No, ainakin itse harkitsen vakavasti suoraa nettijulkaisua jos ja kun saan pitkän tarinan tehtyä. (Siitä huolimatta että nettiin hukkuu.) Ainakin se on helpompaa ja nopeampaa. Ja halvempaa kuin paperinen omakustanne, joka pitäisi vielä itse levittää.
Nettijulkaisussa on pidempien tarinoiden julkaisun kannalta muutamia hyviä puolia. Huonoksi puoleksi on heti sanottava että rahaa ei siellä(kään) helposti tee ja näytöltä lukeminen ei ole yhtä mielekästä kuin painotuotteen selailu mutta silti...
1. Se on halpaa ja helppo levittää. Yleisönä koko maailma. (Englanninkieliselle versiolle)
2. Mainostaminen on siksi helppoa että matka mainoksesta sarjakuvaan on klikkauksen pituinen matka.
3. Tarinan toimivuutta voi testata yleisöllä ja saadun palautteen perusteella editoida / uudelleenpiirtää / karsia materiaalia sekä nettiversioon että mahdollisesti painettuun versioon.
4. Väri on yhtä halpaa kuin mv, nykyisillä yhteysnopeuksilla latausnopeuden eroa tuskin huomaa.
5. Lukijapalaute on nopeaa ja välitöntä. Foorumin avulla voi oppia tuntemaan lukijansa helposti. (Sekä hyvässä että pahassa.)
6. Netissä julkaisemalla voi luoda itselleen lukijakuntaa. Jos julkaisee myöhemmin jotain painettuna, jo olemassa oleva lukijakunta tekee alkutaipaleen ainakin hieman helpommaksi.
Ennen kaikkea nettiympäristöä voi käyttää kokeilualustana omalle tuotokselleen ennen kuin lähtee upottamaan rahaa painatukseen. Voi hyvin konkreettisesti kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Painettua sarjakuvaa (joka julkaistaan sitten jos ja kun se on valmis) piirtäessä on myös helpompi luistaa itse asetetusta aikataulusta: "En jaksa tänä iltana, no, ehkä huomenna." Mutta jos olet nettisarjakuvasi sivulle laittanut tekstin, että "päivittyy joka sunnuntai klo 23 EET" niin silloin paine saada säännöllisesti jotain valmiiksi kasvaa sitä kovemmaksi mitä enemmän lukijoita on maanantaina ruikuttamassa että "MITÄ, taas myöhässä!!!"
Suosittelisin pitkien tarinoiden julkaisemista aluksi kokeilumielessä internetissä. Säännölliseen julkaisutahtiin pakottautuminen kasvattaa itsekuria.