Demian luettu. Tunnelmat ovat ensimmäisten kahden tarinan jälkeen hieman ristiriitaiset. Rujun juonenkuljetus oli sujuvaa ja takaumat toimivat hyvin. Henkilötkin olivat pääasiassa kiinnostavasti kuvattuja, ja hyvän ja pahan raja oli alati häilyvä. Tapahtumamiljöö oli myös erilaisuudessaan raikas valinta.
Toisaalta tuli sellainen tunne, että tämänkaltaisia kovaksikeitettyjä dekkareita ollaan nähty jo paljon tv:ssä, elokuvissa, romaaneissakin. Rujun teemoissa ei tuntunut olevan juurikaan uutta. Ja vielä päähenkilönä menneisyydessään salaperäisiä kovia kokenut pyssysankari, jonka syliin kaikki kauniit naiset lakoavat. Ensimmäinen tarina oli mielestäni näistä kahdesta se parempi, koska siinä ennen kaikkea pureuduttiin hahmoihin ja heidän taustoihinsa. Aavelaiva oli sellainen tavallisempi rikosjuttu. Jälkimmäisen piirtäjän tyyli ei iskenyt.
Ostan kuitenkin jatkossakin, katsotaan miten sarja tästä lähtee kehittymään.
Kunpa vielä Julia alkaisi ilmestyä säännöllisesti suomeksi, tykkäsin kovasti siitä ainoasta mikä täällä nähtiin...
Puit sanoiksi myös minun ajatukseni. Juliassa on potentiaalia, vaikkakin vain tuon yhden numeron perusteella arvioituna. Kiinnostavia henkilöhahmoja, ja Berardi tuntuu panostavan enemmän psykologiseen puoleen kuin äksöniin (Juliahan ei osaa edes käyttää asetta).
