Tuota päätöstä kahlatessani tuli vaikutelma, että enemmänkin siinä on pohdittu sopimuksen lakiteknistä pätevyyttä. Eli onko tällainen sopimusteksti lain mukainen, voivatko esimerkiksi osapuolet sopia käytöstä tulevaisuuden julkaisuformaateissa jo nyt, vaikka medioita ei vielä olisi keksittykään jne.
Toki kaikkien oikeuksien luovuttamisesta voidaan sopia, ja on monasti sovittukin. Freelancerin kannalta hankala pointti on se, että oikeuksien luovuttamisesta on hitaasti mutta varmasti tullut maan tapa. Vielä 1980 ja 1990-luvulla oli käytäntönä, että ellei muuta sovittu, lehti sai kertajulkaisuoikeuden. Uusintajulkaisuista saatettiin maksaa esim 50% alkuperäisestä hinnasta. Kaikki oikeudet voitiin tietysti myydä, mutta hinta oli korkeampi.
Jossain vaiheessa Journalistiliitonkin freesopimuspohja muuttui niin, että ellei muuta sovita, kyse on kaikkien oikeuksien luovutuksesta. Tämähän oli jo selkeä ratkaisu joka on johtanut käytännön siirtymiseen siihen suuntaan. Kaikkien oikeuksien luovuttamisessa ei useinkaan ole mitään vikaa, jos hinta on sen mukainen. Mutta kun kyseessä on pian "maan tapa" kaikkia oikeuksia vaaditaan samalla hinnalla, joka ennen maksettiin kertajulkaisusta.
Kannattaa pyrkiä ainakin pitämään hinnat kohdallaan, kaikista oikeuksista pitäisi saada kunnon korvauskin. Mutta kuten sanottua, neuvotteluasema on freelancerilla aika kehno.
