Kirjoittaja Aihe: Demian  (Luettu 23723 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Wladislaw

  • Jäsen
  • Viestejä: 198
Vs: Demian
« Vastaus #30 : 07.10.2009 klo 11:24:16 »
Tuo Askon kuvailu kuulostaa niin hyvältä että pitää jostain tuo bongata viimeistään perjantain junamatkalle.

Kunpa vielä Julia alkaisi ilmestyä säännöllisesti suomeksi, tykkäsin kovasti siitä ainoasta mikä täällä nähtiin... *vink vink*

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Demian
« Vastaus #31 : 09.10.2009 klo 09:21:40 »
Egmontin blogissa on tekstiä ja kuvanäytettä otsikolla enkeli vai paholainen. Luulin tekstin perusteella ensin, että Asko AA oli käynyt loputtomia keskusteluja  Pasquale Rujun kanssa, mutta se olikin Sergio Bonelli. ;-)

Nikopol

  • Jäsen
  • Viestejä: 253
Vs: Demian
« Vastaus #32 : 10.10.2009 klo 19:38:33 »
No tulipahan tämäkin avaus nyt luettua, eikä liiemmin kolahtanut. Tarinan sankari toi mieleen lähinnä Crown Ericin, romanttisen sankarin koston tiellä. Ensimmäinen tarina oli sellaista herttasarjaa verellä kyllästettynä, ettei pahemmasta väliä. Toinen tarina oli jo siedettävämpi, muttei kuitenkaan mitään huippua. Onneksi sankarimme ei sentään ole mikään hyvyyden perikuva, vaan niittaa roistoja ihan suurella sydämellä, ja jos nyt kaveri muutaman nilkin vähän epämoraalisesti päiviltä päästäisikin, katsoo Demian tämän sormiensa läpi. Egmontilla on varmasti tehty laskelmat julkaisun kannattavuuden suhteen sen mukaan, että lukijoista ainakin puolet olisi tyttöjä, joihin tällainen romanttinen sankari purisi ja toinen puoli samoja hännystelijäpoikia, jotka pukeutuvat Narutoasuihin Animeconeissa saadakseen edes jonkun tytön kiinnostumaan itsestään. Sääli sinällään, toivottavasti italosarjakuvaa kuitenkin saadaan suomeksi enemmänkin ja monipuolisemmin tulevaisuudessa ja kai tämänkin nyt loppuun lukee jos kehityskäyrä kuitenkin olisi ylöspäin.

Janne

  • Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 6 890
  • Hornan kekäleet!
Vs: Demian
« Vastaus #33 : 10.10.2009 klo 20:01:59 »
Minun mielestäni ensimmäinen osa oli parempi. Siinä keskityttiin lähinnä Demianin henkilöhahmoon, johon liittynyttä katoamismysteeriä availtiin pienin paloin. Lopuksi tuntui, että ehkä mysteeriä avattiin jo liiaksi heti ensimmäisessä osassa. Toinen osa tavanomaisempaa actionia.
"Tex-tieteen yli-morisco"

Asko AA

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 677
  • "I Lost My Heart In A Drive-In Movie"
Vs: Demian
« Vastaus #34 : 10.10.2009 klo 22:26:08 »
Egmontilla on varmasti tehty laskelmat julkaisun kannattavuuden suhteen sen mukaan, että lukijoista ainakin puolet olisi tyttöjä, joihin tällainen romanttinen sankari purisi ja toinen puoli samoja hännystelijäpoikia, jotka pukeutuvat Narutoasuihin Animeconeissa saadakseen edes jonkun tytön kiinnostumaan itsestään.

No ei varmasti tehty.
Saat pitää nämä sinänsä hupaisat mielikuvitelmat ihan itselläsi.
Asko A. Alanen
Sarjakuvatoimittaja
Sarjakuvaneuvos
Akolinna, Tampereen Tammela

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Demian
« Vastaus #35 : 11.10.2009 klo 00:07:13 »
Kyse on paljon selvemmin Beckerin, Melvillen, Giovannin ja kumppanien kaltaisista vanhan mantereen ohjaajista ja heidän gangsterikuvauksistaan sekä Marseillen ja muiden paheiden pesien koluamisista. Myös monet uudemmat (ranskalaiset) poliisileffat ovat selvästi samaa kantaa.



Demian herätti kyllä meikäläisen mielnkiinnon. Noi elokuvagenret on oikeiden konossöörien mielestä  policier ja italocrime, hyvin vähän tekemistä film noirin kanssa
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Demian
« Vastaus #36 : 11.10.2009 klo 13:38:12 »
Turkuun Demian löysi tiensä vasta torstaina ja silloinkin r-kioskin tietokanta löysi teoksen muttei hintaa.
Hinnan syöttäminen vaatii soiton ja vie muutaman minuutin kun sitä on yritetty jo kymmenen minuutin ajan keräämällä jonoa.

Mutta asiaan:
Demianin kuvaaminen romanttiseksi sankariksi on sallittua mutta Demian sijoittuu italiassa yleiseen "kohtalokas sankari" linjaan.
Kyseessä on ennen muuta trilleridekkari, jossa on noirin sävyjä. maailma ei ole mustavalkoinen eikä antisankari ole selkeän valkohattuinen hahmo.

Eric Draveniin en itse rinnastaisi vaan pikemminkin 100 bulletsin ja Criminalin hahmoihin tai Sin cityn kasvatteihin joilla kuitenkin on laajempi valikoima vivahteita persoonassaan.
italialaisena seksi ja ihmissuhteet ovat olennainen osuus Demiania, mutta enemmän kuten Diabolikissa ja Dylan Dogissa toisin kuin Karzanin pölhöilyissä.
Demian on uskollinen ja lojaali olematta selibaattilupauksen antanut munkki.

Demianissa on asekäsien lisäksi toki ripaus runopoikaa ja tämä erottaa hänet selkeimmistä kirjallisista vastineistaan: Tuomarin esikuvasta Mack Bolanista, kotimaisesta Harri Nykäsen Raidista ja Andrew Vachssin Burkeen/Wesleyhyn joka hänkin omasi 18 teoksen kaaren.
Demianin maailma ei ole aivan yhtä kova ja kylmä kuin Vachssilla, mutta niin väkivallassa kuin suorasukaisuudessaan on tämä melko kovaksikeitettyä materiaalia.
Mutta runopoikaa on vähemmän kuin katkenneita luita ja tulitaisteluita.
Nekään eivät ole itsetarkoitus, väkivallalla on seuraumuksia.
Veljeskunta, fraternite tuo häivähdyksen 100 bulletsin minutemenejä ja Kivistä miestä tähän sarjaan.

Henkilökaarti on mietitty ja tuo monisärmäisyyttä. Muista Bonellin sarjakuvista tutusti myös sivuhahmoja taustoitetaan.
Vakikasvoisat oma henkilökohtainen suosikkini on Gaston Velasco, joka tuo sarjaan tuulahduksen maanläheisyyttä ja perheineen on olennainen osa Demiania kuten eräs Huuhkain ranger Willerille, Groucho Dylanille ja Kurjak Harlanille.
Ulkokirjallisena viitteenä Lehanen kirjojen Bubba Rogawskin espajalainen serkkumies.
Tyttärestä lisäpisteitä vaikka kliseinen ratkaisu genren ystäville onkin.
Moraali on harmaata
tunnelma on selkeän eurooppalainen ja välimerellinen.

Graafinen jälki on hallittu ja klassinen, ensimmäisen jakson valinta käyttää menneisyydessä, muisteloissa ja huhuissa laveerausjälkeä on onnistunut. Viiva on skarppia ja realistisuudessaan klassista seikkailusarjakuvaa.
Ajoittain tulee mieleen miksi tällaista jälkeä näkee niin harvoin Modesty blaisen jälkeisinä aikoina.
Toisen jakson lievästi kolhompi, käyttäen suuria luonnosmaisia aloja mustaa, mutta yhä pätevää sarjakuvakerrontaa.
Toinen osa myös aloittaa pidemmän kaaren alun oivallisen alkuasetelman ollessa selvitetty. Eli pilotin luotua pohjan sarja pääsee käyntiin.

kansi on rohkea. aikana jolloin kuuluu vannoa photarin nimeen on selkeä markerväritys nk. kova juttu.
Minua taitollisesti lahjakkaammat kyllä kritisoivat logon läpikuultavuutta ja asettelua mutta vain kannen. sisäsivuista ei asemointi tai pikseliongelmia tahi muitakaan painoklaffeja löydä.

tarinan kuljetus on varmaotteista ja kuvan kerrontaan luotetaan riittävästi ja italosarjakuvalle tyypillisesti vaikutteita haetaan elokuvista.
Ruutujako ja kuvakulmat ovat valmista kauraa niin Alfred Hitchcockin, Melvillen, Brian DePalman kuin Johnnie Ton ja John Woonkin ohjaustöiksi.
Toimintaa rytmitetään suvannoilla jotka kuintenkin huokaavat niin paikkaa kuin tunnelmaakin, junnausta ja turhaa jankkausta saa hakea.

Summa summarum: pätevää rikossarjakuvaa johon kannattaa tutustua jos diggailee vaikkapa George Pelecanosta, Cornell Woolrichia, Chester Himesia ja Elmore Leonardia mutta arvostaa eurooppalaista kerrontaa ja miljöötä.
Elokuvallisesti lähinnä jarmuschin Ghost dog- samuraiden tapaan leffaa, mutta tämän gangsterit ovat kovempia ja lainassa Takenista.
Jos pitää dekkareista mitä todennäköisimmin pitää tästä.

itse odotan jatkoa jotta on mitä laittaa hyllyyn Dylanien, Dampyrien,Brendonien ja tätä eniten muistuttavan Julian viereen.

Aitoa käyttösarjakuvaa. sellaista joka myös kestää käyttöä.
« Viimeksi muokattu: 11.10.2009 klo 13:42:30 kirjoittanut Curtvile »

Hamilkar

  • Jäsen
  • Viestejä: 485
  • "ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhta"
Vs: Demian
« Vastaus #37 : 12.10.2009 klo 20:40:08 »
Turkuun Demian löysi tiensä vasta torstaina ja silloinkin r-kioskin tietokanta löysi teoksen muttei hintaa.
Hinnan syöttäminen vaatii soiton ja vie muutaman minuutin kun sitä on yritetty jo kymmenen minuutin ajan keräämällä jonoa.
Itselleni kävi tämän kanssa Ärrällä vähän samalla tavalla, sillä erotuksella, että myyjä tajusi itse hakata nuo viivakoodin numerot manuaalisesti sisään, näin ainakin olin havaitsevinani.

kansi on rohkea. aikana jolloin kuuluu vannoa photarin nimeen on selkeä markerväritys nk. kova juttu.


Minua taitollisesti lahjakkaammat kyllä kritisoivat logon läpikuultavuutta ja asettelua mutta vain kannen. sisäsivuista ei asemointi tai pikseliongelmia tahi muitakaan painoklaffeja löydä.
Vaikka muuten kokonaisuudesta pidinkin, niin kannesta en kyllä pitänyt hirveästi. Ehkä se oli tuo musta reunus yhdistettynä kirkkaisiin väreihin.

Olihan tämä hieno pokkari, varsinkin ensimmäinen tarina oli kuvitukseltaan ja juoneltaan todella hyvä. Enpä muista aiemmin törmänneeni yhtä pitkiin takaumajaksoihin!

Toinenkin tarina oli hyvä, piirrosjälki ei ihan yltänyt ensimmäisen tasolle, ehkä liika paksua viivaa ajoittain minun makuuni. Joka tapauksessa tässähän on juoni todella ajankohtainen!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kuitenkin ehdottomasti ostoslistalla vastakin.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Demian
« Vastaus #38 : 12.10.2009 klo 23:15:29 »
Kyseessä on ennen muuta trilleridekkari, jossa on noirin sävyjä. maailma ei ole mustavalkoinen eikä antisankari ole selkeän valkohattuinen hahmo.
Demianissa on asekäsien lisäksi toki ripaus runopoikaa ja tämä erottaa hänet selkeimmistä kirjallisista vastineistaan: Tuomarin esikuvasta Mack Bolanista, kotimaisesta Harri Nykäsen Raidista ja Andrew Vachssin Burkeen/Wesleyhyn joka hänkin omasi 18 teoksen kaaren.
Demianin maailma ei ole aivan yhtä kova ja kylmä kuin Vachssilla, mutta niin väkivallassa kuin suorasukaisuudessaan on tämä melko kovaksikeitettyä materiaalia.
Mutta runopoikaa on vähemmän kuin katkenneita luita ja tulitaisteluita.
Aitoa käyttösarjakuvaa. sellaista joka myös kestää käyttöä.

Sanoisitko jopa: "Demiania määrittää aivan erityinen aikamuoto. Se ei ole dekkareille ominainen imperfekti, jossa menneisyys ja syyllisyys restauroivat lajityypillisiä ihmiskuvia, vaan pikemminkin Robbe-Grilletin indikatiivin preesens: jokin ehdollistamaton tai tavoitteellinen läsnäolo, jota heidän kielellinen taktikointinsa maalailee."

En ole vielä Demianiin kunnolla tutustunut, mitä nyt opuxen oikovedosta taannoin pääsin hipelöimään. Menemättä liian demagogiseksi totean vain uskovani että tämän sarjan parissa viihtyy.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Demian
« Vastaus #39 : 12.10.2009 klo 23:30:21 »
Sanoisitko jopa: "Demiania määrittää aivan erityinen aikamuoto. Se ei ole dekkareille ominainen imperfekti, jossa menneisyys ja syyllisyys restauroivat lajityypillisiä ihmiskuvia, vaan pikemminkin Robbe-Grilletin indikatiivin preesens: jokin ehdollistamaton tai tavoitteellinen läsnäolo, jota heidän kielellinen taktikointinsa maalailee."

En ole vielä Demianiin kunnolla tutustunut, mitä nyt opuxen oikovedosta taannoin pääsin hipelöimään. Menemättä liian demagogiseksi totean vain uskovani että tämän sarjan parissa viihtyy.

Saatanpa sanoakin.
Tai lyhyemmin: Demian on Doorsin Jim Morrison siten kuin Howardin ja Miliuksen  Conan on Jeesus.

Ja veikkaan että viihdyt

Dennis

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 752
Vs: Demian
« Vastaus #40 : 13.10.2009 klo 00:51:11 »
Mikäs kustannuväli Demianilla on? Joka toinen kk vai joka?
Je suis alle kuuden euron pizza!

M. K. Saarelainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 105
  • Kahvia? Missä!
Vs: Demian
« Vastaus #41 : 13.10.2009 klo 08:22:12 »
Selasin Demiania kaupassa, enkä löytänyt siitä tarpeeksi tseäni kiinnostavia piirteitä, joten hyllyyn jäi. Gangsterijutut tuntuvat niin tavanomaisilta, sori vaan.

Czaba

  • Jäsen
  • Viestejä: 471
  • No mutta..
Vs: Demian
« Vastaus #42 : 13.10.2009 klo 22:26:59 »
Tykkäsin kovasti Demianista ja kirjoittajan tyylistä. Itse lähden sarjakuvankin arvottamisessa yleensä tarinasta ja tässä arvostin kuinka selkeänä kirjoittaja Ruju oli onnistunut pitämään kokonaisuuden. Ei ole kovin helppoa pitää kasassa tällaista monta ulottuvuutta sisältävää juonta. Saati tehdä sitä hyvin.

Mukavaa oli huomata kuinka tehtiin kunniaa perinteelle mutta samalla noir-genreä lähestyttiin hieman uudesta kulmasta, kuitenkin. Ekstraa oli tuo eteläranskalainen miljöö josta itse pidän tavattomasti.

Loistava juttu oli laittaa pokkariin 2 tarinaa. Päästiin heti toisessa tarinassa laventamaan juonta ykkösosan pakollista henkilöiden esittelyä pidemmällekin.

Nyt vaan toivomaan että sarja löytäisi lukijansa.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Demian
« Vastaus #43 : 14.10.2009 klo 08:56:19 »
Todellinen neronleimaus panna kaksi pokkaria yhteen. Tuntuu kuin tarttuisi paksuun romaaniin, mistä tavallaan on tietty kysekin.

Noir-tarinaksi Demianissa on kyllä aika paljon auringonpaistetta! Tunnelataus on usein pakahduttavan pateettinen ja korostetun voimakkaat kohtaukset vievät tarinaa (tyylitietoisesti) melodraaman puolelle.

Mitään "tavanomaista" ei tässä Demianissa mielestäni ole, sillä ei tällaista toista ole ainakaan Suomessa tyrkyllä.

Hamilkar

  • Jäsen
  • Viestejä: 485
  • "ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhta"
Vs: Demian
« Vastaus #44 : 14.10.2009 klo 22:10:11 »
Noir-tarinaksi Demianissa on kyllä aika paljon auringonpaistetta!
Totta! Toisaalta antaisi aika koomisen vaikutelman, jos välimeren rannikolla sataisi koko ajan...