DAADA

[Kreegahbundolo]

Univajeiset valvojat ovat yöllä näköjään saaneet valvojanaivoihinsa ajatuksen että aiempi saman otsikon aihetta käsittelevä ketju on syytä lyödä lukkoon, koska siinä kirjoitellaan vallan perättömiä "sisäpiirin huumoripläjäyksiä". Sisäpiirin huumoria saa viljellä silloin kun valvojat ovat juonessa mukana (esim. Mikko Komun tapaus) mutta ei muulloin. Näinhän se menee.

Valittu tyylilaji oli ehkä väärä mutta perimmäinen sisältö kuitenkin piti paikkansa eli Daada lopettaa kustannustoimintansa. Avaanpa tämän toisen ketjun jossa voi aihetta puida asiallisesti. Huumoria on syytä välttää, sillä se johtaa tämänkin ketjun sulkemiseen.

Kustantamon kannattamattomuus tuli tuskin uutisena kenellekään. Marko Turusen visioima Daada julkaisi huolella suunniteltuja taidesarjakuvakirjoja, joiden kerronta ja toteutus olivat lähes poikkeuksetta liian haastavia helppoa viihdesarjakuvaa alelaareista ostamaan tottuneille alan harrastajille. Daada kärräsi pitkälti omalla kustannuksellaan Suomeen ulkomaiset artistinsa, järjesti näyttelyitä ja puuhasi monenlaista muuta virkistävää tänne pohjoiseen.

Daadan julkaisut:
Petteri Tikkanen: Black Peider
Marko Turunen: Ufoja Lahdessa
Martin Tom Dieck: Viaton matkustaja
Marko Turunen: Supernormal
Katja Tukiainen: Works
Yvan Alagbe: Keltaiset neekerit
Amanda Vähämäki: Pullapelto
Turunen: Lihat puntarissa
Anke Feuchtenberger: Huora H kulkee omaa rataansa
Turunen: Karhu
Turunen: Daada video collection
Turunen: Kill bunny 1 + 2
Turunen: Kuolema kulkee kintereillä
Hans Nissen: Nimettömät
Turunen: Tiskipäiväkirja

Paljon on liikkeellä huhuja parista muustakin pienkustantamosta jotka olisivat aikeissa seurata Daadan esimerkkiä. Suomessa ilmestyvien kustanteiden määrän väheneminen vuositasolla ei välttämättä ole huono asia. Eikä ole huono asia myöskään se että taiteilijavetoisten kustantamojen puuhamiesten aika olisi lopettamisen jälkeen käytettävissä olennaisempaan eli sarjakuvataiteen tekemiseen. Oli miten oli, harmillistahan se on ettei huolella tehtyjä kirjoja julkaisemalla voi Suomessa ansaita leipäänsä ainakaan sarjakuvan saralla.

Aiheesta muualla (varoitus, linkki johtaa teksteihin joissa aihetta on saatettu käsitellä arveluttavalla tavalla, osittain jopa huumorin keinoin):
http://daada.wordpress.com/2008/12/09/daada-lopettaa/

[kaltsu]

Daadan kustannustoiminnasta vois isommat ottaa oppia. Huolella ja rakkaudella toimitettuja, käännettyjä ja tekstattuja opuksia. Meikäläinen kiittää ja kumartaa. Markolle uutta intoa ja tsemppiä omien projektien parissa.

Toivottavasti tilalle löytyy taas joku omapäinen visionääri jonka kustannusintoa eivät laimenna minimaaliset mahdollisuudet saada minkäänlaista korvausta tekemästään työstään.

[Kreegahbundolo]

Toivottavasti tilalle löytyy taas joku omapäinen visionääri jonka kustannusintoa

Ei ei ei ei. Juuri päinvastoin. Me eletään niin pienellä kielialueella ja harrastajia on niin vähän että mitä vähemmän kustantajia ja mitä vähemmän kirjoja vuosittain, sen paremmat mahdollisuudet olisi muutamilla saada touhu kannattavaksi. Omien pohdintojeni mukaan, pitäisi pystyä julkaisemaan 10-20 kirjaa vuodessa että kustantaminen elättäisi edes yhden ihmisen ja jäisi artisteillekin hieman tekijänpalkkiota. Pitäisi olla massaa että pystyisi neuvottelemaan kirjakauppojen kanssa ja kannattaisi kiertää messuja. Nyt kaikki merkittävät teokset ja tekijät ovat jakautuneet melko tasaisesti kouralliselle kustantajia. Jos ne kaikki olisivat yhdellä kustantajalla ja siihen päälle vielä tusina käännösalbumia vuodessa, jäisi yhtälöstä vuoden lopuksi jopa jotain viivan alle.

Toinen omaan kokemukseen perustuva väite on että marginaalisarjakuvaa julkaisemalla voi tienata elannon ihan yhtä hyvin kuin kaupallista julkaisemalla. Syy: sijoitukset ja sen seurauksena myös riskit ovat pienemmät. Kaupallista käännöskamaa julkaistessa joutuu oikeuksista maksamaan etukäteen melko tuntuvasti ja muutkin tuotantokustannukset ovat suht raskaat. Joillakin kirja-agentuureilla on vaatimuksia painosmäärien ja muiden asioiden suhteen. Tästä seuraa se että kustantamolla on kova paine saada tavara liikkumaan. Mikä johtaa taasen siihen että kirjat ovat nopeasti alelaareissa. Oletan että moni ison kustantamon käännössarjakuva ei pääse plussan puolelle ollenkaan.

Marginaalisemmassa kamassa voi kirjoja myydä täyteen hintaan kauemmin ja niistä jää täten (teoreettisesti) paremmin katetta. Artisteille maksellaan inhimillisiä palkkiota vähän kerrallaan (eikä esim. 3000 euroa etukäteen kuten eräskin agentuuri vaati eräästä sarjakuvasta kun kysyin mitä maksaa). Ei niistä pienten painosten ja siitä seuraavien kirjakohtaisten tuotantokustannusten takia hirveästi käteen usein jää, mutta omilleen pitäisi päästä suht helposti kirjasta kuin kirjasta. Ja jos olis 20 kirjaa vuodessa jotka kaikki tuottaa vähän voittoa niin kuin taikaiskusta voisi kustantaja viimein saavuttaa tulotason joka vastaa köyhyysrajaa. Itselläni tärkeysjärjestys on että ensin maksetaan painolle, sitten maksetaan artistille ja jos jotain vielä jää niin sen saa herra Nissenin kiropraktikko tai henkiparantaja tai kuka poppamies sattuu olemaan hoitovuorossa milläkin viikolla.

[Grezen]

Ei ei ei ei. Juuri päinvastoin. Me eletään niin pienellä kielialueella ja harrastajia on niin vähän että mitä vähemmän kustantajia ja mitä vähemmän kirjoja vuosittain, sen paremmat mahdollisuudet olisi muutamilla saada touhu kannattavaksi.

Pienten "marginaali"sarjiskustantajien määrää minäkin olen vähän ihmetellyt. Että olisiko voimien yhdistäminen sitten niin vaikeaa? Lukijoitahan laadukkalle sarjakuvalle löytyy aina, mutta ei omatkaan rahavarat riitä edes kannustusmielessä ostamaan kaikkea ja tukemaan kaikkia kustantamoja, vaikka kuinka haluaisi. Omasta hyllystäni taitaa löytyä ainoastaan yksi Daada, vaikka ison osan julkaisuista olen kuitenkin lukenut kirjastosta tai kavereilta lainattuna.

Kaltsun sanat allekirjoitan minäkin. Kiitos Daadalle hyvistä ja kauniista sarjakuvista ja onnea jatkoon!

[PurPur]

Pienten "marginaali"sarjiskustantajien määrää minäkin olen vähän ihmetellyt. Että olisiko voimien yhdistäminen sitten niin vaikeaa?

Ehkä pienkustantajien keskuudessa vallitsee vielä erimielisyyttä siitä kuka heistä on se onnellinen, joka pääsee köyhyysrajan yläpuolelle julkaisemalla 10-20 kirjaa vuodessa.

[Mikko A]

Ei ei ei ei. Juuri päinvastoin. Me eletään niin pienellä kielialueella ja harrastajia on niin vähän että mitä vähemmän kustantajia ja mitä vähemmän kirjoja vuosittain, sen paremmat mahdollisuudet olisi muutamilla saada touhu kannattavaksi.

On aika paljon kulttuuria joka ei pysty olemaan tai ei vaan ole "kaupallisesti kannattavaa" ja sitä silti on tehty vuosikymmenet, ellei vuosisadat. Tehdään nyt ja myös jatkossa. Ja se on vain asennoitumisesta kiinni. Onko se ehdoton vaatimus että on pakko keskittyä vain yhteen asiaan ja ennenkaikkea tehdä siitä tulosvastuullista toimintaa? Miten paljon voi muutaman kirjan tekeminen viedä aikaa? Onko ihmiset niin väpelöitä että nyhräämiseen menee ihan tolkuttomat määrät aikaa? Jopa hyvin tehty ja viimeistelty julkaisu (= olettaen ettei sitä itse piirrä/kirjoita)? Mahdollinen skannaus, käännös, tekstaus, muokkaus, painnon lähettäminen... hmm?  Kaikesta on kokemusta. Markkinointi & promootio lienee ainoa johon en juuri ole lähtenyt mukaan, mutta muuten on vaikea lähteä nielemään ajatusta että olisi jotenkin arvokkaampaa tai sarjakuvalle parempaa, että yksi tai pari saisi tuosta pikku näpertelystä toimeentulon ja markkinoilla vain muutama teos, kuin että iso määrä innokkaita julkaisijoita varmistaa varsin kattavan ja usein jopa tasokkaan tarjonnan. Jonka vuoksi jotain tapahtuu. Ei vaan parin elitistin hyväksi havaitsema taidekirja.

Jos kyseessä ei olisi ns. oma lehmä ojassa, tai oma napaan tuijottelu, ei tuolle ajatusmallille ole mitään järkevää pohjaa.

Daada ja Kreegah bundolo kamat löytyy kyllä kokoelmista ja etenkin tekninen ulkoasu on miellyttänyt silmää. Sisältö ei ole aina auennut ihan tarvittavalla tavalla. On vaikea kuvitella että niiden myynti olisi kiinni siitä että on liikaa tarjontaa. Että ihmiset joutuu valikoimaan ostaako Keltaiset Neekerit vai Hagelbergin länkkärin. Vaan isompi kynnys on ihan vaan niiden sisältö ja lähestymistapa. Sen peruseteella ostopäätös tehdään. Tuotteiden vähentäminen ei todennäköisesti nosta jäljelle jäävien myyntilukuja mitenkään merkittävästi. Tai saatavuuden keskittäminen myyntimääriä (siitä pitäisi nyt olla jo kokemusta? Toivo, miten menee?)?. Jos kuitenkin näin olisi, olisi mielestäni hienoa jos rehellisesti puhuttaisiin omasta urasta & omasta sukseen tarpeesta eikä verhoittaisi näitä ajatuksia jotenkin sarjakuvan yhteiseksi hyväksi. Minä en voi uskoa että sarjakuvan intohimosta (johon kuuluu esim. julkaisutoiminta harrastelijana) luopuminen että pari jätkää voi sillä elää, palvelee loppupelissä ketään muita kuin niita paria jätkää. Ja niidenkin hyöty lienee minimaalinen.

[Mikko A]

En tietysti osaa ajatella asiaa suoraan sarjakuvan kantilta, mutta itse kuvittelen että se, että on olemassa hylly täynnä kiinnostavaa tavaraa, se on houkutteleva ostajalle. Jos kyse olisi heräteostoksen luomisesta, että joku sattumalta näkee sarjakuvateosta jättimäisen vuoren ja päättää napata yhden, niin mikä ettei.

Mutta jaksaisiko joku lähteä kirjakauppaa (tai levykauppaan, tai mihinkään) jos tietää että siellä on ehkä yksi teos genrestä, joka kiinnostaa. Tai vain kourallinen tuotteita, jotka ehti ostaa jo 6kk sitten. On jotenkin vaikea kuvitella että sarjakuvan elinehto & pääasiallinen kuluttajaryhmä olisi pelkkä heräteostosyleisö jota se ei normaalisti kiinnosta? Tai jos se on, niin kuulostaa aika karmivalta ja kierolta.

[Petteri Oja]

No nyt se Hans meni poistamaan aiemman tekstinsä. Kyllä minäkin olen oman kauppani kohdalla huomannut, että sitä myydään parhaiten jonka saa esille. Ne tyypit, jotka tutkivat koko tarjonnan, saattavat ostaa muutakin, mutta niitä on vähän. Kaikkea ei saa esille, kun nimikkeitä on niin paljon.

Toisaalta taas jotkut albumit eivät mene millään kaupaksi vaikka niillä vuoraisi koko myymälätilan ja näyteikkunankin. Nettikaupasta tavaraa menee laajasti, myymälästä yleensä tiettyjä nimikkeitä.

Kustantamon puolella pyrkimykseni ovat samantyyppisiä kuin Hansilla, saada kustanteet pois marginaalista. Joskin tuskin lopettaisin puuhastelua vaikkei niin koskaan tapahtuisikaan.

[Hui_hai]

Kustantamon puolella pyrkimykseni ovat samantyyppisiä kuin Hansilla, saada kustanteet pois marginaalista. Joskin tuskin lopettaisin puuhastelua vaikkei niin koskaan tapahtuisikaan.

Kova tavoite saada marginaalisarjakuva ulos marginaalista. Onhan sarjakuva jo itsessään lähtökohtaisesti marginaalissa eli tämä mystinen 'taidesarjakuva' on siis marginaalin marginaalissa.

Tämän huomaa kyllä kun katsoo lainauslukuja meidänkin talossa. Aku Ankka - Lucky Luke rintaman takaa ei suuren yleisön suosikkeja nouse. Melkein voin ennustaa ketkä viisi lukijaa meillä tarttuvat siihen Keltaiseen neekeriin tms. ja melkein yhtä varmasti voin ennustaa, että muita lainaajia kirjalle ei sitten muutamaan vuoteen löydykään. Mutta koska oma tavoitteeni on periaattessa sama kuin Petterillä (Saada sarjakuva pois marginaalista), niin periksi ei anneta. Kevääksi taas sarjakuvatyöpajaa vetämään ja mies vinkkaamaan sarjakuvaa oman kunnan lisäksi myös maailmalle. Luotan tässä siihen, että kun päätä takoo tarpeeksi kauan seinään, niin lopulta viisampi antaa periksi. Toivottavasti tämä tapahtuu ennen kuin pääni pehmenee lopullisesti...

[Draw]

Hyvä. Hyvä. Nurin vaan kaikki suttu-töhrö kustantajat. Jos seuraavaksi tekisi konkan vaikka Asema...

[Otto Sinisalo]

Hyvä. Hyvä. Nurin vaan kaikki suttu-töhrö kustantajat. Jos seuraavaksi tekisi konkan vaikka Asema...

Kohtuutonta ja ilkeää! Hyi!

Minulle tulee Daada Booksia ikävä. Se oli (on?) hyvien ihmisten ohjaama hyvä kustantamo.

[Asko AA]

Nurin vaan kaikki kustantajat. Jos seuraavaksi tekisi konkan vaikka...

Sanaa konkka/konkurssi ei taidettu mainita, joten moinen vahingonilo on heikkomielistä itsesaastutusta. Sitähän se taitaa olla joka tapauksessa, mutta että vielä katteetontakin.

Harmi, että julkaisutoiminta kapenee valiolaidaltaan.

[Draw]

Juu en pidä taidesarjakuvasta.
Valtaosa osa genrestä on semmoista tekotaiteellista kökköä että on vain hyvä että turhat "rönsyt" karsiutuvat. Ehkä sitten ne jotka jotain osaavat (MTurunen) saavat lisää elintilaa, ja ne loput jotka eivät enää saa suttujaan julkaistuksi, vetäytyvät kammioonsa harjoittelemaan piirustusta (niin minäkin teen).

[keijoahlqvist]

Tarvittaisiin Sarjakuva-aikakauskirja jossa julkaistaisiin kerran kuussa uusia hyviä sarjakuvia uusilta hyviltä suomalaisilta ja joiltain ulkomaalaisilta tekijöiltä ja jonka voisi tilata. Sen toimituskunnan pitäisi vaihtua jotta yksi ja sama maku ei valitsisi yksiä ja samoja tekijöitä. En pirullakaan käsitä mitä hyvää on Keltaisissa neekereissä mutta hyväksyn toki että joku muu käsittää. Sen sijaan Kreegah Bundololta tuli taas paketti (Rubber Blanket ja Canicola) jossa oli kiehtovaa ulukolaista härökamaa josta on kiva tyrkyttää vaikutteita omille opiskelijoille. Mutta tiedän että samantasoista tehdään Suomessakin, ei vaan pääse julki edes näiden "vaihtoehtokustantajien" kautta.

Ei niitä edes kiinnosta. Niillä on niin oma makunsa. Siks kai pitää jokaisen perustaa oma kustantamo murheekseen.

[Curtvile]

Ei nyt sentään keijo.
tehdä voi mutta kustantaa?
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi varsinkin julkaisusta joskin se toimituskunnan oma maku ei ole ainoa kriteeri eikä saakaan olla.
Niissä sarjakuvantekemiseen liittyissä toimitusjutuissa on otettava välillä sekin kanta, ainakin Tursan antologioiden suhteen että vaikka ei omaan makuun olisi jos taso ja laatu, tekemisen into, näkemys tai tekniikka piisaa niin= antologiaan.

Ei, Muësliin aivan sama ei päde, paitsi laadun osalta.Siinä olet ihan oikeassa.

Aina tulee tähdätä objektiivisuuteen. Vaikka näin marginaalin marginaalisssa kustannustoiminnassa omakohtaisuus korostuu.
Henkilökohtaistuu.

Petterillä on terve linjaus: pois marginaalista. Vaatii aikaa ja paljon hartiapankista.
Vaatii uhrauksia, eikä vain rahallisia ja omasta hedonismista karsimista.
Jaksamista.

Tällä asenteella sen sijaan:

Univajeiset valvojat ovat yöllä näköjään saaneet valvojanaivoihinsa ajatuksen että aiempi saman otsikon aihetta käsittelevä ketju on syytä lyödä lukkoon, koska siinä kirjoitellaan vallan perättömiä "sisäpiirin huumoripläjäyksiä". Sisäpiirin huumoria saa viljellä silloin kun valvojat ovat juonessa mukana (esim. Mikko Komun tapaus) mutta ei muulloin. Näinhän se menee.

Valittu tyylilaji oli ehkä väärä mutta perimmäinen sisältö kuitenkin piti paikkansa eli Daada lopettaa kustannustoimintansa. Avaanpa tämän toisen ketjun jossa voi aihetta puida asiallisesti. Huumoria on syytä välttää, sillä se johtaa tämänkin ketjun sulkemiseen.

Kustantamon kannattamattomuus tuli tuskin uutisena kenellekään. Marko Turusen visioima Daada julkaisi huolella suunniteltuja taidesarjakuvakirjoja, joiden kerronta ja toteutus olivat lähes poikkeuksetta liian haastavia helppoa viihdesarjakuvaa alelaareista ostamaan tottuneille alan harrastajille. Daada kärräsi pitkälti omalla kustannuksellaan Suomeen ulkomaiset artistinsa, järjesti näyttelyitä ja puuhasi monenlaista muuta virkistävää tänne pohjoiseen.

ei päästä marginaalista pois eikä saada kuin vihamiehiä.
Asenne "suuri yleisö on tyhmä" on varmasti tosi raju kaveripiirissä ja antaa uskottavuutta.

Ja ihan tiedoksi asiallisuudesta: Mikko Komu on kulunut vitsi joka ei naurattanut alunalkaenkaan vaikka taustalla olevan "huumorin" ymmärsin.
Mikko Komu on yhtä hauskaa kuin kustantamon lopettaminen.
Huumori ja tragedia ovat kovin lähellä toisiaan.
Mutta olen väärä henkilö.
Sallin sen että joku nauraa rasistisille vitseille ja vammaisillekin, mutta minun ei ole pakko nauraa kaikelle mitä huumorina pidetään tai hyväksyä siinä olevia arvoja.