Vampyyrejä jokaiseen makuun

[Doc Lomapäivä]

Tämä olisi ollut ainoa tällä hetkellä kiinnostava leffa, mutta ei saavu tänne peräkylään. Eipä tainnut kyllä olla muualla kuin Hesa-Tampere. Tulisko myöhemmin? Alanko haluta pois Turusta?

Olet aina tervetullut Tampereelle! No mutta, ei Ystävät hämärän jälkeen ole mikään kummoinen elokuva. Huonoa näyttelemistä ja ponnettomia kohtauksia. Kummallisen verinen nuorisoelokuvaksi. Kirja on varmasti monta kertaa parempi kokemus (en itse ole lukenut, mutta harkinnassa).

[Curtvile]

Yksi mitä on käsitelty vähän ylipäätään on vampyyrien ja uskonnon suhdetta paitsi judeokristillisessä ja silloinkin epämääräisen Dennis Wheatley-tyylisesti puoliksi valkoista magiaa puoliksi dogmaattista katolilaisuutta, mikä on...joskus vähän vaivaannuttavaa.
Dan Simmonsin Yön lapsethan ottaa tässä selkeän pesäeron ja itse olen kehitellyt pöytälaatikossa paria vampyyritarinaa joissa tämä puoli nostetaan esiin ei kuitenkaan kristinuskon kautta.

muutenhan ainoa selkeämpi esimerkki aiheesta on se klassikko Pelottomat vampyyritmetsästäjät, eli anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani -elokuvasta.

[LadyNancy]

Itse olen goottihenkinen niin mieleltä, sydämeltä kuin pukeutumiselta. Vampyyrit tulee siinä sivussa musiikissa, kirjoissa, telkkarista ja tietysti sarjakuvista

Mutta siinä se ja nyt keskityn omiin suosikkeihin missä on vampyyreja:
Anne Rice:n vampyyri kirjat (joita luen suomeksi) sekä filmatisoinnit.
True Blood on aika uusi suosikkini. Canalilta seuraan tuota sarjaa ja vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Vanhat herrasmies vampyyri leffat on mielestäni kiinnostavia. Kuten Dracula ja kumppanit.
Mangassa ja Animessa on omat vampyyrinsä. Trinity Blood, Vampire Hunter D, Hellsing, Model suomennettuina ovat omassa hyllyssä kerättävänä. Myös Chibi Vampire, Vampire Doll: Guilt Na-Zan, Rosario+Vampire.
Muita vampyyriaiheisia aasialaisia: Vampire Knight, Vampire Princess Miyu.

[Gothicus]

Yksi mitä on käsitelty vähän ylipäätään on vampyyrien ja uskonnon suhdetta paitsi judeokristillisessä ja silloinkin epämääräisen Dennis Wheatley-tyylisesti puoliksi valkoista magiaa puoliksi dogmaattista katolilaisuutta, mikä on...joskus vähän vaivaannuttavaa.
Dan Simmonsin Yön lapsethan ottaa tässä selkeän pesäeron ja itse olen kehitellyt pöytälaatikossa paria vampyyritarinaa joissa tämä puoli nostetaan esiin ei kuitenkaan kristinuskon kautta.

Osuit naulan kantaan, Curtvile! Vampyyrien ja uskonnon suhde on toooodella mielenkiintoinen ja vähän käsitelty aihe. Jostain syystä mieleeni pälkähti Rolling Stonen loistava kappale Sympathy For The Devil ja siinä vähän mukaillen sivuttu ajatus siitä, kuinka esimerkiksi nyt vaikka vanhoilla vampyyreilla on ollut mahdollisuus seurata vierestä aitiopaikalta uskontojen syntyhetkiä, samoin kuin varmasti joidenkin sellaisten sammumistakin.

Toivottavasti kehittelemästäsi vampyyritarinasta kuullaan vielä jossakin muodossa, kunhan saat sen valmiiksi.

[Gothadelica]

Kiitoksia Claudius, sain viestistäsi inspiraation kuunnella pitkästä aikaa rollareita, ai nannaa

Yksi Curtvilen vampyyri käsiksistä on ollut minulla työn alla ikiajat, toivossa on hyvä elää että tulisi joskus valmistakin..

Juuri uskonnon ja vampirismin välise suhteen kiinnostavan käsittelyn takia varmasti pidinkin perfect creaturea niin vaikuttavana. elokuvalliset ansiothan tekeleellä ei ole huimat mutta idea vampyyreistä erillisenä rotunaan josta on luotu valtauskonto on juuri niin kieroutunut että iskee minuun kuin metrin leka.

onko kukaan muuten sattunut lukemaan Tim Seeleyn loaded bible:jesus vs. vampires sarjakuvaa? Siinä ainakin käsitellään aihetta vampyyrit ja kristinusko aivan hillittömällä tavalla. Mitä mahdollisuuksia jää vampyyreille kun jopa jeesuksen sylki on pyhää vettä 

[Gothicus]

Abel Ferraran elokuva The Addiction on ehdottomasti katsomisen arvoinen erilainen vampyyrielokuva. Sen vampyyrit muistuttavat lohduttomia narkomaaneja, jotka haahuilevat öisessä suurkaupungissa etsiskellen seuraavaa "annostaan". Elokuvassa honottaa omalla hiljaisella psykopaatin äänellään myös loistavaakin loistavampi näyttelijä Christopher Walken.

[Lönkka]

onko kukaan muuten sattunut lukemaan Tim Seeleyn loaded bible:jesus vs. vampires sarjakuvaa?

Joo, ihan jees juttuja nuo pari Loaded Bibleä oli. En kuitenkaan sen ihmeemmin innostunut niistä.

[Curtvile]

Kotimaisiakin vaihtoehtoja on.
Kari Nenosen Noitaroviokokoelman tarina Ruumisarkkubuumi (on myös sarjakuvana Amok-albumeista yhdessä, muistaakseni järjestyksessään toisessa.Piirtäjänä Jari Rasi) ja armoitettu Boris Hurtta käsitteli ikiaikaisia olentoja esikoisromaanissaan Elävien ja kuolleiden kesä.

Sarjakuvapuolellahan vampyyreja on käsitelty mielenkiintoisesti useampaan otteeseen. Itse pidin kyllä Loaded Bible-jutuistakin mutta hilpeimpiä ovat ne joissa on kiertoilmauksia kuten Morbius joka on vampyyri mutta ei oikea vampyyri mutta on vampyyri.... kyllä sattuu päähän minuakin.
Mutta teknologisia vampyyreja on muutoin suhteellisen vähän.

Tulevassa marvel zombies-sarjan (joko kolmas tai neljäs) minisarjassa käsitellään juuri suurta filososfista kysymystä: jos vampirismi ja zombius ovat tarttuvia mitä käy kun vampyyri puree zombia tai zombie vampyyriä?

Vamppyyrien ystäviä kehotetaan myös seuraamaan lähipäivinä erästä toista kvaak-ketjua Kvaakin joulukalenteri

[Mon of Olay]

Tulevassa marvel zombies-sarjan (joko kolmas tai neljäs) minisarjassa käsitellään juuri suurta filososfista kysymystä: jos vampirismi ja zombius ovat tarruvia mitä käy kun vampyyri puree zombia tai zombie vampyyriä?

Idea on selvästi pöllitty runsaan kymmenen vuoden takaisesta Paasikivi-Opiston videolinjan elokuvakäsikirjoituksen lopputyöstäni Zompyyri ja Vambien Kosto. Pitäis vaatia miljoonakorvauksia!

Kiinalaisia tasajalkaa hyppiviä vampyyreitä ei oo vissiin vielä mainittu. Silkkaa neroutta, vaikkeivät juuri kauhua herätäkään.

[Matti Karjalainen]

Osuit naulan kantaan, Curtvile! Vampyyrien ja uskonnon suhde on toooodella mielenkiintoinen ja vähän käsitelty aihe.

Joskus mietiskeltiin tuttavaporukalla, että kuinka ihmeessä ristiä kavahtavat vampyyrit voivat liikuskella hautausmaalla suuremmitta ongelmitta. Lieneekö sitten niin, että kyse on ensisijaisesti ristiä pitelevän ihmisen uskosta ja sitten vasta itse symbolista?

...vanhoilla vampyyreilla on ollut mahdollisuus seurata vierestä aitiopaikalta uskontojen syntyhetkiä, samoin kuin varmasti joidenkin sellaisten sammumistakin.

"Oh, please. If every vampire who said he was at the crucifixion was actually there, it would have been like Woodstock. I was actually at Woodstock. That was a weird gig. I fed off a flower person, and spent the next six hours watching my hand move..." (Spike, "Buffy the Vampire Slayer")

[Gothicus]

Joskus mietiskeltiin tuttavaporukalla, että kuinka ihmeessä ristiä kavahtavat vampyyrit voivat liikuskella hautausmaalla suuremmitta ongelmitta. Lieneekö sitten niin, että kyse on ensisijaisesti ristiä pitelevän ihmisen uskosta ja sitten vasta itse symbolista?

Itseäni jotkut vampyyrikliseet eivät kauheasti miellytä ja tuo ristien kavahtaminen kuuluu niihin. Yksi syy siihen on juuri tuo mainitsemasi ristiriita. Selityksesi ristiä pitelevän ihmisen uskon vaikutuksesta oli kuitenkin niin hyvä, että olen ehkä jopa valmis tarkistamaan aikaisempaa mielipidettäni. Valkosipulilööperi ja puuvaarnat ovat myös tuntuneet aina jotenkin heppoisilta. Auringon kavahtaminen kuuluu tietysti asiaan ja on keskeistä vampyyritarustoa.   

Jostain vampyyriantologiasta (jonka nimeä en tähän hätään muista, enkä pysty mistään tarkistamaan) luin vampyyreista, jotka eivät varsinaisesti juoneet uhriensa verta, eikä päivänvalokaan muistaakseni ollut heille mikään kauhistus. Pelkällä läsnäolollaan he kykenivät kuitenkin imemään ihmisten elämänvoimaa itseensä. Hiljalleen heidän uhrinsa, nuoret ja terveet ihmiset, sitten kuihtuivat pois ja kuolivat. Aika valjua porukkaa, enkä oikein innostunut tuosta vampyyritulkinnasta.

[Timo Ronkainen]

No mutta, ei Ystävät hämärän jälkeen ole mikään kummoinen elokuva. Huonoa näyttelemistä ja ponnettomia kohtauksia. Kummallisen verinen nuorisoelokuvaksi. Kirja on varmasti monta kertaa parempi kokemus (en itse ole lukenut, mutta harkinnassa).

Okei, piti sitten mennä Helsinkiin kattomaan. Kyllä se oli ihan kelpo feature. Kirjaan verrattuna varsin laiha, mutta hankala mennä moittimaan, kun käsikirjoituksen teki kirjailija itse. Monta asiaa siitä on pitänyt mennä karsimaan, aika ymmärrettävästi, joko ajan ja tilanpuutteen vuoksi tai arkaluontoisuuden takia. Esim. pedofilia-viittaukset ovat poissa ja paljon muutakin on tiputettu pois tai mutkia on vedetty suoriksi (sivuhenkilöt ajatuksineen jäävät taustalle). Yleisfiilis on saatu pidettyä, mutta kirja on rankempi. Harmi sinällään, koska mielestäni siinä olis ollu varaa vähän rohkeampaankin lähestymistapaan. Muuten OK. Lähiö-elämä oli 80-luvulla Suomessakin juuri tällaista. Vampyyri ei tehnyt siitä yhtään ahdistavampaa. Ehkä päinvastoin. Ajatuksia herättävä.

Timo

[Curtvile]

Vampyyreja on tosiaan moneen makuun.
 Zudacomicsista löytyy Juliette :huonoin vampyyri koskaan ja
Veren metsästäjä

[Gothicus]

Sain lopultakin katsottua elokuvan Van Helsing. Leffan poninhäntäinen Kreivi Dracula, eli näyttelijä Richard Roxburgh, oli varsinainen pohjanoteeraus vampyyriksi ja mm. se teki elokuvan katsomisesta piinallisen koettelemuksen. Jopa niin piinallisen, että jouduin katsomaan elokuvan puolen tunnin pätkissä ja pitämään pätkien välissä noin vuorokauden mittaiset tauot. En silti antanut periksi, vaan kahlasin koko rainan loppuun käytettyjen autojen kauppiaan oloisesta Draculasta huolimatta. Ilman niitä huikaisevia vampyyrittaria, olisi elokuva jäänyt varmasti kokonaan katsomatta. Ne olivat  upeita. Roxburghilta ehdottomasti karismattomin, mielenkiinnottomin ja puolivillaisin vampyyritulkinta, mitä nyt äkikseltään tulee mieleen.

Kivikasvojen Georg Dolivon tulkitsema Dracula (Lepakkolinna, 1980) on muuten puolestaan aivan huippu!   

[Lurker]

Sain lopultakin katsottua elokuvan Van Helsing. Leffan poninhäntäinen Kreivi Dracula, eli näyttelijä Richard Roxburgh, oli varsinainen pohjanoteeraus vampyyriksi...

Jopa Summerissa näytetyn Teinidraculan iskä-Dracula, Keith-Lee Castle, oli paljon parempi!