Tuossa edellä tuli lueteltua nopsasti rakastamiani sarjkauvia. No, sana "rakastaa" edellyttänee hieman eritellympää perustelua.
No, valitsin listasta yhden sarjakuvan: Natasa ja Kuninkaallinen kosija
(Un trône pour Natacha, Natacha och kungen) Non Stop 7-9 1976.
Kun puhutaan Natasasta, ensimmäinen mieleentuleva asia on Walthéryn kyky piirtää naisia. Tässä albumissa se on mielestäni huipussaan, Natasa on niin viehättävä että... Mutta ei liian osoittelevasti piirretty, kuten joissakin myöhemmissä tarinoissa, joissa on päälleliimatun oloista uimapuvussa hengailua. Tai Natasan tipahtaminen Walterin kylpyammeeseen, joka on täynnä vettä (Kolmastoista apostoli), Walter muka unohtelee tyhjentää kylpyammeensa kylvyn jälkeen!!! Hohhoijaa. Itse käyn kylvyssä joka päivä, enkä ole vielä koskaan tehnyt moista unohdusta. No, se siitä.
Okei, sen lisäksi, että Natasa on viehkosti hahmoteltu, "Kuninkaallinen kosija" on muutenkin graafisesti yhtenäinen ja hieno. Piirrostyö on letkeää, selkeää ja varmaa. Taustat huolellisesti tehdyt ja hahmoihin tyylillisesti istuvat. Ruutujako on tiheä, mutta kuvakulmat vaihtelevia ja hyvin kuhunkin tilanteeseen sopivia. Piirrostyöstä henkii mielestäni inspiraatio. Olen ymmärtänyt, että Walthéry nautti suuresti Tillieuxin kanssa työskentelystä.
Kaiken tämän hyvän pohjana on kuitenkin hauska, vauhdikas ja mielenkiintoinen tarina. Se on kuulemma kooste kahdesta vanhasta Maurice Tillieuxin albumista. Onneksi en ole näitä kumpaakaan lukenut, niin että se, että seikkailu on "coveri" ei pääse häiritsemään.
Siis juttu alkaa siitä, että lentokoneessa Afrikkalaisen valtion kuningas ihastuu Natasaan ja haluaa hieroa lähempää tuttavuutta. Hän palkkaa Natasan Pariisiin oppaakseen(kaupunkia ei mainita, mutta oletan, että kysymys on Pariisista). Turvallisuuspoliisi painostaa vastahakoisen Natasan ottamaan pestin ja Natasa muuttaa suurlähetystöön ja seikkailu alkaa.
Minua viehättää tässä tarinassa se, että siinä ei ole kenelläkään mitään supervoimia tai pitkää häntää tai taikajuomaa tai suojaavaa vyötä(!?), joilla voisi ratkaista kaikki ongelmat. Kysymyksessä on tarina aivan tavallisista ihmisistä. Tarinan käänteet on nivottu uskomattoman tiiviiksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen hupaisa kohtaus toimii tarinan eduksi eli löysiä vitsejä kuten esim. vanhemmissa Tinteissä ei ole juuri yhtään. Silti on kysymys komediasta. Pakko sanoa vielä kerran, että tämä on oikea malliesimerkki hyvästä tarinankerronnasta!!! Sarjakuvakurssit huomio, tämä teos opetusohjelmaan!
Sitten pieni lista omasta mielestäni upeimmista kohtauksista:
-Ensimmäinen kuva: Kahvia, kapteeni Turbo?
-Natasan ja turvallisuuspoliisin komentajan kohtaaminen, joka olisi aika tylsä, ellei oven ulkopuolelle jätetty Walter pelastaisi koko kohtausta ja tekisi siitä todella koomisen.
-Natasan ja Walterin törmääminen öisissä portaissa
(Tästä tehtiin Spirouhin hieno kansikin)
-Natasan ja Von Trippin autokolari Fournierin ja Hubinonin(!) rekkaan, sivu 37 (Tillieuxin sarjakuvissa kuulemma oli lähes aina jokin auton romuttamiskohtaus. Enteelistä tai ei, Tillieux kuoli auto-onnettomuudessa)
-Walterin ja Von Trippin tappelu (hieno action-kohtaus, kaikki keinot käytössä!!)
Siis, tähän seikkailuun tulee palattua säännöllisesti, aina saman ihailun vallassa. Kuitenkin hieman haikeana, sillä tämän albumin tasoon ei ole Walthéry yltänyt kuin ehkä L'ile D'outre-mondessa. Siinä Natasa ja Walter haaksirikkoutuvat autiolle saarelle ja seikkailussa on ehyt, viihdyttävä juoni: vauhtia, pyromaniaa, japanilaisia bunkkereita, pelkoa, viidakkopaloa ja todella hieno alku. Romantiikkakin. Ihan vähän.
että tämmöstä.
