Ehkä eniten mua vi-hatuttaa kaikenlaiset suttupotaskasurrealistit ja mukahauskat ja mukaviisaat piirtäjät, kuten J. Tilsan kehnot ja toimimattomat vitsit ja avuton piirräntä, nautin kyllä hyvistä ja nokkelista kielivitseistä, mutta nuo Tilsan n. 8- vuotiaan älykkyysosamäärälle ja 9- vuotiaan piirustustaidoilla tehdyt pliisusti värjätyt räpellykset ovat vain ala-arvoisia ja lukijoita halventavia, kuten ovat myös naurettavan (ei siis naurattavan) Ville rannan mukakantaaottavat ja muka-vakavat pläjäykset. Toki nehän on tehty noin 3:ssa minuutissa per sivu tai ainakin siltä näyttää ja ihan on osattu sutata vähän vesiväriäkin joskus, hohhoijaa mitä "taidetta"! Säälittävää räpellystä!
Juu, näitä vihankohteita kyllä löytyy ja perusteluja niille ( olen ottanut tavakseni lukea myös sellaiset sarjakuvat, joista olen ollut aika varma etukäteen etten niistä pidä ja vasta sitten todennut pidänkö vai en niistä... ihan kirjastosta lainannut, kun en viitsi kaikkee skeidaa ostaakaan...), juu niin vihaan näitä yliarvostettuja daide-sarjakuvia kuten Hugo Prattin penol-tussi-piirrokset etenkin Corto Maltese, Kati Kovacs ei ole tehny yhtään sarjakuvaa josta suostusin maksamaan mitään, on se omituista että naispiirtäjän miehiä halveeraavat ja esineellistävät sarjakuvat ovat niin hienoa taidetta ja miesten tekemät seksistisiä , sovinistisia ja kauheeta pornoo muutenkin, niin Katin "omaperäistä" kiekurapiirrostyyliä löytää lähes jokaisesta ulkomaalaisesta naistenlehdestä, ihan jonkun muun kuin Katin tekemänä, eli se siitä ainutlaatuisesta mahtavuudesta, suttusta liioittelun maksimointia ja mukarankkaa omaelämäkertaa- boring!, Aku Ankathan on ihan hanurista, myös ne Carl Barksin piirtämät on täynnä hätäilystä ja kehnosta piirustustaidosta johtuvia mokia, jotka ärsyttää. Rumuudella ja muka-radikaalilla perspektiivittömyydellä briljeeraava Ville Pirinenhän on aivan loskaa ja P. Kallion kässärit toudella heikkoja, kyllä vähän vois yrittää ja nähdä vaivaakin, mutta jos kaikki aika menee taiteilijaa leikkiessä, niin tuloshan on tuota alkeellista tuubaa ja jotain jazz-trivialla brassailua.
En taida kehdata enempää valittaa, vaikka vihattavia sarjakuvia vielä löytyisi Suomestakin, niin ikävä kyllä olen tutustuessani muutamiin "huippu"-piirtäjiin todennut heidät todella mukaviksi ja lempeiksi ja rakastettaviksi ihmisiksi, joka on kummallisesti muuttanut suhtautumista heidän tekemiin sarjoihin, ja vaikken vieläkään erityisesti vielä pitäisi heidän tuotoksistaan, niin en enää haluakaan mollata heitä (...naurettavaa sisäsiisteyttä tahi sisäsiittoisuutta?)
Itselleni myös tärkeä argumentti halveerauksessa on, että jollen itse pysty parempaan , niin en yleensä sitten haukukaan. Juu, mutta en kyllä siedä ennakkoluuloisuutta, jota esim. eräskin nimeltämainitsematon Helsingin Sanomien sarjakuvakriitikko osoitti tuomitsemalla mm. Tarmo Koiviston ja minun tekemät albumit LUKEMATTA niitä, niinku etukäteen tämä maaginen ennustaja luki sarjakuvia laserkatseella läpi seinien ja aikajanojen.Perustelut olis tosi kiva yllätys tälläkin foorumilla, eikä vaan mä en tykkää/tykkään.Tosin Lemmykin totesi, että on vain kahdenlaista musiikkia: sellaista mistä tykkää ja sellaista mistä ei.