Parasta Euroopasta.

[echramath]

Ei kai tämä vain suosiosta johdu? Jos johtuu, niin hölmöjä nuo ihmiset!

Ehkä ilmaisin itseäni huonosti: ranskan-, italian- ja englanninkielisen sarjakuvan kanssa on kaikkineen sama ongelma: suomeksi on otettu usein vain yksi painos, usein ei sitäkään. Sama pätee mangaankin, tosin mangan suhteen juttua muuttaa se, että useimmista suomijulkaisuista on vasta muutamia vuosia, ei esim. 20 vuotta, aikaa, minkä lisäksi mm. Egmont julkaisee pelkästään paskaa kustantajien suomennusvalinnat eivät välttämättä muutenkaan aikuisemman harrastajan makua hivele (poikkeuksia toki on). Joka tapauksessa melko ymmärrettävä tilanne kaupallisesti ottaen huomioon sarjakuvia lukevan väestön koon, kun unohdamme Aku Ankan ja sanomalehtien strippisarjat.

Mutta englanninkielisen kaman ja mangan ominaisuuksiin kuuluu tietysti se, että sitä saa yleensä ihan triviaalisti tilattua, ts. alan klassikot löytyvät hyllytavarana lähes koska tahansa. Ranskankielistä kamaa taas ei saa englanniksi oikein lainkaan, Ankardoa ei ole käännetty ilmeisesti lainkaan(!), Prattia ilmeisesti jonkun verran. Aika surullista, jo ihan amerikkalaisiakin ajatellen.

[Hui_hai]

Lähtölaukaukseksi eurooppalaiseen sarjakuvaan voisin itse suositella tämmöistä Top10-listaa.

Raymond Briggs: Minne tuuli kuljettaa
Charlier & Uderzo: Ilmojen haukat 1: Kujanjuoksu kuolemaan (Haikaralaivue)
Charlie Christensen: Arne Ankka
Ralf König: Tappajakondomi
Manu Larcenet: Pieniä voittoja (neljä osaa)
Mezieres & Christin: Ultralumin panttivangit & Tähtitarhojen orpo (Valerian)
Hugo Pratt: Kertomus Venetsiasta (Corto Maltese)
Joann Sfar: Rabbin katti
Benoit Sokal: Ei kuutamoa katuojaan (tarkastaja Ankardo)
Lewis Trondheim: Epäonnen kivi (Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut)

Tertsin mainitseman "Valkoisen tiikerin" jättäisin suosiolla pois. Luettava, mutta ei niin hyvä että menisi Parasta Euroopasta -kategoriaan.

Jos vähän täydennetään tuota Matin listaa tällaisella setillä:

Diaz Canales & Guarnido:  Blacksad -albumit
Franquin: Z niin kuin Zorbul
Fred: Filemon 2 – A:n haaksirikkoinen
Jarla: Fingerpori +2
Kallio & Pirinen: Ornette Birks Makkonen –tarinat
Kallio+muut: Kramppeja ja nyrjähdyksiä
Kunnas:  Nyrok city
König: Vapautunut mies ja Pretty baby
Leloup: Yoko Tsuno – Paholaisen urut, Matka maan uumeniin
Lusa:  Rauha ja sota, Kuolemaa pahempi kohtalo
Martin: Alix
Paloniemi, Milla: En vaan osaa
Rosinski & van Hamme: Chninkel ja suuri voima
Takalo: Kehä
Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
Sfar: Rabbin katti
Durbiano: Punainen pukee teitä
Baru: Auringon valtatie
Tolonen: Jupu, baarien nainen
Koivisto: Mämmilä
Kukko: U-255

Mezieres & Christiniltä ottaisin mukaan mieluummin vaikkapa Varjojen lähettiläs tai Päiväntasauksen sankarit -albumit Ja Sokalilta Rasputinin merkki olisi kai luontevin aloitus. Makuasioita tietysti ja näistä saakin siksi mehukkaimmat kiistat

Niin ja sen Valkoisen tiikerin lukeminen kannattaa ainakin siksi, että ymmärtää mistä täällä 'riidellään' 

[JJ Naas]

Ranskankielistä kamaa taas ei saa englanniksi oikein lainkaan, Ankardoa ei ole käännetty ilmeisesti lainkaan(!), Prattia ilmeisesti jonkun verran. Aika surullista, jo ihan amerikkalaisiakin ajatellen.

Corto Maltese Etelämerellä -alpparini ostin jo joskus kymmenen vuotta sitten englanninkielisenä (Ballad of the Salt Sea) joten hyvä että ainakin se on englanniksi, ehkä paras Corto Maltese -albumi mitä on. En ole koskaan oikein pitänyt siitä suomalaisesta versiosta mikä on värillinen ja missä sivukokonaisuudet on paloiteltu ja ruudut skaalattu kummallisesti, se aiheuttaa hyvin sekavan fiiliksen. Vasta luettuani sen englanninkielisen mustavalkoisen version jossa ruutujako kai noudattaa alkuperäistä julkaisumuotoa opin kunniolla arvostamaan tätä hienoa seikkailua.

[Hamilkar]

Vähän varauksella pitää myös suhtautua niihin projekteihin, johon kohtalaisen tylsä alastomien naisten raapustelija Milo Manara on sekaantunut.

Mielestäni "Intiaanikesä" on aivan loistava albumi, yksi parhaimmista mielestäni. Olen yrittänyt metsästää sitä divareista, mutta ei ole löytynyt.

[tolppis]

Juu, Intiaanikesä on hieno. En itsekään sitä harmikseni omista mutta kirjastosta lukenut useaan kertaan. Turussa taisin nähdä jossain ja mielestäni Kampintorin antikvariaatissa Hgissä alppari myös oli hyllyssä.

[Matti Karjalainen]

Makuasioita tietysti ja näistä saakin siksi mehukkaimmat kiistat

Kaikella kunnioituksella, oi veljeni kirjastoaatteessa, mutta ei tuosta listasta nyt ihan jokaista voi sijoittaa Parasta Euroopasta -nimen alle, vaikka kaikissa varmaan puolensa onkin. Ainakin Kunnaksen, Paloniemen, Jupun, Kukon, Lusan, Martinin, Kallion "Orneten" ja Durbianon pudottaisin enempiä miettimättä pois, jos pitäisi laatia suosituslista ns. aloittelevalle "euroamatöörille".

Sokalilta Rasputinin merkki olisi kai luontevin aloitus.

Ankardosta lukisin ensin Koiran paluun (jos pidit metsästysretken grafiikasta, niin pidät tästäkin).

Hyviä valintoja. Sokalin kärki on tasaista laatua - olisi melkein helpompi sanoa mistä  ei kannattaisi aloittaa - eli käytännössä mistä tahansa "Salaisuuksien tunkion" jälkeen ilmestyneistä albumeista, ehkä buustattuna vielä minusta vähän heikommilla "Valkoisella Cadillacilla" ja "Amerzonialla".

[Doctor Phantomizer]

Tämä retki Eurooppalaiseen sarjakuvaan alkaa paisua minulla jo siihen pisteeseen, että taidanpa kirjoittaa tutumisretkestäni blogiini artikkelin, jahka olen kaikkiin mainitsemiinne nimikkeisiin tutustunut. Sieltä saa sitten halukkaat naureskella pelokasta ja hämmentynyttä retkeäni.<sup>1 

1</sup>_{Jolla on jo nyt tarttunut hyvin miellyttäviä nimikkeitä mukaani.}

Diaz Canales & Guarnido:  Blacksad -albumit
Jarla: Fingerpori +2
Kunnas:  Nyrok city
Koivisto: Mämmilä
Kukko: U-255

Nämä ovatkin jo tuttuja nimikkeitä, luonnollisestikin.²
Blacksadistähän tämä keskustelu alkoikin. Mutta mainio tuo tietenkin on!
Mutta muistuttaisin, että kotimaisille on jo oma ketjunsa.
Ja se on hyvä ollakin näin, jotta selvyys pysyy.
Ei siis sillä että kotimaisissa olisi mitään vikaa, päinvastoin, mutta meillä joillakin tapana hoitaa ikäänkuin yksi asia kerrallaan.

²_{Kuriositeettina muuten, että Nyrok city tarttui aikoinaan mukaani noiden mainioiden Hanoi rocks pilasarjakuvien ansiosta.}

Kallio & Pirinen: Ornette Birks Makkonen –tarinat
Kallio+muut: Kramppeja ja nyrjähdyksiä
Paloniemi, Milla: En vaan osaa
Takalo: Kehä
Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
Tolonen: Jupu, baarien nainen

Nämä päättelin äkkiseltäni olevan kotimaisia. Laitoin ne kuitenkin listalle.<sup>3

3</sup>_{Koska olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa artikkelia blogiini, jolla ajattelin vähän laajentaa (entisestään) omaa ja muiden mielikuvaa Suomalaisesta sarjakuvasta.}

Franquin: Z niin kuin Zorbul
Fred: Filemon 2 – A:n haaksirikkoinen
König: Vapautunut mies ja Pretty baby
Lusa:  Rauha ja sota, Kuolemaa pahempi kohtalo
Martin: Alix
Rosinski & van Hamme: Chninkel ja suuri voima
Sfar: Rabbin katti
Durbiano: Punainen pukee teitä
Baru: Auringon valtatie

Nämäkin mahtavat olla varmasti aivan mainioita, mutta olisi kiva jos vähän kertoisitte samalla muutamalla sanalla, että mistä on kyse. Ymmärrän toki, että kaikki nimikkeet ovat Eurooppalaisia sarjakuvia jo lukeneelle jo ehkä tuttujakin, mutta meille jotka eivät moisia ole lukenut, tai välttämättä koskaan kuullutkaan, ne ovat vain nimiä. Joskus myös kuvia.

Niin ja sen Valkoisen tiikerin lukeminen kannattaa ainakin siksi, että ymmärtää mistä täällä 'riidellään' 

Tätä minä juuri mietinkin. Kyseinen teos on kuitenkin Kvaakissa tullut moneen kertaan esille, ja olisihan tuo kiva tietää, mistä oikeastaan on kyse. Ilmeisesti keskustelua tuo ainakin herättää.

[Hamilkar]

Sitten vielä tämä fumetti-scene, jota tässä ketjussa on käsitelty aika pintapuolisesti. Suomessa tuttua on ensisijaisesti Bonellin lännensarjat (kuten tällä jo mainittiinkin),mutta on niin paljon muutakin. Dampyriä ja Brendonia (niillä on täällä omat ketjut) on viime vuosina tullut suomeksi. Dylan Dogia (Texin ohella tunnetuin) ja Juliaa joskus aiemmin muutama numero. Eli Suomessa näiden saatavuus on tarjontaan nähden kohtuullisen vaatimatonta (poislukien lännensarjat). Tilanne ei kuitenkaan ole täysin epätoivoinen, sillä viikolla 40 pitäisi tulla ulos uusi tulokas Demian.

Miksi näillä on merkitystä? Sehän on vain läpeensä kaupallista yleensä kuukausittain ilmestyvää 100 s. pokkarimuodossa julkaistua mustavalkosarjakuvaa. Siksi, että laatu (kuva ja juoni) useinkin vastaa ja jopa ylittää francobelgialueen kovakantisten seikkailusarjisten vastaavan. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni.

Fumetti on mielestäni Euroopassa ehkäpä lähin vastine USA:n kaapusankarisarjikselle (ei sinänsä sisällön, vaan toimintatavan puolesta). DC ja Marvel voisivatkin ottaa vaikka Bonellista oppia, miten kannattaa käsikirjoittaa jatkuvaa kuukausittaista sarjista ilman, että ajaudutaan säännöllisesti jonkinlaiseen umpikujaan. Tuskin näitä koskaan on edes retconnattu. Toki jos mustavalkoinen sarjis aiheuttaa päänsärkyä, niin kannattaa pysyä kaukana (onhan näitä jotain väreissäkin, mutta ne on aina erikoisjulkaisuja).

[JV]

Ai niin, onhan maailman paras sarjakuvaromaanin Cagesisn tekijä Dave McKean brittiläinen. Samaan hengenvetoon voi tietysti mainita Gaimanin ja McKeanin Signal to Noisen.

Raymond Briggsin Minne tuuli kuljettaa kilpailee Cagesin kanssa parhaan sarjakuva-albumin tittelistä.

Suomalaisista on jäänyt mainitsematta Ojareksen ja Salmelan Absinth -Karma Surfers, joka ketjun aloittajan Vertigo-mieltymyksien osalta osuu likelle.

Myös Sami Toivosen sarjakuvat, ennen Patu ja Tatu -villitystä on tainnut jäädä huomiotta. Varpion ja Toivosen Kuningaspolku on parhautta.

Myös Marko Turusen sarjakuviin kannattaa tutustua!

[Lurker]

Parasta Euroopasta -listaukseen on nyt tullut paljon lisää tavaraa. Kustantajat ovat suorastaan innostuneet kovakantisista euroalbumeista. Toivottavasti tämä "kultainen aika" jatkuu mah. pitkään.

Lukeekohan nuoriso ollenkaan näitä Sillageja ja muita albumiuutuuksia? Heillehän ne suurelta osin on oikeastaan suunnattu...