Huu, kun taas Kvaakissa on hyvä keskustelu meneillään. Varsinkin tuo "mikä Espoon paikallislehti on paras?" -debaatti toi lisää iloa aurinkoiseen kevätpäivään
Mutta joo, nuo 90 luvun puolenvälin Image ja Marvel -tusinasarjat saavat kyllä voimaan edelleenkin pahoin. Ei niinkään tarinoiden vuoksi, vaan sarjojen rytmin vuoksi. silloin kuin tuntu olevan muotia tuollainen progressiivinen "breakbeat" -ruutujako.
Ajan henki ja tyyliseikka, mutta kyllä meikäläinen lennähti kärryiltä aina aika pahasti (epileptiset kohtaukset eivät olleet kaukana)... Onneksi vuosikymmenen lopussa tuli enemmän pulp- ja retrojutut muotiin ja noi teknosarjat jäivät vähemmälle. (ai niin, ja niiden sarjojen naiset, voi hyvänen aika!)
Niin, vihaan sarjakuvaa, jos sitä on hankala tai liki mahdoton lukea.
Mutta tuolla aiemmin oli mielenkiintoinen Altan -kommentti. Tosiaan itsekin vihasin ko. taiteilijan Adaa ja Macaota. Skippasin ne aina yli Tapiirista. Sitten päätin vain, syystä tai toisesta, lukea ne kaikki yhteen putkeen ja avot! Nykyään herra Altanin nokkelan kyyniset ja samalla helevetin hauskat jutut kuuluvat meikäläisen top 10. Puhutaanpa dialogista ja alaviitteista! Ja yllättäen se taidekin upposi.
Pellefanttia en vihaa enää, nythän hahmo olisi t-paitana tosipop ja in (ainakin Helsingin Punavuoren kuppiloissa tai Tampereen Yo-talolla
)! Mutta lapsena se oli ehkäpä maailman vastenmielisin sarjakuva... Sellaista ei voi syntyä kuin ruotsissa, pellefantti on täysi kusipää ja kaikenlisäksi sillä pyyhkii hyvin. Ruotsalaista v*ttuilua, sanon minä, prkl!
Miksei Palsan eläkeläinen voinut ottaa uhrikseen Pellefanttia, oi miksei? Olisi tullut kahvistelupikkuleivätkin kaupan päälle!
