että dinot olisivat  tuskin voineet elellellä ja hankkii lisää dinoja kraaterissa about 65 miljoonaa vuotta. Niinpä hän sai luvan muuttaa käsikirjoitusta ja keksimään "jotain vastaavaa" kirjoittaa Murtosaari haastattelussa. Niinpä Leppänen kirjoitti kuten totesin suuren osan tarinasta uudestaan ja muutti isot dinot pelottaviksi lihansyöjäkasveiksi jotka kaikenlisäksi pystyivät liikkumaan.

Tuohan oli erittäin kiinnostava kertomus ja osuva korjaus piirtäjältä, mutta tapaus oli kerrottu jo aiemmin KTL:n nettisivuilla.

[Reima Mäkinen]

Myös Leppänen on kirjoittanut itse kaikki sci-fi tarinoidensa käsikirjoitukset.

On kaksi eri asiaa osata kirjoittaa ja osata käsikirjoittaa.  Tunnen Hiltusen tuotannon vähän paremmin (lukenut yli puolet) kuin Leppäsen itse tekemät sarjakuvat (lukenut vain muutaman sata sivua). Siksi en vielä rykäise mitään sen tarkempaa Leppäsen käsikirjoituksista. Totean vain, että ne kässät joita olen nähnyt eivät todellakaan ole tarinan grafiikan tasolla (siinä poikasarjisgenressä, jota ne edustavat).
Leppäsen tekemät adaptaatiot Burroughsin ja Conan Doylen teksteistä kärsivät siitä mistä monet muutkin kirjasta sarjakuvaksi muokkaukset. Liiasta selostavasta tekstistä dialogin kustannuksella. Toki tämä on sarjakuvassa tyylikysymys mutta juuri minun makuuni tekstilaatikoiden ylivalta ja sen saman tekstin kuvittaminen on aikamoinen miinus.
En voi tietää minkä verran Leppänen on Mustanaamiotekstejä muokannut, mutta pitäisin ne kuitenkin erillään hänen muista töistään. Jos alkuperäistä tekstiä on korjailtu siinä on kuitenkin aika paljon kässäystyötä jo pohjalla, lisäksi Fantomenin toimitus vielä valvoo ja ohjeistaa eli asettaa tietyt raamit ja standardin (joista en myöskään tiedä sen tarkemmin). Kuitenkin se että muuttaa dinosaurukset kasveiksi on minusta pikemminkin kässärin viilausta kuin käsikirjoittamista.

Leppänen osaa tuoda hienosti dramatiikkaa ruutuihinsa, taidolla, jota ei kaikille ole suotu. Varjot, perspektiivit, yksityiskohtien poiminta, rytmitys...

Jep. Varjojen käyttö on hienosti hallussa, paitsi piirrännällisesti, myös draaman luojana. Allekirjoitan myös tuon taidokkaan lähikuvien käytön, se ei tunnun ollenkaan teennäiseltä, toisin kuin vaikka monilla jenkkipiirtäjillä.

Noin muuten olen viimeaikoina ihmetellyt Leppäsen tapaa rajata/peittää kuvista ihmisten jalkaterät (tästähän oli jo jotain puhetta ketjussa). Olin nimittäin oppinut kuvasommittelusta ja kuvakokojen käytön teoriasta, että säärestä ei pidä mennä ihmistä leikkaamaan (ulos kuvasta). Lopulta se ei nyt kuitenkaan NIIN pahalta näytäkään, ja kun pystysuunnassa tilaa on usein kuitenkin aika niukasti... Jalkaterätön hahmo mahtuu siten hieman isompana ruutuun kuin kokonainen immeinen (kokokuva), ilman että tarvii lähteä vaikkapa isopäistämään hahmoja.  Niinpä olen nyt sitten Leppäsen ansiosta rohkaistunut kokeilemaan tätä hieman epäortodoksista ihmisten rajaustapaa.

[[kivi]]

olen viimeaikoina ihmetellyt Leppäsen tapaa rajata/peittää kuvista ihmisten jalkaterät (tästähän oli jo jotain puhetta ketjussa). Olin nimittäin oppinut kuvasommittelusta ja kuvakokojen käytön teoriasta, että säärestä ei pidä mennä ihmistä leikkaamaan (ulos kuvasta). Lopulta se ei nyt kuitenkaan NIIN pahalta näytäkään, ja

Ei kai se niin tarkkaa ole, tärkeää on vain ettei rajaus saa sattua just nivelen kohdalle. Jalkaterien pois jättämiseen voi olla monta syytä, joista tavallisimpia on se että yllättävän moni sarjakuvia kopioimalla sarjakuvia piirtämään oppinut ei vaan osaa piirtää jalkoja, kun eivät esikuvatkaan osanneet. Tosin tää ei välttämättä koske Leppästä ollenkaan: Hogarthin nyt kuitenkin muistelisin piirtäneen ihan hyvin jalkoja, vaikka kokonaisuudet joskus aika luonnottomiksi jäivätkin.

[OM]

Orjan, katsopa Hiltusen tuotantoa lukuisine albumeineen sekä Kalkkaron, Väinämöisen ja muiden juttujen kanssa. Kyllä Hiltunen on kirjoittanut paljon enemmän.

Saattaa olla että Hiltunen on kirjoittanut  enemmän, mutta kirjoittaminenhan ei ole kilpailua toisten kanssa.  Hienoa, että molemmat kirjoittavat. Tässä Leppäsketjussa ihan ohimennen mainitsen,  että Hiltunen osaa todella kirjoittaa. Tarinat ovat historiallisesti todenmukaisia ja kiinnostavia. Mutta nyt takaisin osion teemaan.

[Reima Mäkinen]

Mutta minusta se ei ollut haastattelu. Jos oli, se oli luvattoman huonosti toimitettu kirjehaastattelu. Onhan toki mahdollista että Leppänen oli kirjeeseensä kierrättänyt vanhat tekstinsä, mutta saman tien kirjeen olisi sitten voinut julkaista sellaisenaan.

Murtosaari oli lyönyt epämääräiseen läjään vanhat Sarjainfon ja Mustanaamiospesiaalien artikkelit + tekstit Leppäsen kotisivulta. Kaikki kuvat oli ripattu samoista lähteistä.

Leppänen vahvistaa, oikeassa olin. Valitettavasti. Kaikki kunnia Murtosaarelle vaivannäöstä, mutta aiempaan "tekniseen" kritiikkiin lisättäköön vielä se että tämmöisissa "silppuartikkeleissa" ja vastaavalla metodilla kootuissa tieteellisissä tutkimuksissa on tapana merkitä eli kertoa käytetyt lähteet.

Jos joku väittää, ettei netistä saa mitään sinne laitettua lopullisesti poistettua, se ei pidä paikkaansa kotisivujen kohdalla.

^{KTL bloki 15.11.2013}

Sanotaan, että...
Waybackmachine

Portissa julkaistu 34-henkilökuva on omasta mielestäni, paitsi suursaavutus Jukka Murtosaarelta, myös arvokkaampi paperille painettuna kuin jokin kybertaivaalla aineettomana leijuva nettisivusto...
^{KTL bloki 15.11.2013}

Kyllä, mutta edellä todettu ei silti tee Portin jutusta hyvin laadittua eikä aiheensa arvoista, mitä seikkaa vielä uudelleen painotan.

Ei ihmisen pidä lukeman sellaista, mistä ei pidä.  Sehän olisi masokismia.
^{KTL bloki 15.11.2013}

Näin on, siinä toivossa että muiden kehuma artikkeli mielenkiintoisesta aiheesta tarjoaisi jotain rahan ja lukemisvaivan palkkioksi, saattaa ihminen kuitenkin erehtyä.

Orjan Mayn tavoin en saata kuin toivoa, että Leppänen vielä joskus sallii jonkun tehdä itsestään oikean haastattelun, jopa kirjan tai että saisimme lukea jostain 2000-luvun tyyliin toimitetun muun artikkelin hänen maailmastaan. Sarjakuvapiirtäjältä ei kuitenkaan voi vaatia osallistumista kaiken maailman sosiaalisiin kiemuroihin ja turhaan julkisuuteen. Piirtäjän työ on piirtää  ja kun Leppäsen ei tarvitse myydä kirjojaan haastatteluiden avulla, niin syrjäänvetäytyminen on ymmärrettävää.
Kuitenkin keskustelu sarjakuvista ja mielipiteiden esittäminen niistä lisää aiheen kiinnostavuutta lukijoissa, siksi asialla olisi yleistä merkitystä. Muita piirtäjiä Leppäsen sarjakuvat, mielipiteet ja kokemukset, kiinnostavat tietenkin sitten vähän eri lailla.