Roxburghilta ehdottomasti karismattomin, mielenkiinnottomin ja puolivillaisin vampyyritulkinta, mitä nyt äkikseltään tulee mieleen.
Jopa Summerissa näytetyn Teinidraculan iskä-Dracula, Keith-Lee Castle, oli paljon parempi!
Niin no,
parodia sarjan tähteä on aika paha verrata tosissaan näyttelevään tähteen, mutta en voi kiistää. Van Helsingin Dracula näytti hienolta, mutta siitä puuttu karisma. Toki silti haluaisin kuulla teidän vertailukohteet.
Vampires elokuvan
Valek hahmo,
Gary Oldmanin näyttelemä
Dracula,
Cristopher Leen Dracula ja
Veren vangit elokuvan
Brad Pittin tulkitsema paha poika ovat kutakuinkin onnistuneimmat, johon minä siis vamppyyreitä näyttelevien suoritukset elokuvissa suhteutan.
vampyyriviisikko ei ollut moksiskaan uskonnollisista symboleista ellei sellaista kantanut ihminen todella uskonut niiden voimaan.
Näin on vampyyri-mytologiassa ollut lähes aina, ja samaa on ideoitu monessa elokuvassakin, useimmiten ristin tehokkuus selliasenaan vielä torjutaan aina heti kättelyssä. Eihän risti ole kuin oudon näköinen plus-merkki, ellei siihen usko. Ja jollei johonkin usko, siihen ei liity symboliikkaa, ja se ei enää ole symboli. Valkosipuli torjutaan myös usein elokuvissa yms. niin, että vampyyrit eivät pidä sen hajusta, mutta ei se ole heille vaarallista.
Pyhä vesi ja seiväs ovat ainoat tunnetuimmista (huom. kun tein joskus esitelmää vampyyreistä, näitä löytyi lähes 50, niin monesta eri maasta.) tappo/torjunta keinoista joita ei ole kumottu.
Mielenkiintoisena "kliseenä" muuten:
Vampyyri-aiheisten tarinoiden yms. pääsääntö on, että vampyyri-myyttiin liittyviä juttuja voi poistaa, mutta niitä ei voi lisätä. Kirjoittamaton sääntö siis. Näin pysytään turvallisesti vampyyrimäisyydessä.
(Vamppyyri-mytologian perusteita varten suosittelen lukemaan
Noidan käsikirja nimistä lapsille alunperin suunnattua, mutta nykyään todennäköisesti hurjista aiheista K15-18 merkinnän saava opas, jossa myös jonkinlainen katsaus Demoneihin ja haamuihin liittyvään mytologiaan. Se mihin ihmiset ovat oikeasti uskoneet joskus ja missä voi olla perää (en väitä että olisi), voi olla kiinnostavampaa kuin yksikään täysin keksitty kauhu-
satu. Nimi on melko hämäävä, kun kirja kertoo aihepiiristä melko asialliseen/epälapselliseen ja puolueettomaan sävyyn.)
vampyyrit nauttivat miehistä, ja puremista kuvattiin hyvin seksuaalisena tapahtumana: "juuri noin, baby, anna minulle mitä minä haluan..."
Lee esitti sarjakuvansa jälkisanoissa myös mielenkiintoisen ajatuksen, jossa ajatus vampyyrin puremaksi joutumisesta rinnastettiin raiskausfantasiaan.
Näitä elementtejä on esiintynyt naispuolisten ja miespuolisten vampyyrien romantiikassa alusta asti. Useimmiten ne ovat vain peruskauraa, mutta
Jalavan kustantamassa
Ei vain verestä: Vampyyriantologia kirjassa
Ellen Datlow esitteli kokoomissaan runoissa ja tarinoissa ainakin 2 runossa ja 1 tarinassa samaa tematiikka. Hiukka eri tyylisinä tosin.
Suosittelen tätä vuonna 1990 suomeksi julkaistua aikuisille suunnattua teosta kaikille, sillä siinä esitellään 15 vampyyritarinaa ja 2 runoa, jotka esittelevät vampyyri-aiheen erilaiset puolet. Kirjassa löytyy niin henkisiä voimia imeviä vampyyrejä, varsinais vampyyrejä, vampyrismistä kärsivä tyttö jne.
Julkaistiin
Jalavan kauhsarja nro. 9:nä. Jos julkaisua ei tunnu löytyvän mistään suomeksi, niin eglanninkielinen alkuteos kulkee nimellä
Blood is not enough: Vampireantology (1989)Itse ostin teoksen kirjaston poistomyynnistä 50centillä, joten en tiedä, että onko teosta enää missään myynnissä, tai löytyykö sitä kirjastoista. Kirja on mielestäni sen verta tasokas, että näin jälkeenpäin olisin valmis maksamaan jopa useamman kympin. (Ehkä maksan tuon hinnan alkuteoksesta, joka minun on pakko hankkia, sillä olen jo 3 kirjan tarinaa hyödyntänyt bändimme kappaleissa.)
(Tässä vielä linkki kuvaan kirjasta:
http://library.risingshadow.net/images/books/2636.jpgP.S. Anteeksi että lipsu hiukka off-topiciin, mutta arvelin, että jotakuta voisi kiinnostaa saada aiheesta lisää irti.