DAADA

[keijoahlqvist]

Kyllä Asema ainakin on ilmoittanut yhdelle sunkin suursuosikillesi, että jos teet albumin, julkaistaan. En ole vielä kuullut mitään suunnitelmia. 

Enkä sitten tiedä, "suttu-töhröä" ja "ylihenkevää tahallisrujoutta" sekin varmaan olisi. Mistä nämä ennakkoluulot oikein sikiää? Luulin Keijo että pidit Villen jutuista.

Kyllä me varmaan mitä vaan julkaistaisiin jos matsku on hyvää.

En o tietoinen suursuosikistani.

Kyllä, pidän Villen jutuista, Kajaanista eniten.

Ylihenkeviä ja tahallisrujoja juttuja olen nähnyt Kutissa ja Glömpissä enkä pidä niistä, varsinkin kun olen havainnut niidenkin olevan kopsattu jostain Kramers Ergotista tai Ganzfeldista. Suttaisivat edes omaperäisesti.

Mutta en kirjoittanut itsestäni vaan viittasin lähinnä niiden sarjakuvaa lukevien ihmisten toiveisiin, jotka vierastavat sarjiksia, jotka  yksinkertaisesti on tolkuttomia. Villen jututhan on rikkaasti ja elävästi piirretty ja hyvin kerrottuja. Sarjakuva on kerrontataide.

On vaikea huojua tässä välissä kun arvostan vetävää kertomusta ja mua kiehtoo myös kokeilut ja tuoreet keinot ilmaista sisältöjä, mutta inhottaa kun teeskennellään syvällistä ja roiskitaan rasittavaa suttua sivuille ja odotetaan että lukija viitseliäästi keksisi sille sisällön.

Ei ole reilua kirjoittaa listaa ihmisistä tänne. Tai mietin asiaa. :sleepy:

[keijoahlqvist]

Ehkä manga-antologian tai Keijon haikaileman sarjisjutun vois kuitenkin toteuttaa omakustanteena? Ainoa on vain se ikuinen raha-ongelma, joka taitaa olla hankalin este opiskelijapuolella. Mutta jos useampi yhdistää voimansa? Faktahan on että painettu alppari huomataan helpommin, nettiin kaikki hukkuu.

Kokeelliselle ja taidesarjakuvalle taitaa löytyä julkaisukanavia paremmin, ja mitä oon nähnyt niin moni liminkalainenkin istuu ihan hyvin siihen porukkaan.

Siitähän puhe alkoi. Kun ei olemassaolevat kustantajat koske esmers nyt sitten manga-tyyliseen kepilläkään (vaikka ei sitä hirveästi ole tyrkyllä) eikä liminkalaiset todellakaan halua kyhnyttää tarinoitaan raapekartongille vaan kertoa oman makunsa mukaisia tarinoita, on pakko kustantaa itse. Ja koska kakaroilla ei o rahaa, pitää pistää omistaan.

Tänään sit tehtiin päätöksiä. Kutsuttu on tusinan verran tekijöitä, ehdolla olisi enemmän. On tääki paska työpaikka, palkat menee työntekoon eikä vapaa-aikaa ole ollut sitten vuoden 2004 jolloin oksentelin vuorokauden.

[Aura]

Siitähän puhe alkoi. Kun ei olemassaolevat kustantajat koske esmers nyt sitten manga-tyyliseen kepilläkään (vaikka ei sitä hirveästi ole tyrkyllä)

Tyrkyllä varmasti on, eri asia kuinka moni tekijä oikeasti on sillä tasolla että voi tehdä ammattimaista jälkeä... Siis meinaan, suurin osa sarjislinjoistakin piirtää mangaa, pakkohan sitä on olla tyrkyllä. Vai tekevätkö kaikki mieluummin pieniä harrastejuttuja ja kuvia eivätkä edes yritä tarjota mitään minnekään?

Ja kyllä meillä on useampi suomimanga-myönteinen kustantaja, joten ei voi sanoa etteivät olemassaolevat koskisi tikullakaan... (edit: Siis ei hirveän montaa mutta kuitenkin enemmän kuin kaksi...)

[echramath]

Taidesarjakuvan ongelma on siis se, että taideväki ei ymmärrä sarjakuvaa ja sarjakuvaväki ei ymmärrä taidetta?

Toinen kysymys, joka tulee mieleen on se, että eikö taidekustantamonkin kannattaisi kaikin voimin yrittää kehittää edes yksi hyvin kohtuullisesti myyvä työhevonen, joka maksaisi juoksevat kulut?

[Curtvile]

Toinen kysymys, joka tulee mieleen on se, että eikö taidekustantamonkin kannattaisi kaikin voimin yrittää kehittää edes yksi hyvin kohtuullisesti myyvä työhevonen, joka maksaisi juoksevat kulut?

Gary Groth malli vai?
Fantagraphics tekee taidetta, eros comix maksaa laskut.

[villeranta]

Sen verran Keijo on oikeassa, että kyllä Suomessa ON vaikea saada sarjakuva-albumia julki. Vaikka kustantamoja on paljon, ne eivät julkaise kovin paljon. Ja niillä on omat linjansa.

Että uusia minikustantamoita vois olla syytä Limingan opiskelijoiden perustaa. Tähän kyllä täytyy lisätä, että kokonaiseen albumiin tarvitaan paljon materiaalia, joka toimii kokonaisuutena. En ole nähnyt tällaista matskua opiskelijoiden pöytälaatikoissa koskaan. Mutta mulla ei ole läheskään sataprosenttista mielikuvaa.

Ehkä paradoksaalista, mutta hyviä, valmiita albumimittaisia juttuja näkee harvoin. Mikä nyt sitten on hyvä... Asemalle ei tartte olla tehty raapekartongille, mutta genrepeesailu ei valitettavasti kiinnosta.

Kustantajille oman työnsä esitteleminen ja tarjoaminen on kivinen tie. Vastaanotto ja kohtelu ei ole aina kovin mukavaa. Itse asiassa se voi viedä voimat ja itseluottamuksen, vaikka olisi kokenut tekijä. Itse oon viime vuosina saanut pakit joka paikasta, suoraan tai kiertäen, yleensä kiertäen. Syy on jäänyt epäselväksi mitä useimmin.

[Aura]

Hmm joo, tuo on kyllä totta. Periaatteessa julkaisukanavia on, mutta... En voi väittää, että itellä olisi hirveesti kokemusta kustantajille tarjoamisesta, mutta aika takkuiselta kuulostaa noin yleisesti. Ja nyt vielä laman pelko ajaa kaikki säästölinjalle. No, ainakin itse harkitsen vakavasti suoraa nettijulkaisua jos ja kun saan pitkän tarinan tehtyä. (Siitä huolimatta että nettiin hukkuu.) Ainakin se on helpompaa ja nopeampaa. Ja halvempaa kuin paperinen omakustanne, joka pitäisi vielä itse levittää.

Aika monilla tilanne on se että aikaa ei ole vaikka intoa periaatteessa olisi. Pitkän alpparin, varsinkin jatkuvajuonisen, suunnittelu ja toteuttaminen ei välttämättä onnistu jotenkin vaan sinnepäin kaiken muun homman ohella. Pieniinkin projekteihin menee yllättävän paljon aikaa.

[JJ Naas]

No, ainakin itse harkitsen vakavasti suoraa nettijulkaisua jos ja kun saan pitkän tarinan tehtyä. (Siitä huolimatta että nettiin hukkuu.) Ainakin se on helpompaa ja nopeampaa. Ja halvempaa kuin paperinen omakustanne, joka pitäisi vielä itse levittää.

Nettijulkaisussa on pidempien tarinoiden julkaisun kannalta muutamia hyviä puolia. Huonoksi puoleksi on heti sanottava että rahaa ei siellä(kään)  helposti tee ja näytöltä lukeminen ei ole yhtä mielekästä kuin painotuotteen selailu mutta silti...

1. Se on halpaa ja helppo levittää. Yleisönä koko maailma. (Englanninkieliselle versiolle)
2. Mainostaminen on siksi helppoa että matka mainoksesta sarjakuvaan on klikkauksen pituinen matka.
3. Tarinan toimivuutta voi testata yleisöllä ja saadun palautteen perusteella editoida / uudelleenpiirtää / karsia materiaalia sekä nettiversioon että mahdollisesti painettuun versioon.
4. Väri on yhtä halpaa kuin mv, nykyisillä yhteysnopeuksilla latausnopeuden eroa tuskin huomaa.
5. Lukijapalaute on nopeaa ja välitöntä. Foorumin avulla voi oppia tuntemaan lukijansa helposti. (Sekä hyvässä että pahassa.)
6. Netissä julkaisemalla voi luoda itselleen lukijakuntaa. Jos julkaisee myöhemmin jotain painettuna, jo olemassa oleva lukijakunta tekee alkutaipaleen ainakin hieman helpommaksi.

Ennen kaikkea nettiympäristöä voi käyttää kokeilualustana omalle tuotokselleen ennen kuin lähtee upottamaan rahaa painatukseen. Voi hyvin konkreettisesti kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Painettua sarjakuvaa (joka julkaistaan sitten jos ja kun se on valmis) piirtäessä on myös helpompi luistaa itse asetetusta aikataulusta: "En jaksa tänä iltana, no, ehkä huomenna." Mutta jos olet nettisarjakuvasi sivulle laittanut tekstin, että "päivittyy joka sunnuntai klo 23 EET" niin silloin paine saada säännöllisesti jotain valmiiksi kasvaa sitä kovemmaksi mitä enemmän lukijoita on maanantaina ruikuttamassa että "MITÄ, taas myöhässä!!!"

Suosittelisin pitkien tarinoiden julkaisemista aluksi kokeilumielessä internetissä. Säännölliseen julkaisutahtiin pakottautuminen kasvattaa itsekuria.

[tomu]

Ylihenkeviä ja tahallisrujoja juttuja olen nähnyt Kutissa ja Glömpissä enkä pidä niistä, varsinkin kun olen havainnut niidenkin olevan kopsattu jostain Kramers Ergotista tai Ganzfeldista. Suttaisivat edes omaperäisesti.

Kiitos nyt tästäkin.

Vois tulla sanomaan päin naamaa. Pari viikkoa sitten oltiin taas niin kivaa miestä ja täällä aletaan sitten aukomaan ja sanailemaan jotain perättömiä.

1) Voitko osoittaa KUKA on kopioinut ja KETÄ?

2) Voitko osoittaa KELLÄ on valmiina jotain niin erinomaista, että se ylittäisi meidän tai Aseman julkaisukynnyksen? Mainitsemissasi teoksissa EI ole materiaalia, minkä haluaisin painaa kirjaksi ja koittaa myydä jokaiselle vastaantulevalle.

Huuda Huudalle on tarjottu ehkä viittä eri teosta julkaistavaksi. Mikään näistä ei päätynyt meillä tekoon. Kuten Mika totesi, kustantaja EI voi kaivaa teoksia pöytälaatikoista. Jos jotain erinomaista tulee vastaan, me kyllä mielellämme tartumme siihen ja tarvittaessa autamme teoksen toimituksessa.

Huuda Huuda tekee 1000 kappaleen painoksia ja jokaikinen julkaistu teos on meille taloudellinen riski. Pyrimme tekemään kirjat hyvin ja uskomme, että niille on lukijoita. Tämäkään ei välttämättä Suomessa riitä - Daada on tästä surullinen esimerkki.

Voisit Keijo antaa kritiikkisi jotenkin rakentavana. Summittainen syyttely ei saa toisessa päässä aikaan kuin pahat mielet. Jos sulla on taas muuten paha olo, niin pura se vaikka pururadalle ja anna meidän tehdä sitä, mitä haluamme. Juuri tällainen katkerankateellinen palaute työstä, jota tekee muutenkin ilmaiseksi saa kyllä kenet tahansa miettimään toiminnan järkevyyttä. Daadakin on saanut kyllä osansa paskasta niskaansa ja veikkaisin, että toiminnan lopettamisessa on silläkin sijansa.

[pitkä mies]

kyllä Kvaak on hauska lukea!

mutta, en  ymärrä miksi Daada on kutsunut niin sanottu "taidesarjakuvakustantamolta" huonolla sävyllä. Taide sarjakuva on saanut täällä aika negatiivinen latauksen. Ihmettelen vaan miksi.

tässä nyt pieni salaisuus: jokaisesta kirjasta joka Huuda Huuda julkaisee, tommi ja minä rehellesisti uskomme että se voi tulla "iso hitti". Että se on semmonen kirja joka on kaikkille helposti luettavaksi ja joka voi saada suurta suosioa. Emme halua julkaista vaikeita kirjoja jotka ymmärtävät vaan me ja kolme ystävää. Miksi sitten kaikki meidän kirjamme painetaan 1000 kpl? (Egmontin painosmäärä "Vartijasta" oli esim 2000 kpl). Kyllä olemme vielä optimistejä.
Olen aika varma että Marko lähti samalta lähöpisteeltä, eli että hän uskoi jokaiseen Daadan kirjaan. Keltaiset Neekerit on siitä hyvä esimerkki. Jos te vaan jaksatte avata sen kirjan ja lukea pari sivua, niin pian huomaatte että se on todella hyvä, syvä mutta samalla "helppo" kirja. En oikein ymärrä miksi Daada sitten haukutetaan taällä.
Daada oli loistava kustantamo ja sen loppettamisen on suuri isku suomen sarjakuvakentälle

p.s. ja sorri nyt vaan mutta minun suomen kielen taito ei ole parasta

[keijoahlqvist]

Kiitos nyt tästäkin.

Vois tulla sanomaan päin naamaa. Pari viikkoa sitten oltiin taas niin kivaa miestä ja täällä aletaan sitten aukomaan.

V**** mikä äijä.

Siis pitääkö pitää kaikesta mitä Glömpissä ja Kutissa julkaistaan ja eikö saa sanoa jos ei pidä?

[keijoahlqvist]

Keltaiset Neekerit on siitä hyvä esimerkki. Jos te vaan jaksatte avata sen kirjan ja lukea pari sivua, niin pian huomaatte että se on todella hyvä, syvä mutta samalla "helppo" kirja.

Ei ole helppo kirja. Tässä tuore Elina Anttilan arvio.

[Reima Mäkinen]

Enkä sitten tiedä, "suttu-töhröä" ja "ylihenkevää tahallisrujoutta" sekin varmaan olisi.

Ylihenkeviä ja tahallisrujoja juttuja... ...Suttaisivat edes omaperäisesti.

Keijo näköjään vain lainasi Mikaa.

Kaikki keskusteluun osallistuneet ovat tehneet paljon työtä sarjakuvan eteen. Jos kehitys ei tunnu kehittyvän tarpeeksi nopeasti eikä vaivannäköä palkita, siinä vaanii jatkuvasti katkeroitumisen vaara. Luokatonta palautetta, heikkolaatuista kritiikkiä, ymmärtämättömiä ihmisiä, myymättömiä kirjoja, sitähän tämä ala monelle on. Ja sitten turhautumia puretaan täällä vertaisryhmän kesken. Välillä kuitenkin on myös onnistumisen hetkiä.  

Omasta puolestani kiittelen Markoa ja Daadaa esimerkillisestä toiminnasta ja toivottelen jaksamista kaikile kustantajille ja artisteille.

[tomu]

Siis pitääkö pitää kaikesta mitä Glömpissä ja Kutissa julkaistaan ja eikö saa sanoa jos ei pidä?

Noin idioottina en sinua tietenkään pidä.

Makuja on monenlaisia. Jos kuitenkin syytät jotain kopioinnista niin olisi rehtiä sitten mainita tekijä ja kopioinnin kohde ihan nimeltä.

Vai ovatko kaikki tekijät, joista et pidä, kopioineet teoksensa jostain muualta? Mites nää fanipojat, jotka lukevat Marveleitaan?

Sun opetusmetodeissakin kopioinnilla taitaa olla merkittävä osa.

(muokkasin aiempaa viestiäni ylempänä, siellä lisää)

[Jukka]

Mites nää fanipojat, jotka lukevat Marveleitaan?

tai mangaan hurahtaneet  ?