Rakastamasi sarjakuva?

[Canard]

Pitäisi varmaan vielä laittaa Hiltusen Vala auringolle, Aavetanssi ja Macbeth.

[litiumtomu]

Vain yksi?

En pysty laittamaan sarjakuvia järjestykseen, mutta tässä nopeasti mieleeni tulvahtavia:

Don Rosan ankkarit, Tintti, Niilo Pielinen, Lucky Luke, Manaran tuotanto, Asterix, Frank Millerin tuotanto, Luupäät, Kamut, Dilbert, Moebiuksen tuotanto, Akira, Sandman, Lassi & Leevi, Valerian, Piko & Fantasio (myös Pikku-Piko) ja monet, monet muut mukavat tuttavuudet.

Sarjakuvia kuitenkin lukenut pienestä pitäen. Myös Marvelin, DC:n ym. tarjontaa tulee seurattua.

Aku Ankka oli tietenkin ensimmäinen tuttavuus, mutta jostain mieleni syvimmistä sopukoista ilmoille ponnahtaa sana BOBO. Osaako kukaan valaista asiaa?

[Jukka Koivusaari]

mutta jostain mieleni syvimmistä sopukoista ilmoille ponnahtaa sana BOBO. Osaako kukaan valaista asiaa?

"Kierrän kehät yx ja kax , jotta saan esiin sanan FLAX"

[litiumtomu]

"Kierrän kehät yx ja kax , jotta saan esiin sanan FLAX"

Hmm - ei soita kelloa. Luultavasti kyseisessä sarjakuvassa esiintyi joku pieni karvainen otus? No aika kultaa muistot - tuskin kyseessä niin maata mullistava sarjakuva kun muistelen  

Ja vielä lisättäköön tässä vaiheessa listaani muutama nimi: Hellboy, Dylan Dog, Hiltunen, Pirinen, B. Virtanen..

[JV]

Minulle kaikkein rakkain ja tärkein sarjakuva on ehdottomasti Dave McKeanin Cages. Se on sarjakuvataiteessa mielestäni jotain sangen harvinaista kerronnassaan ja kauneudessaan. Sitä on tullut katseltua ja ihailtua lukemattomat kerrat, ja luettuakin tietysti. McKeanin töitä taidekouluaikoina muutenkin usein tuli tutkiskeltua ongelmien tullessa kohdalle omissa jutuissa.

McKeanin Pictures that tick: iä odotin suurella mielenkiinnolla, mutta viime kädessä McKeanin lupaama sarjakuvan avantgarde jäi puolivaiheeseen. Cages on kokonaisuutena jotain paljon suurempaa kun yksittäiset lyhyet kokeilunsa.

Cages on tietysti piirtäjän sarjakuva, mutta ei tekstissäkään mitään valittamista ole, dialogi kiinnostavaa ja elämänmakuista.

Cagesin voima on nimenomaan siinä, että siinä ei olla lähdetty tekemään sarjakuvaa sarjakuvista vaan todellisesta elämästä ja hyvin henkilökohtaisista motiiveista, ja kun kuvittajana on yksi aikamme parhaista piirtäjistä ja kuvantekijöistä, on lopputulos jotakin harvinaislaatuista.

[Nikkelimarkka]

No Barksin Aku Ankka tarinat ovat olleet lapsesta lähtien lähellä sydäntäni.
Sama pätee myös Hämähäkkimieheen (joskin hämiksessä oli pitäkä väli, jolloin siihen oli palanut totaalisesti hermot).
Kasvoin Barksin ja yleensäkkin Aku Ankan ympäröimänä ja kaikista ankka taiteilijoista juuri Barks on jäänyt sydämmeeni.
Ja nyt kun Aku Ankan laatu on laskenut roimasti, ovat Barks tarinat entistä tärkeämpiä.
Hämähäkkimies taas valloitti minut huumorilaan, kunhan olin hieman varttunut.
Sinällään sarjakuvassa ei nyt läheskään aina niin paljoa pontta ollut, mutta Peter Parkerin sutjaukset naurattivat silloin ja naurattavat yhä.
Ilman Parkkeria en vissiin olisi koskaan sarjakuvaan kiintynyt.

Erityis maininnan ja suuren sijan sydämmessäni on ansainneet myös (uskokaa tai älkää) Spawn ja Witchblade.
Spawn oikeasti kolahti julman ja hivenen kapinallisen asenteensa puolesta.
Olen aina pitänyt kaikesta valtavirtaa vastaan kapinoivasta ja ihmismielen sairautta käsittelevästä, joten Spawn lunasti paikkansa pikku hiljaa.
Ja täytyy myöntää, että liikutuinkin hieman  Spawn tarinoista (ja se olikin eka kerta kun sarjakuva on minua liikuttanut, joskaan ei onnekseni viimeinen).

Spawn ja Witchbalde ovat myös siinä mielessä minulle tärkeitä, että niiden ansiosta vielä palasin sarjakuvien maailmaan.
Noihin aikoihin ainoat vastaan tulevat sarjikset olivat Aku Ankka (jotan tuki luin), sekä tasoltaan pahasti laskeneet Ryhmä-X, Hämähäkkimies ja Mustanaamio.
Ostin Spawnin vain jonkin mielenhäiriön vuoksi, sillä olin vakuuttunut siitä, että sarjakuviin ei enää kannattanut koskea.
Aku Ankkaakin luin vain, koska se tuli kestotilauksena.
Kun Spawn sitten puri aloin ajatella, että ehkä tuolla jossain on kuin onkin olemassa hyvää sarjakuvaa, jota kannattaisi lukea.
Witchblade sitten viimein sinetöi päätökseni palata sarjakuvien maailmaan.

Sinällään ironista, että juuri ne kaksi sarjista, joista niin paljon pahaa puhutaan ovat saattaneet minut takaisin piirrettyjenkuvien pariin.

[Eli]

Itse olen nykyajan lapsi ja tuskin edes elänyt silloin kun mainitsemanne sarjakuvat ovat ilmestyneet.
Sarjakuvat ovatkin oikeastaan minulle aika uusi harrastus.

Joitain itseäni vanhempia sarjakuvia olen lukenut ja luen edelleenkin. Pikkuisena "poikatyttönä" pidin erityisesti Hämiksestä, Spawnista, Batmanista ja satunaisista jenkkimuskelisankariöriörisarjiksista. Onhan se myönnettävä, että kiinnostavat yhä.

Muuten mieleeni on erityisesti manga, jota onkin Suomessa julkaistu aivan liian vähän. Sarjoja on monia, joista mainittakoon ne ehdottomat ykköset, eli Hellsing ja X/1999.

Palvon myös Gaimanin Sandmaneja, joiden tarinat ovat vähintäänkin kiehtovia ja J.O'Barrin Crow-albumia, joka  on koottu Brandon Leen mahtavan elokuvan kunnioitukseksi.

[Tuuk42]

Palvon myös Gaimanin Sandmaneja, joiden tarinat ovat vähintäänkin kiehtovia ja J.O'Barrin Crowta, joka  on tehty Brandon Leen mahtavan elokuvan kunnioitukseksi.

Eikös J.O´Barr tehnyt sarjakuvan jonka pohjalta tehtiin ensimmäinen Crow-elokuva? Ainakin minä olen käsittänyt että asrjakvua oli ennen elokuvaa. Korjatkaa jos olen väärässä sillä tämä on vain hatara muistikuva.

[Eli]

Tuuk42, taitaa muuten olla.
Muistaakseni Crow-albumi, jonka luin oli koottu Leen muistoksi ja näin ollen taisin sekoittaa asiat. Pahoitteluni.

[Ilja Rautsi]

Crow- sarjishan on alunperin ilmestynyt jo joskus 80- luvun alussa, elokuvan (-93) jälkeen on sitten tullut yhtä sun toista vaikka kuinka monelta eri tekijältä.

[Jesse R]

  Siis onhan se kuitenkin (ainakin meikäläiselle)
hel..tin hankalaa lähteä nimeämään jotain tiettyä "juttua" jota Rakastaisi kun niitä on n i i i n paljon. Sen tajuaa viimeistään silloin kun hylly/kaappitila ei enää riitä ankoiltawillereiltämustiksiltamarveleil tablueberryltäasterixeiltaluckylukeilta autopartioiltazoomiltawitchbladeltadark nessiltatombraideriltasupermaniltabatma nilta . . . äääh tältä friikiltä loppuu muistikapasiteetti kesken,pitänee hakea kovarin päivitys...tai ehkä vaan painun soleen grillaamaan nahkaani  8)


"have u ever danced with the devil in the pale moonlight?"

[Eerie Viitanen]

hmmm... varmaan Graham Ingelssin "nappisilmät" ja kaikki Richard Corbenin työt. Corbenin tyyli on vain niin kadehdittavan, uskomattoman, "helmeilevän" mahtavaa ettei voi kuin ihailla.

[larskan]

Jos yksi pitäisi nostaa kaikkien yli (ja nyt nostan kun en jaksa ruveta miettimään) niin se olisi Batman.
Muuten en ole noista supersankareista oikeastaan koskaan ole niinkään välittänyt, mutta Batmanista olen aina pitänyt todella paljon.
Batmanin viehätys johtuu varmastikkin minun kohdalla siitä että siinä on enemmän sellainen synkkä meininki ja vaikka en itseäni minään synkistelijänä pidä, niin jokin siinä vain on kiehtonut aina.
Ja vielä pitää kliseisesti sanoa että kyllä ne Frank Millerin Bätmänit rulaa!

[Jari Lehtinen]

Kun Vihaamasi sarjakuva -ketjussa tuli Pulteri puheeksi, niin nostan sen tänne. Pulterin ensimmäinen vuosikymmen oli yksinkertaisesti nerokas. Nuijamiehet keksivät tulen, fysiikan lait, runouden, romantiikan, käyttivät maksuvälineinä simpukoita, kehittivät politiikkaa, sanalla sanoen loivat koko inhimillisen kulttuurin, josta jo alusta alkaen näki että se oli menevä pieleen. Pulteri lähetti kaarnalaivalla viestejä merentakaiselle kansalle, jonka kanssa kommunikoitiin samaan tapaan kuin 60-luvulla haaveiltiin kosketuksen saamisesta maapallon ulkopuolisen elämän kanssa. ("Minkä näköisiä te olette? Me olemme tämän näköisiä. (tikku-ukkopiirros)" Päivät kuluvat. Vastaus purjehtii takaisin. "Ette ikinä usko, mutta kun me saimme viestin perille, siinä sanottiin että te olisitte tämän näköisiä: (tikku-ukkopiirros)")

Muutama ikimuistettavuus.
Gronk tulee lautalla rannalle. "Mistä sinä tulet?" "GRONK!" "Sanoisitko vielä uudelleen?" "GRONK!" "Mikä nimesi ---" "Hys! Älä kysy sitä! Minulla on kauhea aavistus, että se on Gronk."
"Yhdensuuntaiset suorat eivät ikinä kohtaa." "Kyllä vain kohtaavat. " "Oletko varma?" "Lyödään vetoa." "Kiinni veti." Tyypit lähtevät piirtämään kalikoilla viivaa hiekkaan kohti horisonttia. Sitten he kääntyvät. Horisontissa viivat yhtyvät toisiinsa. "Alapas maksaa." Vihaisena toinen alkaa talsia kohti lähtöpaikkaa. Hän tuijottaa viivoja jotka ovat erillään. Hän kääntyy katsomaan taakse. Viivat yhtyvät taas horisontissa. "NOW CUT THAT OUT!"
Luolan yläpuolella on kyltti "Peter's Air Factory". Peter kauhoo ilmaa, kokoilee sitä syliinsä ja päästää sen luolan suulla ulos. Toinen variaatio: Tyyppi kulkee luolan ohi, näkee kyltin ja toteaa ykskantaan "Kaveri on viimeinkin löytänyt alansa."

Jos Pulteri olisi jatkunut yhtä idearikkaana, ei meillä olisi mitään epäilystä siitä, mikä on maailman kaikkien aikojen paras strippisarjakuva. Se olisi Pulteri. Koska niin ei käynyt, se on Tenavat.

[VesaK]

Unohtamatta tietenkään Pulterin kiven/kirjeenvaihtoa yli valtameren. Vanhat Pulterit (mikä loistokas suomennosnimi!!!) ovat täyttä tavaraa, kiitos varsinkin asiansa osanneen suomentajan (Raija Mattila?)
Eivätkä nämä tietenkään aukene ellei näe itseään sarjaa, mutta me fossiilit muistamme kyllä:

"Yhteiskuntamme rakentuu XXXXXX XXXXXX ja vapaudelle."

"Katso, katso, Risto heittää kiviä."
"Katso, katso, Raijakin heittelee kiviä."
"Ristolla ja Raijalla on hauskaa."
"Mutta ei lähetystön ihmisillä."

Vertailuksi, osoituksena että kääntäminen ei todellakaan ole helppoa:

"Tämä on Kutri, purevan älyn mestari."
"Vau! Sano jotain purevaa!"
"Vahtikoira"

"This is Curly, master of sarcastic wit."
"Wow! Say something sarcastic!"
"I´m pleased to meet you."